8 x Halloween: osa VIII (Muumio-tripla, 1959, 1999 & 2017)

He who robs the graves of Egypt dies!

Tämän vuoden Halloween-paketin päättää klassikkomonsteri muumion kolme eri ylösnousemusta. Käärinliinoihin peiteltyjen ruumiiden eloonheräämisiä intouduttiin toden teolla käsittelemään populaarikulttuurissa Tutankhamonin haudan löydyttyä vuonna 1922. Tänään esiteltävien kolmen Muumio-elokuvan lisäksi yksi tunnetuimpia on Universalin Muumio (1932) jatko-osineen.

Mutta miten muumiosta tuli hirviö? Syitä hahmon kutkuttavan karmaisevalle suosiolle voidaan etsiä yhtäältä eksotiikasta, vieraasta kulttuurista sekä tietenkin kuolemaan ja tuonpuoleiseen liittyvistä mysteereistä. Vuosituhansia vanhat kuolleet ovat säilyttäneet ruumiinsa, jotka toisenlaisiin hautaustapoihin tottuneille näyttävät pelottavan eläviltä. Vaikka vieraan pelosta ei pääse eroon, ei myöskään uteliaisuudesta ─ sen todistavat näidenkin elokuvien päähenkilöt, jotka eivät malta jättää kuolleita rauhaan.

The Mummy - Muumio

Ohjannut Terence Fisher

Iso-Britannia 1959, 88 min.

Kauhu, Draama

Pääosissa: Peter Cushing, Christopher Lee, Yvonne Furneaux

Joukko brittiarkeologeja löytää vuosituhansien takaisen prinsessa Anakan kirotun haudan ja varoitukset hautarauhan rikkomisesta kaikuvat kuuroille korville. Röyhkeät tiedemiehet saavat tuota pikaa jäljilleen kostonhimoisen, prinsessan hautaa suojelleen Kharis-muumion (Lee). Mutta voiko kuolemattoman ja ylimaallisen voimakkaan muumion lopulta pysäyttää rakkauden avulla?

Viihdyttävä ja näyttävä Hammer-kauhu menestyi aikanaan hyvin ja poiki kolme jatko-osaa (1964─1971). Tässä Muumiossa on rutkasti enemmän jännitystä kuin Universalin klassikossa, mutta kauhua ei kuitenkaan oteta liian vakavasti. Tunnelma vetää vertoja Hammer-leffoista tunnetuimmalle, niin ikään Terence Fisherin ohjaamalle Draculalle (1958). Molemmissa leffoissa pääosaa esittävä Christopher Lee osoittaa olevansa ilmeikäs kokovartalokääreissäkin!

Pisteytys: 7/10

The Mummy - Muumio

Ohjannut Stephen Sommers

USA 1999, 124 min.

Seikkailu, Kauhu, Toiminta

Pääosissa: Brendan Fraser, Rachel Weisz, Arnold Vosloo

19. dynastian aikaisessa Egyptissä pääpappi Imhotep (Vosloo) syyllistyy petokseen ja haudataan elävältä. Vuosituhannet vierivät ja hiekka peittää unohdetut haudat, mutta sekalainen seurue uteliaita amerikkalaisia onnistuu lopulta osumaan hautapaikalle etsiessään kadonneen kaupungin aarteita. Rikkauksien sijaan joukko löytää vain nipun vitsauksia, sillä Imphotep on herännyt jälleen.

Muumio yhdistää kepeisiin kauhuelementteihin Indiana Jones -tyylistä seikkailua, kunnon ripauksen komediaa ja toki myös hippusen romantiikkaa. Komeissa maisemissa, erikoisefekteissä ja soundtrackissa ei myöskään säästellä. Mitäpä muuta kevyeltä popcorn-viihteeltä kaipaisikaan? Mainio viihde-elokuva menestyi ilmestyttyään siinä määrin hyvin, että se on saanut kaksi jatko-osaa (2001 & 2008) ja spinoff-leffan Skorpionikuningas (2002).

Pisteytys: 7/10

The Mummy

Ohjannut Alex Kurtzman

USA, Kiina & Japani 2017, 110 min.

Toiminta, Seikkailu, Kauhu

Pääosissa: Tom Cruise, Sofia Boutella, Russell Crowe

Joukko sotilaita etsii Lähi-idästä aseita, mutta vastaan tuleekin muinainen hauta, jota ei selvästikään ole tehty löydettäväksi saati avattavaksi. Armeijan leivissä työskentelevä Nick Morton (Cruise) kuitenkin hankkii sivubisneksenään elantonsa muinaismuistoista, joten eipä aikaakaan, kun egyptiläinen prinsessa Ahmanet (Boutella) pakenee vankilastaan ja terrorisoi maailmaa yliluonnollisine voimineen.

The Mummy on vasta toinen leffa Universalin Dark Universe -maailmasta, eikä se ole ensimmäistä Dracula Untoldia (2011) menestyneempi. Kiire tahkota rahaa näkyy laadussa ja siksi on sangen ymmärrettävää, että elokuvan ainoat palkintoehdokkuudet (8 kpl) tulivat Golden Raspberry -kisasta. Jäykkä Tom Cruise voitti oman sarjansa ja ihan syystä, sillä vakavahenkinen pullistelu ei sovi tällaiseen elokuvaan. Russel Crowen tohtori Jekyll on myös tuskallisen vaivaannuttava hahmo eikä Sofia Boutellan hirviötulkinta jää mieleen, vaikka onkin elokuvan parhaimmistoa. Harmaa, mädäntynyt ja pölyinen jäykistely asettaa koko Dark Universen uskottavuuden vaakalaudalle.

Pisteytys: 2/10

Repulsion - Inho (1965)

Ohjannut Roman Polanski
Iso-Britannia 1965, 105 min.
Draama, Kauhu, Trilleri
Pääosissa: Catherine Deneuve, Ian Hendry, John Fraser, Yvonne Furneaux

Have you fallen asleep?

Kauneushoitolassa työskentelevä Carol (Deneuve) asuu sisarensa Helenin (Furneaux) asunnossa Lontoossa, mutta hänen arkensa on kaukana ajalleen tyypillisestä lontoolaisnuorison svengaavasta hurvittelusta. Carol suhtautuu inhoten miehiin ja seksuaalisuuteen, eikä siedä varsinkaan sisarensa miesystävää Michaelia (Hendry). Kun Helen ja Michael lähtevät matkoille, Carol jää asuntoon yksin vain alati kasvava ahdistus seuranaan.

Inhon kertomus antaa olettaa, että silmin nähden traumatisoitunut Carol on kenties aiemmin elämässään joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Suhde kaikkiin miehiin on vaikea eikä yhtäkään miestä kuvata koko filmissä erityisen imartelevassa valossa. Samaan ahdistavuuden tulvaan sekoittuvat myös elämää määrittävät ulkonäköpaineet, joille Carol on töissään jatkuvasti alttiina. Naisnäkökulma on ansiokas ja ajalleen vielä jossain määrin harvinainenkin. Tosin tietäen Polanskin oman hyväksikäyttöhistorian, Inho jättää hieman erikoisen jälkimaun.

Roman Polanskin (1933─) läpimurtoelokuva Inho on runsaan symbolista psykologista kauhua, joka pureutuu tabuihin ja hyödyntää sopivasti säpsäyttäviä kauhuelementtejä. Rujo elokuva meinasi jäädä Suomessa kokonaan esittämättä, mutta pääsi lopulta teattereihin vankalla K-18-leimalla varustettuna. Sittemmin ikäraja on sentään pudonnut viiteentoista. Muutoin Inho menestyi ilmestyessään hyvin ja siivitti Polanskin hyvin alkanutta uraa entisestään. Elokuva noteerattiin eritoten Berliinin elokuvajuhlilla, vaikka Kultaisesta karhusta jäikin käteen vain ehdokkuus.

Pisteytys:

9/10

La Dolce Vita - Ihana elämä (1960)

Ohjannut Federico Fellini
Italia & Ranska 1960, 174 min.
Draama
Pääosissa: Marcello Mastroianni, Yvonne Furneaux, Anita Ekberg, Anouk Aimée

You are the first woman on the first day of creation.

Meheviä lehtijuttuja metsästävä toimittaja Marcello (Mastroianni) vaeltaa Rooman kaduilla ja juhlii hulppeissa huviloissa. Ihana elämä seuraa noin viikon verran Marcellon naissotkuja ja moraalitonta rietastelua. Seitsemän kukkulan kaupunkiin Roomaan sijoittuva tarina jaksottuu sekin seitsemään jaksoon. Intohimoisimmat tulkitsijat löytävät numeroista loputtomasti viestejä: ainakin dekadenssin valtaamissa porvariston juhlissa maaginen seitsenluku tuo helposti mieleen turmelluttavat kuolemansynnit.

On toki mainiota, että Ihana elämä tarjoaa lähes loputtomasti tulkinnanvaraa, mutta mestariteoksena se toimii myös yksinkertaisemmalla ja samaistuttavammalla tavalla. Rooman kauneudessa ajelehtiva Marcello on jatkuvasti tyystin hukassa, alati salaisesti onneton ja kykenemätön löytämään kumppania helpottamaan yksinäisyyttään. Luonnollisesti tässä vaiheessa mieleen nousee samana vuonna ilmestynyt Seikkailu (1960), joka kilpaili Ihanan elämän kanssa Kultaisesta palmusta. Voitto meni Federico Fellinille ja ihan ansaitustikin. Molemmat elokuvat toki kuvaavat aikakautensa harharetkiä perin onnistuneesti.

Ihana elämä osuu Fellinin uralla taitekohtaan, jossa sota-aikaan kytkeytyvä neorealismi on jo selvästi jäänyt taakse. Kuitenkin Fellinin jäljittelemätön fantasia pääsee täyteen kukoistukseensa vasta seuraavassa teoksessa 8½ (1963). Siltikin Ihana elämä on Fellinin ehdottomasti tunnetuin elokuva, joka muun muassa toi käyttöön termin "paparazzi" ja teki Fontana di Treviin pulahtelijoista jatkuvan riesan Rooman kaupungille! Unenomainen Ihana elämä on kiistatta nautinnollinen merkkiteos, mutta silti en koskaan ole rakastunut sen maailmaan aivan yhtä paljon kuin jokusiin muihin Fellinin elokuviin.

Pisteytys:

9/10