23. luukku: Elokuvavuosi 2025 (Mickey 17, 2025)

Our entire life is a punishment.

 

Joulu saapuu ja elokuvakalenteri on tullut matkansa päähän. Tänään ja huomenna luukuista löytyy vielä vuoden 2025 elokuvia. Vuosi 2025 on ollut sotahulluutta ja -herruutta, saksia ja ahdinkoa, lotisevan märkää joulukuuta ja huolta ilmastosta. Kriisien aikana valo on vähissä mutta ei kadonnut! Päivän elokuva sijoittuu ankeaan tulevaisuuteen ja heijastelee osuvasti aikamme ajankohtaisia ilmiöitä. Tässäkin tarinassa on mukana ihmiskunnan selviytymiskeinoista tärkeimpiä, mustaa huumoria, sinnikkyyttä ja lähimmäisenrakkautta. Ehkäpä karmeinkin aika voi vielä kääntyä hyväksi?

 

 

Mickey 17
Ohjannut Bong Joon Ho 

USA & Etelä-Korea 2025, 137 min.

Scifi, Seikkailu, Komedia 

Pääosissa: Robert Pattinson, Naomi Ackie, Patsy Ferran, Mark Ruffalo

 

 

 

Eletään 2050-lukua ja avaruuden valloitus on tuottoisa bisnes. Vaikeuksiin ajautunut Mickey (Pattinson) päätyy armottomalle loppuelämän keikalle kaukaiselle Nilfheimin jääplaneetalle. Mickey-polon tehtävänä on altistaa itseään vaaroille, mutta suoranaista hätää ei ole ─ kuoleman jälkeen uusi Mickey-klooni vanhoine muistoineen herää jälleen uuteen aamuun.

Mickey 17 roiskii satiiria kolonialismista ja aikamme diktaattoreista. Mark Ruffalon hahmo retkikuntaa johtavana poliitikkona on yhdistelmä monia vallanpitäjiä, mutta Trump-viittaukset ovat silmiinpistävän selviä. Eritoten Ruffalon ja Robert Pattinsonin hahmot koettelevat äärilaitoja fyysisyydellään. Välillä sketsihahmoiksi stailatut tyypit lipsahtavat farssiksi, mutta pääasiassa liioiteltu tyyli toimii hauskasti. Huumori on monessa kohtaa yliampuvaa ja alleviivaavaa. Se ei silti liikaa vaivaa, koska elokuvan kanssa on niin helppo olla samaa mieltä: diktaattorit roskiin.

Yhteiskunnallinen satiiri on tuttua jo monista muista Bong Joon-hon elokuvista. Vieraan planeetan oudot olennot tuovat mieleen filmit Salaisuus pinnan alta (2006) ja Okja (2017), joissa kummat olennot niin ikään ovat ratkaisevassa asemassa ihmiskunnan törttöilyssä. Hittielokuva Parasiten (2019) kaltaisesta mestariteoksesta Mickey 17 on kaukana, mutta elokuvan parissa on silti helppo viihtyä. Oikeastaan ainoa ongelma on rönsyävä tarina, jonka satiiri on turhan ohutta. Klooni-idea on mainio ja yksittäisissä kohtauksissa on hyviä kuitteja, mutta ydin ei ole tarpeeksi vahva. Elokuvan menestys onkin ollut melko maltillista, eikä Mickey 17 taida nousta mukaan Oscar-kisailuun.

Pisteytys: 6/10

Avengers: Endgame (2019)

Ohjannut Anthony Russo & Joe Russo

USA 2019, 181 min.

Toiminta, Scifi, Seikkailu, Draama

Pääosissa: Robert Downey Jr., Mark Ruffalo, Chris Hemsworth, Chris Evans, Scarlett Johansson, Paul Rudd

 

I love you 3000.

 

Avengers: Infinity Warin (2018) tarina jatkuu synkissä merkeissä. Puolet universumin elävistä olennoista on kadonnut tuhkana tuuleen ja Kostaja-jengin rippeet yrittävät keksiä ratkaisun mahdottomaan ongelmaan. Vuodet vierivät ja toivo hiipuu, kunnes sankareiden pieni ystävä Ant-Man (Rudd) tupsahtaa takaisin kvanttimaailman syövereistä. Aikamatkustuksen avulla kaikki on sittenkin ehkä mahdollista pelastaa, vaikka se vaatii kipeitä uhrauksia yhteisen hyvän puolesta.
 

Avengers: Endgame on tarinaltaan edeltäjäänsä parempi, ehyempi ja merkityksellisempi. Hienoisia kauneusvirheitä on, kuten vaikkapa Thorin (Hemsworth) kiusallinen hahmokehitys ja ylipäätään huumorin kliseisyys. Rauhaa ja kiinnostavaa draamaa voisi olla enemmänkin, mutta supersankaritarinalta edellytetään mäiskettä. Valtaosin tappeluhurmio on kuitenkin säästetty loppuun. Ylipäätään kokonaisuus on kuitenkin lajityypissään onnistunut ja viihdyttävä.

Vuoden 2019 katsotuimmaksi elokuvaksi kohonnut Endgame on onnistunut päätös pitkälle, vuosikymmenen jatkuneelle elokuvasaagalle. Tai no päätös ja päätös  ─ elokuva sinetöi ainoastaan "The Infinity Sagan", jonka jälkeen alkanut  "The Multiverse Saga" on sekin paisunut jo yli kymmenellä elokuvalla ja liudalla sarjoja vain muutamassa vuodessa. Liioitellulta tuntuvassa tahdissa on jo väljähtänyt maku. Ehkäpä Endgame sittenkin oli todellinen päätösosa vielä jollain tapaa koossa pysyneelle supersankaritarinalle.

Pisteytys: 7/10

Avengers: Infinity War (2018)

Ohjannut Anthony Russo & Joe Russo

USA 2018, 149 min.

Toiminta, Scifi, Seikkailu

Pääosissa: Robert Downey Jr., Josh Brolin, Mark Ruffalo, Chris Hemsworth

You guys are so screwed now!

Marvel Cinematic Universen megasuuri saaga pohjautuu sarjakuvakustantamon suosittuihin supersankarisarjakuviin. Suurta elokuva- ja sarjauniversumia on rakennettu vuoden 2008 Iron Manista saakka, eikä loppua vielä näy. Kostajat-ryhmää yhteenkokoavat Avengers-elokuvat niputtavat yksittäisten sankareiden juonilinjoja ja maailmankaikkeuden tulevaisuus on alati vaakalaudalla.

 

Avengers: Infinity Warissa superpahis Thanos (Brolin) tavoittelee suunnatonta tuhoa, jota hajanainen ja riitainen sankaritiimi pyrkii kaikin keinoin estämään. Tarinasta tuskin saa otetta, ellei ole katsonut pohjalle vähintään muita Avengers-filmejä. Toisaalta sillä ei hirveästi ole väliä, koska elokuva on pääasiassa tyhjänpäiväistä toimintaa ja ylipitkiä taisteluita. Efektit sinänsä ovat hienoja ja mäiske komeaa, mutta äkkiäkös niihinkin turtuu. Joukkotuhoa tutkivaan draamaan olisi aineksia, mutta ne tilaisuudet ohitetaan liian nopeasti. Viihteeksi filmi silti kelpaa ihan hyvin.

Oikeastaan Infinity War on loistava osoitus siitä, miksi 1001-elokuvalistan vuotuiset päivitykset olivat järjettömiä: monena vuonna listalle lisättiin kourallinen tuoreimpia hittejä ja poistettiin edellisvuoden lisäyksiä. Sinänsä Marvel-elokuvia ei voi ohittaa viimeisimmän vuosikymmenen elokuvista puhuttaessa. Eivät ne mitään suuria taideteoksia ole, mutta megalomaanisen suosittuja ja parhaimmillaan ihan hauskaa viihdettä. Infinity War valitettavasti ei lukeudu Marvelin parhaimmistoon, mutta se luo toisaalta parin seuraavalle filmille, Avengers: Endgamelle (2019). Molemmat ehättivät toviksi mukaan 1001-listalle.

 

Pisteytys: 6/10

Spotlight (2015)

Ohjannut Tom McCarthy

USA 2015, 129 min.

Draama, Biografia

Pääosissa: Mark Ruffalo, Michael Keaton, Rachel McAdams, John Slattery

We've got two stories here.

Vuonna 2001 päivittäislehti The Boston Globen toimituksessa päästään kiinnostavan jutun jäljille. Tutkivan journalismin Spotlight-tiimi ryhtyy selvittämään katolisen kirkon salaamia lasten hyväksikäyttötapauksia. Parilta ikävältä yksittäistapaukselta vaikuttava juttu paisuukin laajamittaiseksi valheiden ja vallan verkoksi, jonka tuominen julkisuuteen vaatii sinnikästä työtä ja kovaa kanttia.

Tositapahtumiin perustuva draamaelokuva seuraa rauhallisesti toimittajien arkipäivää. Hiljalleen tahti muuttuu intensiivisemmäksi, miltei jännittäväksi. Periksiantamaton puurtaminen on arvokasta ja Spotlightin toimittajat todella ansaitsivat Pulitzerinsa. Tällaista pitkän linjan hidasta journalismia todella tarvitaan, edelleen. Samaan aikaan hieman huvittaa: amerikkalainen raatamisen työkulttuuri on kyllä tyyten järjetöntä, mutta sitäkin elokuva onnistuu kuvaamaan aika osuvasti.

Arvostelu- ja yleisömenestykseksi kohonnut Spotlight oli ansaitusti esillä monissa elokuvagaaloissa ja kriitikoiden best of -listoilla. Menestyksensä kruununa filmi nappasi parhaan elokuvan Oscarin sekä käsikirjoitus-pystin. Käsikirjoitus on arkisuudessaan onnistunut, vaikka kenties jännitystä hieman väritetäänkin. Tarina ei silti muutu epäuskottavaksi: jotakuinkin näin tapahtumien voi kuvitella todellisuudessa menneenkin. Hieno kunnianosoitus ammattitaitoiselle toimittajakunnalle!

Pisteytys: 8/10

LUUKKU #22 - 10 vuotta sitten (Zodiac, 2007)

Someone should write a fuckin' book, that's for sure.

Kymmenen vuotta sitten ensi-iltansa saivat muun muassa synkähköt There Will Be Blood, Menetetty maa ja Orpokoti. Suomessa vuoden katsotuimmaksi elokuvaksi kiilasi The Simpsons Movie ja viiden katsotuimman joukossa oli myös kotimainen Joulutarina. Yhdysvalloissa tilastokärkeen nousivat Pirates of the Caribbean -sarjan kolmas osa sekä Harry Potter -saagan kuudes filmatisointi. Vuoden 2007 Oscar-gaalassa eniten palkintoja keräsivät The Departed (2006) sekä Pan's Labyrinth (2006) ─ mahtaakohan Guillermo del Toron uutuus The Shape of Water (2017) nousta palkintosijoille ensi vuonna?

Zodiac
Ohjannut David Fincher
USA 2007, 157 min.
Rikos, Draama, Historia
Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Robert Downey Jr., Mark Ruffalo

Vuonna 1968 Kaliforniassa murhataan 16-vuotias nuori nainen. Poliisi ei pääse tekijän jäljille, ja pian samankaltaisia murhatapauksia tulee lisää. Seuraavana vuonna omahyväinen murhaaja ottaa yhteyttä kolmeen San Franciscossa ilmestyvään lehteen ilmoittaakseen, että poliisi ei koskaan pääsisi hänen jäljilleen. Lisää murhia on tulossa. Zodiac-nimimerkillä esiintyvän mysteerimurhaajan arvoitusta ratkovat niin kytät kuin toimittajatkin, mutta lopulta lähimmäs pääsee aiheesta innostunut sarjakuvapiirtäjä Robert Graysmith (Gyllenhaal).

Epäiltyjä löytyy lopulta aika liuta, mutta onko kukaan se oikea? Zodiacin perustuessa tositapahtumiin, on vastaus periaatteessa jo tiedossa ─ mutta enpä spoilaa, jos jollekin tapahtumasarja on vielä tuntematon. Hyvä tarina kuitenkin toimii, vaikka loppuratkaisu olisikin tiedossa. Murhamysteeri yhdistelee saumattomasti hyytäviä kauhunhetkiä svengaavaan ajankuvaan, ja arvoituksen ratkomista on joka tapauksessa kiinnostavaa katsoa.

Koska elokuvan painopiste on rikostutkinnan seuraamisessa, päähenkilön kohtaamat "valitse ura tai perheesi" -kliseet tuntuvat turhilta. Henkilöhahmoa voisi rakentaa hienovaraisemminkin. Todennäköisesti miehen perhe-elämä oli oikeastikin katkolla, sillä elokuva perustuu Graysmithin Zodiac-tutkimuksistaan vuonna 1986 tekemään kirjaan. Mainittakoon, että Zodiacin mysteeristä on tehty kolme muutakin fiktiivistä elokuvaa ja yksi dokumentti, lisäksi tarinaa on löyhästi mukailtu parissa elokuvassa - tunnetuimpana Likainen Harry (1971). Tämä David Fincherin versio on onnistunut ja katsomisen arvoinen, vaikka ei nousekaan ohjaajan koko tuotannon kärkeen.

Pisteytys: 7/10