Hud ─ lännen kapinallinen (1963)

Ohjannut Martin Ritt
USA 1963, 112 min.
Draama, Lännenelokuva
Pääosissa: Paul Newman, Brandon De Wilde, Patricia Neal, Melvyn Douglas

It's a lonely old night isn't it?

Hud Bannon (Newman) on viinaan ja varattuihin naisiin mieltynyt renttu, jota hänen suoraselkäinen isänsä Homer (Douglas) ei voi sietää. Ristiriidan siemenet on kylvetty jo varhain, mutta erityisesti miesten välejä hiertää Homerin toisen pojan kuolema, johon Hud oli osittain syyllinen. Bannonien yhteinen karjatila pitää perhettä vielä jotenkin koossa, vaikka bisnestenkin saralla piisaa vastoinkäymisiä. Homerin ja Hudin vertaiseksi on hyvää vauhtia varttumassa Hudin 17-vuotias veljenpoika Lonnie (De Wilde), joka ihailee sekä setäänsä että isoisäänsä ─ mutta kumman jalanjäljissä hän lopulta kulkisi?

Moderniin aikaan sijoittuva lännenelokuva Hud on sukua George Stevensin Jättiläiselle (1956), mutta suuren sukueepoksen sijaan Hud keskittyy yksinkertaisempiin linjoihin. Karjatilojen miljöön lisäksi molemmat elokuvat suuntaavat katseen muutokseen. Hud kuvaa lisäksi menneisyytensä painolastin kanssa kamppailevaa yksilöä, jolle tulevaisuuskaan ei vaikuta tuovan lohtua. Hudin öykkäröivän ulkokuoren taakse kätkeyy turvattomuutta ja yksinäisyyttä, ja kapinan syy piilee epäonnistuneessa isä-poika-suhteessa. Sukupolvien välisen kuilun kuvaus on aina ajankohtaista, mutta erityisen hyvin se osuu 1960-luvun nopeasti muuttuvaan todellisuuteen nuorisokapinoineen päivineen.

Yksi yhtymäkohta Jättiläisen ja Hudin välillä on sekin, että Paul Newman sai opastusta rooliinsa James Deania Jett Rinkin rooliin valmentaneelta Bob Hinkleltä. Jett Rinkin ja Hudin hahmoissa on paljon samaa, joskin Newmanin tulkitsema teksasilais-hulttio on alusta loppuun korostetun katkera ja itsekäs jääräpää. Hieman samoja luonteenpiirteitä löytyy myös Newmanin aiemmasta menestysroolista elokuvassa Suurkaupungin hait (1961). Newman olisi kyllä ansainnut Oscarin kertakaikkisen onnistuneesta roolistaan, mutta se jäi saamatta. Ainakin Melvin Douglas sekä Patricia Neal saivat pystit omista mainioista suorituksistaan. Samaten elokuva palkittiin ansaitusti parhaasta mustavalkokuvauksesta.

Pisteytys:

8/10

The Day the Earth Stood Still - Uhkavaatimus maalle (1951)

Ohjannut Robert Wise
USA 1951, 92 min.
Scifi, Draama
Pääosissa: Michael Rennie, Patricia Neal, Billy Gray, Sam Jaffe

Join us and live in peace!

Atomipommin kehittäminen ja kylmän sodan epäluuloinen ilmapiiri innoittivat 1950-luvun elokuvantekijöitä käsittelemään ajankohtaisia pelkoja lentävien lautasten ja ulkoavaruuden muukalaisten avulla. Tieteiselokuvabuumia taustoitti myös vastaava kirjallisuus, joka oli kovassa huudossa varsinkin 1930—1940-lukujen taitteessa. Lajityyppinsä suuri klassikko Uhkavaatimus maalle ja samana vuonna ilmestynyt Se toisesta maailmasta kiidättivät ufot valkokankaille ja saivat taatusti monet vaikuttuneet katsojat tiirailemaan taivaita. Hieman aikakaudelleen poikkauksellisesti tässä elokuvassa ulkoavaruuden vieras ei kuitenkaan ole uhka, vaan hän saapuu varoittamaan Telluksen asukkaita suuresta vaarasta.

Elokuvan tapahtumat alkavat, kun lentävä lautanen laskeutuu Washingtoniin. Aluksesta astuu kaukaiselta planeetalta saapunut Klaatu (Rennie), joka ilmoittaa saapuvansa vierailulle rauhallisin aikein. Hätäinen sotilas kuitenkin haavoittaa muukalaista, joka toimitetaan sairaalahoitoon. Täysin ihmisen näköinen ja erinomaista englantia taitava Klaatu katsoo parhaaksi paeta laitoksesta ja yrittää keksiä keinon kertoa tärkeän sanomansa koko maailman kansalle.

Klassikoksi muodostuneesta elokuvasta on tietenkin tehty uusintafilmatisointi Päivä jona maailma pysähtyi (2008). Keanu Reevesin tähdittämä scifiraina tosin ei ole erityisen kehuttu. Tarinan päivitykselle tuskin olisi ollut tarvetta, sillä Uhkavaatimus maalle ei tunnu vanhentuneelta, vaikka siinä onkin omanlaistaan ajan patinaa. Sympaattinen totisuus ja naiivius voitaisiin tulkita uskottavuuden puutteeksi, ellei tarina olisi niin osuva! Elokuvalla on juurensa edellisen vuosikymmenen scifikirjallisuudessa, sillä oiva kertomus perustuu Harry Batesin novelliin Farewell to the Master (1940). Käsikirjoittajana toimi Edmund H. North (mm. Patton, 1970), jonka keksintöä oli filmin ikimuistoinen lausahdus "Klaatu barada nikto!". Elokuvan ohjaaja Robert Wise puolestaan muistetaan parhaiten musikaaleistaan West Side Storysta (1961) ja The Sound of Musicista (1965). Monipuoliselle uralle mahtui vielä kaksi muutakin scifi-elokuvaa: The Andromeda Strain (1971) ja filosofisuudessaan turruttava Star Trek: Avaruusmatka (1979).

Pisteytys:
8/10