Bad Boys - Pahat pojat (1995)

Ohjannut Michael Bay

USA 1995, 119 min.

Toiminta, Komedia, Rikos

Pääosissa: Will Smith, Martin Lawrence, Téa Leoni

 

My shit always works sometimes!

Kyttäkaverukset Mike Lowrey (Smith) ja Marcus Burnett (Lawrence) päätyvät tutkimaan mehevää mafiajuttua. Homma menee likaiseksi, kun valtava heroiinilasti varastetaan, luodit laulavat ja kello tikittää armottomasti. Kaksikko päätyy suojelemaan jutun avaintodistajaa, viehättävää Julie Mottia (Leoni), joka herättää raavaissa katujen sankareissa helliä tunteita.

 

Bad Boys -toimintakohellus on samanaikaisesti tuttu ja tuore. Elokuva toistaa monia Hongkongin ja Hollywoodin toimintakliseitä, joskin ilmestyessään Bad Boys onnistui uudistamaan lajityyppiä nopeatempoisuudellaan. Vauhtia sinänsä jaksaa seurata, mutta huumori on kulahtanutta vänkäämistä menneiden vuosikymmenten testosteronihuuruissa. Sille on sentään annettava arvoa, että moni sanailu syntyi improvisaationa. Spontaanius sopii filmin vauhdikkaaseen tyyliin.

Kassamagneetiksi ampaissut Bad Boys oli ilmestyessään varsin suosittu, joskaan ei kriitikoiden keskuudessa. Tämä jakolinja on määrittänyt ohjaaja Michael Bayn myöhempää uraa; Bad Boys oli räjähtävä esikoinen, joka teki mainoksia ja musavideoita ohjanneesta Baysta hetkessä tunnetun. Samoin elokuva oli läpimurto sen päätähdille, räppäri Will Smithille ja näyttelijänuraansa aloitelleelle Martin Lawrencelle. Sittemmin Bayn hitteihin ovat lukeutuneet muun muassa Armageddon (1998), Pearl Harbor (2001) ja Transformers (2007) ─ unohtamatta pahispoikien jatkista Bad Boys II (2003). Elokuvasarjaan on sittemmin tullut vielä kaksi osaa (2020, 2022) uusien ohjaajien voimin. Tämä ja muutama muu aiemmin näkemäni Bay-filmi eivät suoranaisesti kasvata intoa ohjaajan muun tuotannon koluamiseen. Elokuvia on tulossa edelleen: tällä hetkellä tuotannossa on muun muassa "Skibidi Toilet" -filmi. Kriitikoiden suosikkia tuskin tulee siitäkään, mutta katsojia riittää varmasti.

Pisteytys: 4/10

20. LUUKKU - 20 vuotta sitten (Armageddon, 1998)

Aw, gee, lady... I just came here to drill.

Vuoden 1998 elokuvista muistetaan muun muassa massiivinen sotaleffa Pelastakaa sotamies Ryan, eri elämäntarinoiden palasia yhteen nivova draama Magnolia, romanttinen komedia Sekaisin Marista ja hieman edellämainittua omalaatuisempi komedia The Big Lebowski. 1001-listalta puuttuvista nimekkäistä filmeistä 20 vuoden takaa mainittakoot ainakin jättimäinen tirkistelyleffa Truman Show, teini-ikää osuvasti kuvaava Fucking Åmål sekä rasismiin pureutuva American History X. Myös päivän elokuva on ilmestymisvuotensa nimekkäimpiä tuotoksia.

Armageddon

Ohjannut Michael Bay

USA 1998, 151 min.

Toiminta, Seikkailu, Scifi

Pääosissa: Bruce Willis, Ben Affleck, Liv Tyler

Uhkaavat meteorikuurot pommittavat maapalloa, mutta tuhot paljastuvat vain maailmanlopun alkusoitoksi: jättimäinen meteori on Telluksen kanssa törmäyskurssilla ja ihmiskunnalla on vain pari viikkoa armonaikaa. NASA ei keksi nopeasti lähestyvään uhkaan muuta ratkaisua, kuin lähettää meteorille joukon mestariporaajia ujuttamaan ydinpommin tuomiopäivän murikan hyisiin sisuksiin. Öljynporaajakonkari Harry Stamper (Willis) miehistöineen koulutetaan pikavauhtia avaruusmatkaan ja kiidätetään hengenvaaralliseen tehtävään hippulat vinkuen.

Armageddon on yliampuvan massiivinen toimintaseikkailu, jossa raha näkyy: efektit ovat näyttäviä ja päärooleissa nähdään joukko isoja tähtiä. Panokset ovat melkoiset, mutta toimintaan hukkuva tarina on typerän epäuskottava ja täynnä päälleliimattua draamaa. Yhdentekevää ja ylipitkää hulinaa koko leffa, mutta elokuvan sietää taustahälynä kertaalleen. Näkemättäkin pärjää; olen itse asiassa onnistunut tahattomasti välttelemään Armageddonia siten, etten ole kertaakaan aiemmin katsonut sitä alusta loppuun. Ainakin olen jälleen yhtä tehoste-elämystä rikkaampi.

Niin tyhjäpäinen kuin kokonaisuus onkin, tuli Armageddonista yksi ilmestymisvuotensa isoimmista kassamagneeteista ja purevasta kritiikistä huolimatta viihteennälkäinen fanikunta löytyi nopeasti. Elokuva keräsi peräti neljä Oscar-ehdokkuutta, tosin sentään vain teknisten palkintojen ja musiikin saralla. Armageddonin eläväisin muistomerkki taitaakin tätä nykyä olla Aerosmithin esittämä tunnuskappale I Don't Wanna Miss a Thing. Siirappinen slovari soi tiuhaan radiossa ja diskoissa varsinkin millenniumin molemmin puolin, mutta taatusti se keinuu ainakin joidenkin radiokanavien soittolistoilla edelleen.

Pisteytys: 3/10