The Deer Hunter - Kauriinmetsästäjä (1978)

Ohjannut Michael Cimino
USA 1978, 184 min.
Sota, Draama
Pääosissa: Robert De Niro, John Savage, Christopher Walken, John Cazale, Meryl Streep

We gotta play with more bullets.

Pennsylvanialaisessa tehdaskaupungissa kolme ystävystä valmistautuu lähtemään Vietnamin sotaan. Ennen lähtöä paketoidaan viimeinen työpäivä, juhlitaan yhden toverin häitä railakkaasti ja käydään vielä viimeisen kerran metsästysreissulla. Sotaan lähdetään soitellen, mutta realiteetit ymmärtäen ─ silti totuus on karmeampi kuin kukaan asesankari osasi kuvitellakaan. Sotatraumat jättävät syvät haavat jokaiseen mieheen, eikä kaiholla taakse jätetty koti enää houkuttelekaan puoleensa, ja perheenjäsenten kohtaaminen pelottaa. Turha sotaretki on tappanut unelmat.

Vietnamin sodan jälkipyykkinä syntynyt elokuva käsittelee kiinnostavasti yhteiskunnassa tapahtunutta muutosta. On aika ennen sotaa, ja on aika sodan jälkeen. Tämä toki on yleispätevä totuus, joka koskee kaikkia sotia ja kriisejä. Tässä tapauksessa Vietnamista tulee vedenjakaja kahden erilaisen todellisuuden välillä: Kauriinmetsästäjä jakautuu temaattisesti kolmeen osioon, joista keskimmäinen on kaiken muuttava sota. Sodanjälkeinen rauhaan palaamisen kriisi näkyy kiinnostavasti yhdysvaltalaisissa elokuvissa 1970-luvun lopulla, vaikka Vietnamista vetäydyttiin jo vuosikymmenen alussa. Sotareissu oli niin järjetön, ettei ole ihmekään, miten hitaasti haavat umpeutuivat. Jos ne nyt ovat vieläkään täysin parantuneet.

Kauriinmetsästäjä herätti ilmestyttyään paljon keskustelua ja arvatenkin vetosi tunteisiin. Elokuvan väkivaltaa kritisoitiin, mutta pääasiassa vastaanotto oli myötämielinen: kotimaassaan teos oli vuoden katsotuimpien elokuvien joukossa ja se palkittiin viidellä Oscarilla (mm. paras elokuva). Sivumennen mainittakoon, että akatemiajuhlien tähtenä sittemmin kunnostautunut Meryl Streep sai ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa hienosta roolistaan kotirintaman naisena. Henkilöhahmot ja hyvät roolisuoritukset ovat muutenkin teoksessa vahvoilla, sillä Kauriinmetsästäjä keskittyy nimenomaan yksilöiden sotakokemuksiin ja tarkastelee myös sitä, miten sota vaikuttaa yhteisöön. Sotakuvaus ei ehkä ole täyttä realismia, mutta traumatisoituneelle yhteisölle symbolinen arvo on merkittävämpi.

Pisteytys:

9/10

Dog Day Afternoon - Hikinen iltapäivä (1975)

Ohjannut Sidney Lumet
USA 1975, 125 min.
Rikos, Komedia, Draama, Biografia
Pääosissa: Al Pacino, John Cazale, Penelope Allen, Charles Durning

I'm robbing a bank because they got money here.

Eräänä kuumana kesäpäivänä mieskolmikko poikkeaa pankkiin ryöstöaikeissa. Joukon johtaja Sonny (Pacino) saa pian huomata, ettei suunnitelma ollutkaan vedenpitävä: pankissa ei ole tarpeeksi rahaa, yksi apulainen lähtee livohkaan ja pankkivankien hyysäämisessäkin on oma vaivansa. Pian pankkia piirittävät poliisivoimat, media ja viihteennälkäiset ihmisjoukot. Kymmenen minuutin keikasta tulee tuntikausien istunto, ja pakeneminen käy yhä vaikeammaksi.

Hikinen iltapäivä yhdistää kutkuttavan hyvin nolojen tilanteiden huumorin ja jännittävän panttivankidraaman. Elokuva on saanut inspiraationsa tositapahtumista ja arvatenkin juuri siksi kertomus tuntuu niin realistiselta. Tosielämän pankkiryöstäjä John Wojtowicziin pohjautuva päähenkilö on mielenkiintoinen hahmo ja kertomuksen taustalta paljastuva suhdesoppakin on ilmeisesti tosipohjainen. Aikansa homovihamielinen ilmapiiri puistattaa, mutta elokuva itsessään on tekoaikaansa nähden avarakatseinen ja jopa rajoja rikkova. Päähenkilö paljastuu kenties biseksuaaliksi, eikä vastaavaa myönnytystä oltu Hollywoodissa juuri nähty.

Al Pacinon hyvä roolisuoritus tuntuu erityisen mehevältä myös siksi, että 1970-luvun alkupuolella Pacino esiintyi itsevarman voittajan rooleissa (esim. Kummisetä, Serpico). Hermostunut Sonny sen sijaan ei ole mikään mafiahommien tai edes näpistysten ammattilainen, vaikka haparoiden yrittääkin pitää tilanteen kontrollissa. Myöskään panttivangeiksi jäävä pankin henkilökunta ei aina käyttäydy ihan sillä tavalla, mitä katsoja ehkä odottaisi. Ilmassa on jännitystä, mutta tilanteen venyessä iloitaan jo televisioon pääsystä, eikä aseistettuihin miehiin suhtauduta enää lainkaan pelokkaasti. Väkivaltaviihde kutkuttaa, vaikka ase välillä osoittaisikin omaan kalloon!

Pisteytys:
8/10

The Conversation - Keskustelu (1974)

Ohjannut Francis Ford Coppola
USA 1974, 113 min.
Trilleri, Mysteeri, Draama
Pääosissa: Gene Hackman, John Cazale, Cindy Williams, Harrison Ford

All I want is a nice, fat recording.

Harry Caul (Hackman) on salakuuntelun ammattilainen. Työnsä vuoksi Harry tietää, kuinka helposti ihmisiä voi tarkkailla missä tahansa, ja on siksi lähes sairaalloisen tarkka omasta yksityisyydestään. Harry ei mielellään näytä tunteitaan eikä takuulla anna puhelinnumeroaan edes heilalleen. Työlleen omistautunut Harry ei juurikaan ole kiinnostunut muusta kuin äänitteidensä teknisestä laadusta, mutta omatunto herää, kun eräs toimeksianto vaikuttaa johtavan murhaan.

Watergate-skandaalin  kiihkeimmän loppupelin aikaan ensi-iltansa saanut elokuva kommentoi osuvasti ajankohtaiskeskustelua erilaisista tietovuodoista. Päivänpolttavien ilmiöiden lisäksi Francis Ford Coppola otti teokseen vaikutteita Michelangelo Antonionin trilleristä Blow-Up (1966), jossa murha tallentuu vahingossa kameralle. Vastaavat paranoia-elokuvat olivat suosittuja 1970-luvulla, mutta aivan helposti teemat tuntuvat läheisiltä nykypäivänäkin. Mitä tietoa älylaitteet, verkkosivut ja sovellukset meistä keräävätkään? Kenelle tiedot päätyvät?

Koska elokuvan teemana on tarkkailu, on tietenkin kiehtovaa peilata teeman suhdetta katsojaan. Harry Caul ei taatusti haluaisi nuuskijoita kannoilleen, mutta kamera seuraa häntä kaikkialle. Miespolo ei tätä tiedä, vaikka vainoharhaisena epäileekin kaikkia ja kaikkea. Keskustelu on oiva trilleri, jossa tarinan jännite pysyy hyvässä vireessä alusta loppuun saakka. Kultaisella palmulla palkittu elokuva sai myös muutaman Oscar-ehdokkuuden, mutta voittoja ei kotimaan suuresta gaalasta tullut. Parhaan elokuvan pystin Keskustelu hävisi Coppolan toiselle elokuvalle, sillä Kummisetä II (1974) oli saman vuoden satoa. Äänipalkinto olisi kyllä Keskustelulle ollut omiaan, sillä onhan ääniteknologia elokuvassa monella tapaa keskeisessä roolissa.

Pisteytys:
8/10