12 Years a Slave (2013)

Ohjannut Steve McQueen

USA & Iso-Britannia 2013, 134 min.

Draama, Biografia, Historia

Pääosissa: Chiwetel Ejiofor, Michael Fassbender, Lupita Nyong'o

 

I don't want to survive. I want to live.

 

Solomon Northup (n. 1807─1864) oli newyorkilainen muusikko, joka kidnapattiin orjuuteen vuonna 1841. Ihonväristään huolimatta Northup oli syntynyt vapaana, mutta hänellä ei ollut mahdollisuutta todistaa seikkaa etelän orjakauppiaille. Kukapa plantaasinomistaja mustaa miestä auttaisi? Lopulta Northup pääsi vapauteen ja kirjoitti kokemuksistaan muistelmateoksen 12 Years a Slave (1853), joka on toiminut perustana tälle sielua viiltävälle biografialle.

12 Years a Slave on aiheeltaan synkkä ja sen katsominen tekee pahaa monessa kohdassa. Elokuva ei silti ole ylettömän raskasta tai vastenmielistä seurattavaa, sillä draama on rakennettu taitavasti. Katsojaa sentään huojentaa tieto siitä, että Solomonin (Ejiofor) osalta piina on tuleva päätökseensä ─ mutta entä kaikki muut orjat, joilla ei ole samaa etuoikeutta? Steve McQueenin historiadraama on väkevä muistutus maailmassa edelleen vallitsevasta epätasa-arvosta ja sen juurista.

Erinomaiseen suosioon kohonnut elokuva menestyi näyttävästi teattereissa ja kriitikoiden arvioissa. Parhaan elokuvan Oscarin lisäksi akatemiapysti tuli sekä onnistuneesta käsikirjoituksesta että Lupita Nyong'on tunteikkaasta roolisuorituksesta. Chiwetel Ejiofor puolestaan ansaitsi roolistaan Baftan. Vielä kymmenvuotisjuhlavuonnaan 12 Years a Slave on terävä ja mieleenjäävä teos; ehdottomasti edelleen yksi vuoden 2013 parhaimmista elokuvista.

Pisteytys: 8/10

Shame (2011)

Ohjannut Steve McQueen

Iso-Britannia, Kanada & USA 2011, 101 min.

Draama

Pääosissa: Michael Fassbender, Carey Mulligan

 

Some people fuck up all the time.

 

Ulkoisesti menestyksekästä elämää viettävä Brandon Sullivan (Fassbender) tahkoo rahaa päivisin ja kaataa naisia öisin. Brandonin elämä on silti tyhjää täynnä, ja vain vakava seksiaddiktio pitää hänet liikkeessä. Kun Brandonin sisko Sissy (Mulligan) tunkeutuu yllätysvierailulle, arjen tasapaino horjuu ja menneisyyden traumat työntyvät väkisin esille mielen kätköpaikoista.

Häpeää, addiktiota ja traumoja käsittelevä Shame viettelee uhkaavasti kuristavien silkkilakanoiden puristukseen. Elokuvan tunnelma on taitavalla tavalla kolean ahdistava, joskaan toista kertaa tätä ei huvittaisi katsoa. Kerronta on rehellistä, vaikka vaikeat salaisuudet jäävät tarkoituksella piiloon häpeän verhon taakse. Brandonin ja Sissyn keskinäinen suhde on toisaalta tunnistettavan sisarellinen, mutta outo ─ jokin yhteinen taakka vetää heitä yhteen ja työntää erilleen.

Shame on Steve McQueenin (s. 1969) toinen kokopitkä ohjaustyö. Esikoinen Hunger (2008) kertoo IRA-aktivistin nälkälakosta, ja siinäkin pääroolia näyttelee Michael Fassbender (s. 1977). Hyvän vastaanoton saaneet elokuvat raivasivat tietä suurelle hitille, ja 12 Years a Slave (2013) nousi lopulta näyttäväksi arvostelumenestykseksi. Kiitelty Shame palkittiin muun muassa Venetsian FIPRESCI-pystillä ja se nousi monien kriitikoiden suosikkilistoille vuoden 2011 elokuvien joukosta.

Pisteytys: 7/10

The Towering Inferno - Liekehtivä torni (1974)

Ohjannut John Guillermin
USA 1974, 165 min.
Toiminta, Trilleri, Draama
Pääosissa: Paul Newman, Steve McQueen, William Holden, Faye Dunaway, Fred Astaire

Son of a bitch gave us an impossible job!

San Franciscossa juhlitaan uuden 138-kerroksisen pilvenpiirtäjän avajaisia. Ulkoisesti kaikki vaikuttaa olevan erinomaisessa kunnossa, mutta huimiin korkeuksiin kohoavan lasitornin sisällä piilee vaara. Arkkitehdin (Newman) suosituksista huolimatta rakennusmateriaalit eivät nimittäin ole mitään priimatavaraa. Mittavat juhlallisuudet ovat vasta päässeet alkamaan, kun talossa syttyy pieni varastopalo ─ eikä aikaakaan, kun lieskat räjähtävät täysin hallitsemattomaksi katastrofiksi.

Katastrofielokuvien lajityyppi nousi suosioon 1970-luvun alussa ja monen filmin taustalla hääri genreen erikoistunut tuottaja Irwin Allen. Liekehtivä torni toi Allenille Oscar-ehdokkuuden, mutta vuoden parhaaksi filmiksi elokuvasta ei ollut. Kahdeksasta ehdokkuudesta elokuva voitti kuitenkin kolme (kuvaus, leikkaus ja laulu). Hauskana knoppina mainittakoon, että Fred Astaire sai sivuosastaan ainoan Oscar-ehdokkuutensa, vaikka musikaaleista tunnetun miehen tanssiliikkeet jäivät sangen vähäisiksi! Oscareita ja ylipäätään suurmenestystä haettiin kovilla paukuilla ja polttamalla talon lisäksi tukuittain rahaa: huippuosaamista tarvittiin niin paljon, että filmiä varten Fox ja Warner yhdistivät voimansa. Ainakin rainaan saatiin loistonäyttelijöitä, jotka pitävät mielenkiinnon yllä.

Liekehtivän tornin menestys on vuosien saatossa haalennut eritoten siksi, että genren kliseet ovat tulleet sangen tutuiksi. Jyhkeimmät stereotypiat löytyvät elokuvan hahmoista: mukana on järjenvastaisesti toimiva panikoitunut väkijoukko, urheita miehiä, mokomakin liero ja toisiaan hellästi hyvästeleviä pariskuntia. Samat tutut voi bongata vaikkapa Titanicissa (1997)! Elokuvan efektit ovat tietenkin hieman nahistuneet, mutta se ei tässä tapauksessa pääse haittaamaan katselua lainkaan. Kliseitä ja teknologian kehitystä suurempi ongelma on elokuvan naurettavan pitkä kesto, joka vielä nivoutuu jo mainittuun ennalta-arvattavuuden ongelmaan. Onneksi hieman jännitystäkin irtoaa ja kuumotusta lisää huomio siitä, että vuonna 1974 Liekehtivän tornin 515-metrinen surmanloukku oli ennätyksellisen korkea! Oikeasti tuo mitta saavutettiin vasta 2000-luvulla.

Pisteytys:
6/10

Papillon (1973)

Ohjannut Franklin J. Schaffner
Ranska & USA 1973, 151 min.
Biografia, Draama, Rikos
Pääosissa: Steve McQueen, Dustin Hoffman

Hey you bastards, I'm still here.

Laivalastillinen pahamaineisia rikollisia saapuu kahleissa Ranskan Guayanaan. Murhaajien ja keinottelijoiden joukossa on syyttömänä tuomittu Henri "Papillon" Charrière (McQueen), joka ei aio jäädä huolella eristettyyn vankilaan mädäntymään loppuelämäkseen. Jo menomatkalla Papillon solmii diilin varakkaan Louis Degan (Hoffman) kanssa. Pakoyritykset johtavat Papillonin ojasta allikkoon, mutta sinnikäs mies ei suostu luovuttamaan vapauttaan.

Papillonin loppuratkaisu on tiedossa, mutta paon toteuttamista on silti jännittävää seurata. Elokuva perustuu Henri Charrièren omaelämäkerralliseen, joskin railakkaasti väritettyyn bestselleriin Vanki nimeltä Papillon (1969). Teoksen käänsi sujuvaksi elokuvakäsikirjoitukseksi Dalton Trumbo. Filmi tarjoaa kuumottavia tilanteita toisensa perään, eikä kahden ja puolen tunnin aikana ehdi mitenkään pitkästyä! Päätähti Steve McQueen on paennut mahdottomasta paikasta aiemminkin elokuvassa Suuri pakoretki (1963), mutta roolisuoritus ei silti ole pelkkää rutiinia.

Katsojia viihdyttänyt Papillon ei aikanaan ollut kriitikoiden suosikki, eikä elokuvaa juuri muistettu palkintogaaloissakaan. Tämä tuntuu kiistämättä nyt hieman yllättävältä, koska Papillonista on vuosien saatossa muodostunut varsinainen vankilapakojen klassikko ja tekijöinäkin on joukko konkareita. Mutta mitäpä noilla pysteillä on väliä, kun suosiota piisaa muutenkin! Klassikon maineesta huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen, elokuvasta tehtiin uusintaversio vuonna 2018. En ole nähnyt tuoreempaa Papillonia, mutta ainakin jotain yhteistä elokuvista löytää sitä katsomattakin: uudempikaan versio ei ole saanut aikalaiskriitikoiden suopeutta osakseen.

Pisteytys:

8/10

11. LUUKKU - 60 vuotta sitten (Valuva kuolema, 1958)

Nothing will stop it!

Kuusi vuosikymmentä sitten levylautasilla raikui Laila Kinnusen Lazzarella ja hiljalleen yleistyvät näköradiot tarjosivat ensimmäisen kerran säännöllisesti esitettyä ohjelmaa Suomen Television (sittemmin YLE) tuottamana. Mikäli matkaamme tarkalleen vuoden 1958 joulukuuhun, kylmän sodan aikaan kuuluneet jännitteet laskeutuivat Suomenkin ylle hytisyttävän yöpakkaskriisin myötä. Jäytävä pelko ydinsodasta oli 1950-lukua ankeimmillaan, mutta värikkään räiskyvään nuorisokulttuuriin yhdistettynä kauhu kääntyi ikimuistoisiksi kulttuurituotteiksi. Päivän elokuva Valuva kuolema pukee uhan mielikuvitukselliseen marmeladimuotoon!

The Blob - Valuva kuolema

Ohjannut Irvin S. Yeaworth Jr.

USA 1958, 86 min.

Scifi, Kauhu

Pääosissa: Steve McQueen, Aneta Corsaut

Illan hämyssä muhinoiva nuoripari näkee meteoriitin tömähtävän maahan. Avaruuskiven luo ehtii ensiksi muuan utelias pappa, joka joutuu ikäväkseen tutustumaan hieman liian läheisesti ulkoavaruuden vieraan kanssa. Käy nimittäin ilmi, ettei taivaalta olekaan tipahtanut mikä tahansa kivi, vaan ihmisiä imeskelevä muukalaislima! Onko "blob" kylmän sodan ase vai avaruusolio?

Valuva kuolema on aikansa B-scifikauhun tusinatuote, josta muistetaan myös Halloween-soittolistoille sopiva Burt Bacharachin tunnussävelmä. Svengaava kappale menestyi yllättävän hyvin ja itse elokuvakin miellytti suurta yleisöä, mutta kriitikot eivät olleet yhtä suopeita teineille suunnatun hömppäviihteen suhteen. Elokuvan ansioksi täytyy kyllä nimetä omalaatuinen hirviö, jos toki hyllyvää mansikkahyytelöä muistuttava mönjä on aika koominen tapaus.

Tietyt Valuvan kuoleman viihdyttävät genrekliseet pitävät mielenkiintoa yllä siinä määrin, että kökköä näyttelijäntyötä ja typerää kertomusta sietää ihmeen hyvin. Aitoa jännitystäkin elokuvaan on saatu mukaan, vaikka rauhallisesti eteenpäin rullaileva avaruuskasa ei sinällään polvia tutisuta. Harmillisesti elokuvassa on myös turhauttavan paljon tyhjäkäyntiä ja lörpöttelevää dialogia, joten puolentoista tunnin kesto tuntuu hieman liioittelulta. Jos Valuvasta kuolemasta ei kuitenkaan saa tarpeekseen, elokuvalle on tehty jatko-osa Valuvan kuoleman kosto (1972) ja lisäksi tästä esiosasta on sittemmin laadittu uusintaversio Valuva kuolema (1988).

Pisteytys: 6/10

The Great Escape - Suuri pakoretki (1963)

Ohjannut John Sturges
USA 1963, 172 min.
Seikkailu, Historia, Draama, Sota
Pääosissa: Steve McQueen, Richard Attenborough, James Garner, Charles Bronson

I haven't seen Berlin yet!

On vuosi 1943 ja joukko liittoutuneiden sotavankeja sijoitetaan tehokkaasti vartioidulle Stalag Luft III -vankileirille. Leiri on suunniteltu varta vasten kaikkien vankileirien jääräpäisimmille mestaripakenijoille, joten tietenkin jatkuvat yksittäiset pakoyritykset pitävät vartijat erityisen valppaina. Parakkien kätköissä syntyy kuitenkin vaivihkaa suunnitelma massiivisesta pako-operaatiosta, jonka toteuttamisessa jokaisella vangilla on tärkeä osansa.

Monien käänteiden, vastoinkäymisten ja nerokkaiden ideoiden pako-operaatio pohjautuu, ällistyttävää kyllä, tositapahtumiin eli Stalag Luft III -leirillä vankina olleen hävittäjälentäjä Paul Brickhillin muistelmiin. Jännittävässä elokuvassa on paljon samaa kuin Kwai-joen sillassa (1957), joka sekin sijoittuu toisen maailmansodan vankileirille. Suuri pakoretki on kaksikosta viihteellisempi, kun taas Kwai-joen sillassa on enemmän syvällisyyttä ja sanomaa.

Ilmestyessään Suuri pakoretki oli menestys ja sen maine erinomaisena seikkailuna on yhä voimissaan. Mainion tarinan lisäksi suosiosta on kiittäminen ainakin Elmer Bernsteinin musiikkia, joka täydentää salamyhkäiset, uhkarohkeat, hauskat ja totisetkin tilanteet tyylikkäästi. Ikimuistoisia ovat myös persoonalliset hahmot. Mainitsemisen arvoinen on ainakin Steve McQueen, jonka rooli mestaripakenija kapteeni Hiltsinä saa pontta McQueenin huimapäisistä moottoripyörästunteista.

Pisteytys:

8/10