keskiviikko 6. toukokuuta 2015

The Wolf Man - Ihmissusi (1941)

Ohjannut George Waggner
USA 1941, 70 min.
Kauhu, Draama
Pääosissa: Lon Chaney Jr., Claude Rains, Evelyn Ankers

It isn't a wolf... it's a werewolf!
Vanha taru kertoo, että ukonhatun kukkiessa täysikuun aikaan voi hyväkin mies muuttua hirviöksi... Tarina osoittautuu todeksi, kun huikentelevainen Larry Talbot (Chaney) seikkailee metsässä väärään aikaan ja kohtaa kummallisen suden, joka ehättää purra Larrya. Muistinmenetykset, oudot surmat ja mystiset jalkakarvat antavat Larrylle aihetta pelätä pahinta. Asiaa pahentaa se, että Larry on tavannut ihastuttavan, joskin jo kihloissa olevan neidon (Ankers) - jonka hän nyt pelkää surmaavansa.

Universalin kauhufilmien sarjassa Ihmissusi oli jo toinen ihmissusia käsittelevä elokuva, mutta vuonna 1935 ilmestynyt Werewolf of London ei ollut kummoinenkaan menestys. Itse asiassa myös Ihmissusi ilmestyi maailman kuohujen kannalta kehnoon aikaan, koska suursota ulotti lonkeronsa Yhdysvaltoihin Pearl Harborin iskun myötä vain muutamia päiviä ennen elokuvan ensi-iltaa. Todellisen maailman kauhujen keskellä elokuvahirvitykset tuskin toimivat erityisen hyvänä todellisuuspakona. Filmi vakiinnutti silti nopeasti paikkansa Universalin monsterikavalkadissa ja sille tehtiin liuta jatko-osia jo 1940-luvulla. Viimeisin Universalin ihmissusiviritys on  The Wolfman (2010), joka tosin taisi olla melkoinen floppi.

Ihmissusi on merkittävä teos, koska sen näkemys ihmissudesta on juurtunut vahvasti populaarikulttuuriin: kahdella jalalla kulkeva, tavallista sutta suurempi karvakasa on tullut tutuksi vuosien varrella useammistakin elokuvista. Samalla ihmissuteen liitetään Jekyll & Hyde -dikotomia, eli hyvän ja pahan kaksinkamppailu yhdessä ihmisessä. Karmean (koomisen) hirviön esittelyn sijaan tarinan keskipisteenä on Larry, joka muuttuu iloisesta tirkistelijä-flirttailijasta traagiseksi varjoksi entisestä itseästään. Näin ihmissuden tematiikan kautta kuvataan (hieman rautalangasta vääntäen) myös seksuaalisuutta, kun Larry-polo joutuu kamppailemaan viettien ja tapakulttuurin välillä, peläten villejä himojaan. Harmi, että turhan yksinkertaisiksi jäävät sivuhenkilöt ja hölmöt juonikuviot vesittävät mielenkiintoisia teemoja.

Pisteytys:
7/10

The Maltese Falcon - Maltan haukka (1941)

Ohjannut John Huston
USA 1941, 100 min.
Rikos, Jännitys
Pääosissa: Humphrey Bogart, Mary Astor, Peter Lorre, Sydney Greenstreet

How are you gonna get the bird?
Kovaksikeitetty yksityisetsivä Sam Spade (Bogart) ajautuu keskelle monimutkaista rikosvyyhtiä. Ensin hänen työparinsa murhataan, ja pian hänet palkkaa epäluotettava nainen Ruth Wonderly (Astor). Vähitellen kaikki vihjeet johtavat maltan haukan, salaperäisen ja suunnattoman arvokkaan patsaan jäljille. Spaden täytyy ratkaista tapaus pian, koska poliisit epäilevät hänen olevan murhien takana. Enempää tarinasta ei kannata paljastaa, sillä arvoituksellisen juonen vähittäinen avautuminen on osa elokuvan antamaa nautintoa.

Mittavan uran tehneen John Hustonin esikoisohjaus on nimitetty paristakin syystä elokuvahistorian merkkipaaluksi: ensinnäkin sitä pidetään ensimmäisenä film noir -elokuvana, ja toiseksi sitä on luonnehdittu yhdeksi maailman parhaista salapoliisielokuvista. Koko filmi todellakin henkii mehukkaan jännittävää, tyylikästä ja charmikasta film noiria. Film noirilla viitataan kyyniseen rikosdraamaan, jolle tyypillistä on muun muassa saksalaista ekspressionismia henkivä visuaalisuus, protagonistin antisankarius ja tätä houkutteleva femme fatale -hahmo. Film noir toki on aika vaikeasti rajattava kokonaisuus, eikä sitä kaikkien mielestä voida edes kuvata omaksi tyylilajikseen.

Maltan haukka on upeiden näyttelijöiden show. Hieman unohduksissa ollut Mary Astor draamailee kenties ikimuistoisimman roolinsa ja karismaattinen Humphrey Bogart teki elokuvan myötä lopullisen läpimurtonsa. Konnaa näytellyt Peter Lorre tunnetaan muun muassa huikeasta rikoselokuvasta M - kaupunki etsii murhaajaa (1931). Erityisen upeaa Maltan haukassa on se, miten pienin keinoin - vain vähäistä lavastusta käyttäen tai ilman erityisiä teknisiä kommervenkkejä - elokuvan tunnelma on käsinkosketeltavan jännittävä. Kaikkinensa on upeaa, miten vaatimattomista lähtökohdista klassikko on rakennettu: teos on esikoisohjaajan tekemä uudelleenfilmatisointi (aiemmat olivat Maltan haukka, 1931 & Satan Met a Lady, 1936), jonka rooleista suosionsa huipulla olevat tähtinäyttelijät kieltäytyivät. Sittemmin unohduksiin jäänyttä, tosin vielä 1940-luvulla menestyksen nektaria nauttinutta George Raftia mahtoi jälkeenpäin harmittaa Maltan haukan pääosasta kieltäytyminen.

Pisteytys:
10/10

maanantai 4. toukokuuta 2015

Huhtikuun elokuvat 2015

Tenkû no shiro Rapyuta - Laputa - linna taivaalla
Ohjannut Hayao Miyazaki
Japani 1986, 124 min.
Animaatio, Seikkailu
Pääosissa: Mayumi Tanaka, Keiko Yokozawa, Kotoe Hatsui




Legendaarisen Hayao Miyazakin varhaisteos Laputa - linna taivaalla on kaunis ja mielikuvituksellinen animaatio, joka kertoo salaperäisestä, kauan sitten kadonneesta Laputan valtakunnasta ja sen etsijöistä. Temaattisesti elokuvassa käsitellään menneisyyden kaihoa ja vallan väärinkäyttöä. Tarina on sympaattinen ja vauhdikkaan seikkailun lisäksi elokuvassa on myös sopivissa määrin taianomaisuutta ja huumoria, mutta kokonaisuutena Laputa ei aivan tavoita Miyazakin myöhempien mestariteosten herkkyyttä.

Pisteytys: 8/10

The Fault in Our Stars - Tähtiin kirjoitettu virhe
Ohjannut Josh Boone
USA 2014, 126 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Shaileine Woodley, Ansel Elgort, Nat Wolff, Laura Dern



Syöpää sairastavien tukiryhmässä tavanneet Hazel (Woodley) ja Gus (Elgort)  ystävystyvät, rakastuvat ja iloitsevat keskenjäävästä elämästä. Traagiseen tarinaan on yritetty saada erikoista twistiä ja mustaa huumoria, mutta muka-radikaali sovinnaisuuksia rikkova sarkasmi jää liian kiltisti puolitiehen ja kliseiset romantiikkakohtaukset viimeistelevät ontuvan kokonaisuuden. Niukasti keskivertoa parempi teiniromanssi, mutta silti lähinnä ajanhukkaa.

Pisteytys: 4/10

X-Men: Days of Future Past
Ohjannut Bryan Singer
USA 2014, 131 min.
Scifi, Toiminta, Seikkailu
Pääosissa: Hugh Jackman, James McAvoy, Michael Fassbender, Jennifer Lawrence



Superin supersankaritrilogian superhyvä kakkososa kiidättää mutantit tällä kertaa 1970-luvulle muuttamaan menneisyyttä, jotta tuhoontuomittu tulevaisuus pelastuisi. Efektit toimivat, tarina on tasapainoinen ja sarjisfaneja hemmotellaan. Muutamat juonenkäänteet tosin jäivät ainakin ensikatselulla vähän hämäriksi tai epäloogisiksi. Laaja hahmogalleria puolestaan on elokuvan heikkous ja vahvuus: mutanttien bongailu on kyllä hauskaa, mutta draaman kannalta koko repertuaarin esittely ei aina tunnu ihan perustellulta. Pienistä vioista huolimatta kokonaisuus toimii mainiosti.

Pisteytys: 8/10

Night Will Fall - Keskitysleirien salattu totuus
Ohjannut André Singer
Iso-Britannia 2014, 75 min.
Dokumentti, Historia
Pääosissa: Helena Bonham Carter, Alfred Hitchcock, Sidney Bernstein



Äärettömän järkyttävä ja pysäyttävä dokumentti käsittelee holokaustin historiaa - aihetta, jota ei koskaan saa unohtaa. Jo vuonna 1945 Alfred Hitchcock ja Sidney Bernstein ryhtyivät työstämään dokumenttifilmiä keskitysleireistä, jotta niiden kauhut saataisiin koko maailman tietoisuuteen. Erinäisistä syistä elokuva ei kuitenkaan koskaan valmistunut. Kuitenkin tämä 69 vuotta myöhemmin valmistunut dokumentti viimeistelee keskeneräiseksi jääneen projektin ja tutkii samalla syitä sille, miksi näin valtavan tärkeä dokumentointi päätyi keskeneräisenä arkistoon.

Pisteytys: 10/10

Mrs. Doubtfire - Isä sisäkkönä
Ohjannut Chris Columbus
USA 1993,125 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Robin Williams, Sally Field, Pierce Brosnan




Hupaisa komedia kertoo perheenisästä (Williams), joka avioeron jälkeen tekeytyy vanhaksi brittirouvaksi ja juonittelee itsensä ex-vaimonsa taloudenhoitajaksi saadakseen tavata lapsiaan. Yllättävän hyvä perheleffa on myös kiinnostavaa ajankuvaa. Eroperheen ongelmien käsittely ja nykypäivänä snadisti epäkorrekteilta tuntuvat sukupuolivitsit kuvastavat 90-luvun mielenmaisemaa. Robin Williams imitointitaitoineen on tietenkin elokuvan kirkkain tähti. Leffan mahtavat maskeeraukset huomioitiin myös Oscar-palkinnolla.

Pisteytys: 7/10

En duva satt på en gren och funderade på tillvaron
Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien
Ohjannut Roy Andersson
Ruotsi 2014, 101 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Holger Andersson, Nils Westblom, Viktor Gyllenberg


Roy Anderssonin ihmisyystrilogian loistava päätösosa vastaa vuosien aikana kertyneisiin odotuksiin täydellisesti. Elokuva on runollinen ihmisyyssinfonia, mustaakin mustempi komedia, ihailtavan etäännyttävä ja samalla oudon realistinen kuvaus paljaasta ihmisyydestä. Kyyhkynen oksalla istui olevaista pohtien vie visuaalisesti valloittaviin sfääreihin ja on kaikin puolin oivaltava, mutta se myös on trilogian selkeimmin yhteiskuntakriittisin ja kantaaottavin teos. Utmärkt!

Pisteytys: 10/10

lauantai 2. toukokuuta 2015

Dumbo (1941)

Ohjannut Ben Sharpsteen
USA 1941, 64 min.
Animaatio, Musikaali
Pääosissa: Edward Brophy, Verna Felton, Herman Bing, Cliff Edwards

A baby with eyes of blue, straight from heaven, right to you.
Vuosikymmenen alku oli Disneylle vaikeaa aikaa. Eurooppalaisten sota näkyi studiolla lähinnä valtavina lipunmyyntitappioina, kun Pinocchio (1940) ja Fantasia (1940) eivät osoittautuneetkaan kummoisiksi menestyksiksi. Lisäksi työntekijöiden lakko ja vaatimukset kunnon palkasta aiheuttivat Walt-sedälle päänvaivaa. Seuraava elokuva päätettiinkin tuottaa pienellä budjetilla ja animaatiota yksinkertaistettiin rutkasti. Disneyn onneksi vuonna 1941 ensi-iltansa saanut Dumbo nettosi valtavat lipunmyyntitulot - sen herkkyys ja sympaattisuus vetosi vaikeina sota-aikoina lämminhenkistä viihdettä kaipaaviin ihmisiin.

Lastenkirjaan perustuva Dumbo kertoo hyväksytyksi tulemisesta, ainutlaatuisuudesta ja vaikeuksien voittamisesta. Päähenkilö on pieni norsuvauva Dumbo, joka joutuu sirkuksessa hylkiöksi suurten korviensa takia. Dumbo on tietenkin valtavan hellyyttävä! Liikuttavat ja hauskat kohtaukset vaaleanpunaisine elefantteineen, ikimuistoiset laulut sekä vapauttavaa katharsista kohti rytmikkäästi lipuva tarina muodostavat todella kauniin kokonaisuuden. Dumbon tarinasta kaavailtiin alunperin vain lyhytelokuvaa, mutta budjettihuolien takia siitä päätettiinkin tehdä halvasti tuotettu, kokopitkä elokuva. Tämä, ja arvatenkin myös tiukka budjetti, selittävät elokuvan poikkeuksellisen vähäisen keston.

Olin katsonut Dumbon viimeksi alle kouluikäisenä, joten muistot tästä klassikosta olivat aika hatarat. Tunteikas animaatio pomppasi kertaheitolla kamppailemaan Disney-lemppareideni kärkipaikoista! Pelkistetty animaatio on todella eläväistä ja täynnä upeita oivalluksia. Elokuva on hyvin selkeästi suunnattu lapsille, joten sen (ja hieman huolimattoman tuotannon) vuoksi sanoma ei ole erityisen monisävytteinen tai syvällinen - mutta ei sellaistakaan aina jaksa kaivata. Kokonaisuus on kuitenkin valloittava. Elämystä nihkeyttävät ainoastaan sivuhahmot, jotka nykypäivänä tuntuvat rasistisilta.

Pisteytys:
8/10