The Defiant Ones - Kahle (1958)

Ohjannut Stanley Kramer
USA 1958, 96 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: Tony Curtis, Sidney Poitier

How come they chained a white man to a black?

Vankeja kuljettava auto ajaa ojaan, ja rytäkässä kaksi toisiinsa kahlittua vankia pääsee pakoon. John "Joker" Jacksonin (Curtis) ja Noah Cullenin (Poitier) pakomatka vaatii kummaltakin varsin paljon venymistä, sillä epäluulo toista kohtaan on suuri. Rämmintä läpi soiden ja ryteiköiden kuitenkin lopulta yhdistää riitaisan parivaljakon. Erikoiset ihmiskohtaamiset ovat myös omiaan ravistelemaan ennakkoluuloja ja pakottavat varsinkin Joker Jacksonin puntaroimaan arvomaailmaansa uusiksi.

Kahle osui ilmestyessään ajan hermoon, sillä Yhdysvaltojen rotujännitteet olivat 1950-luvun lopulle tullessa virittyneet tulenarkaan pisteeseen. Vuonna 1958 oli kulunut vain jokunen vuosi Montgomeryn bussiboikoteista ja Martin Luther Kingin noususta kansalaisoikeusliikkeen keulahahmoksi. Jokusia erävoittoja oltiin jo saavutettu, mutta mellakat jatkuivat pitkälle 1960-lukua. Vaikka vuosikymmenten taitteessa rotuerottelua oli jo hivenen purettu lain keinoin, umpirasistisella asenneilmastolla oli tietyissä paikoissa liian syvät juuret kitkettäväksi parin lakipykälän avulla. Kahle näyttää, että muutos on kuitenkin mahdollinen.

Kahdeksan Oscarin ehdokas Kahle sai osakseen ansaittua arvostusta ja se myös oli Sidney Poitierin (1927─) läpimurtoelokuva. Teemaan sopivasti Poitier myös nousi Oscar-ehdokkaaksi roolityöstään, joskin voitto ensimmäisenä mustana näyttelijänä tuli vasta elokuvasta Kedon kukkaset (1963). Sittemmin Poitier tähditti myös Stanley Kramerin toista rotuerotteluteemaista elokuvaa Arvaa kuka tulee päivälliselle (1967). 1960-luvun lopulla maailma oli taas hieman muuttunut, mutta tasa-arvoon riitti yhä matkaa. Taivallettavaa riittää vieläkin.

Pisteytys:

8/10

LUUKKU #13 - 50 vuotta sitten (Arvaa kuka tulee päivälliselle, 1967)

When the hell are we gonna get some dinner?

Vuoden 1967 ikimuistoisimpiin elokuviin lukeutuvat muun muassa Bonnie ja Clyde, Viidakkokirja sekä Likainen tusina. Päivän elokuvana on eräs sittemmin hieman unohdettu menestys, joka oli kuitenkin ilmestymisvuonnaan Yhdysvaltojen kolmanneksi katsotuin filmi ja peräti kahdeksan Oscarin ehdokas. Palkintoja tuli lopulta käsikirjoituksesta ja Katharine Hepburnille naispääosasta.

Guess Who's Coming to Dinner -
Arvaa kuka tulee päivälliselle
Ohjannut Stanley Kramer
USA 1967, 108 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Spencer Tracy, Katharine Hepburn, Sidney Poitier, Katharine Houghton

Joanna Drayton (Houghton) ja John Prentice (Poitier) ovat uunituore nuoripari, aikeissa seilata avioliiton satamaan. Kaikki appivanhemmat ovat vielä tapaamatta, joten pariskunta aloittaa urakan Joannan vanhempien (Tracy & Hepburn) luota. Matkassa on kuitenkin yksi mutka: John on musta mies, eikä hän ole aivan vakuuttunut Joannan vanhempien reaktion positiivisuudesta.

Elokuvan teeman toivoisi jo vanhentuneen, mutta viidessä vuosikymmenessäkään kuka-saa-naida-ja-kenet -kysymys ei ole maailmasta kadonnut. Mustien ja valkoisten väliset avioliitot sentään ovat jo kaikkialla Yhdysvalloissa lainvoimaisia, toisin kuin elokuvan ilmestyessä. Täysin ei rotusorto ole silti kadonnut. 2010-luvun loistava versio samankaltaisesta tarinasta on vinksahtanut kauhukomedia Get Out (2017). Nykypäivänä elokuvan teeman voisi liittää myös esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliittoihin. Kiinnostava seikka elokuvassa on muuten vielä se, ettei kymmenen päivää tunteneen parin reipas pikamarssi alttarille hätkähdytä vanhempia lainkaan!

Pienellä tiivistämisellä Arvaa kuka tulee päivälliselle voisi olla vieläkin toimivampi draama, mutta tällaisenaankin se käsittelee hankalaa teemaa diplomaattisesti ja lempeästi. Hahmot ovat mitä rakastettavimpia, omine oikkuineenkin. Valovoimaisimmat tähdet ovat tietenkin Katharine Hepburn ja Spencer Tracy yhdeksännessä ja viimeisessä yhteisessä elokuvassaan. Rakastettava parivaljakko oli kulissien takana pitkässä lemmensuhteessa, ja rooleissaankin he esiintyivät pariskuntina. 1001-listan filmeistä kyyhkyläisten torailua seurataan komediassa Aatamin kylkiluu (1949). Murheellista kyllä, Tracy menehtyi juuri kuvausten päätyttyä, puoli vuotta ennen elokuvan ensi-iltaa ─ joka muuten oli lähes tasan 50 vuotta sitten, 12. joulukuuta. Hepburn ei koskaan katsonut valmista elokuvaa muistojen tuskallisuuden vuoksi, eikä hän myöskään astellut yleisön eteen hakemaan akatemiapalkintoaan.

Pisteytys: 8/10