Syyskuun elokuvat 2015

The Shawshank Redemption - 
Rita Hayworth - Avain pakoon

Ohjannut Frank Darabont

USA 1994, 142 min.

Draama, Rikos

Pääosissa: Tim Robbins, Morgan Freeman, Bob Gunton

Stephen Kingin pienoisromaaniin perustuva Avain pakoon herättää ajatuksia vallasta, vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta - mutta myös toivosta, ystävyydestä ja elämästä. Elokuva kertoo murhasta tuomitusta Andy Dufresnesta (Robbins), joka päätyy Shawshankin vankilassa mukaan vankilanjohtaja Nortonin (Gunton) erikoislaatuisiin bisneksiin. Tarina on mukaansatempaava verkkaisuudestaan huolimatta. Innostuin pohtimaan katsojan empaattista ja ymmärtävää suhdetta protagonistiin: tämänkin elokuvan kohdalla on helppoa asettautua päähenkilön puolelle ja uskoa tämän syyttömyyteen, vaikkei todisteena ole muuta kuin Dufresnen oma kertomus. Uskomatonta, että katsoin tämän vasta nyt ensimmäistä kertaa.

 

1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 9/10

Satan's Little Helper - Pirun pikku apuri

Ohjannut Jeff Lieberman

USA 2004, 96 min.

Kauhu, Komedia

Pääosissa: Alexander Brickel, Joshua Annex, Katheryn Winnick

Saatanaa fanittava poika Douglas (Brickel), jolla on ilmeisesti suuria ongelmia todellisuuden hahmottamisen kanssa, tapaa Halloween-iltana ihka oikean Saatanan (Annex) ja ryhtyy keppostelemaan tämän kanssa kohtalokkain seurauksin. Juoni on aivan käsittämätön ja vaikuttaa syntyneen suunnilleen kuvausprosessin aikana. Erittäin huono, mutta siten myös kohtalaisen viihdyttävä kauhutörttöily, jossa on miellyttävä määrä hämmennystä ja repeilyä aiheuttavia elementtejä.

Pisteytys: 5/10

Annabelle

Ohjannut John R. Leonetti

USA 2014, 99 min.

Kauhu

Pääosissa: Annabelle Wallis, Ward Horton, Tony Amendola

Warning: positively do not watch. Annabelle on hätäisesti kyhätty spinoff mainiosta Kirottu-elokuvasta (2013). Elokuva kertoo kirotusta nukesta, joka aiheuttaa päänvaivaa ja vaaratilanteita eräälle nuorelle perheelle sekä parille avuliaalle aatulle. Tarina perustuu löyhästi tositapahtumiin, jos sellaisiin nyt haluaa uskoa. Päähenkilöt ovat surkeita ja näyttelijäntyö tökeröä, tarina tylsän ennalta-arvattava ja itse kauhuelementit ovat pelkkää kulahtanutta säpsäyttelyä. Parissa kohtauksessa on sentään ihan kivaa valaistuskikkailua.

Pisteytys: 2/10

The Return of Jafar - Jafarin paluu

Ohjannut Toby Shelton, Tad Stones & Alan Zaslove

USA 1994, 69 min.

Animaatio, Seikkailu

Pääosissa: Scott Weigner, Jonathan Freeman, Gilbert Gottfried

Jafarin paluu on menestyneen Aladdinin (1992) surkeahko jatko-osa, jossa paha Jafar (Freeman) palaa ilkeänä ja kiukkuisena, ja Iago-papukaija (Gottfried) vaihtaa leiriä. Jatko-osaksi elokuvassa on miltei yllättävän paljon ajatusta, mutta silti sisältö on pelkkää hölmöä meuhkaamista ja animaatiokin näyttää vasemmalla kädellä hutaistulta. Jonkun lapsuusmuistikuvan mukaan Jafarin paluu oli ihan ok jatkis, mutta... ehkä elokuvan huumori vetosi lapsena paremmin. Nyt pikemminkin naurattaa se, että tämmöinenkin typerä animaatio on viitsitty tehdä (ja että katsoin sen alusta loppuun!).

Pisteytys: 3/10

Big Hero 6

Ohjannut Don Hall & Chris Williams

USA 2014, 102 min.

Animaatio, Seikkailu, Toiminta

Pääosissa: Ryan Potter, Scott Adsit

San Fransokyon kaupungissa nuori Hiro (Potter) ystävystyy edesmenneen isoveljensä robotin Baymaxin (Adsit) kanssa, ja perustaa ystävineen supersankarijengin. Big Hero 6 edustaa jälleen sisällöltään tyhjää ja ulkoisesti nättiä Disneyn nykylinjaa, jonka kaava on suunnilleen seuraava: yksioikoinen ja liian ennalta-arvattava tarina, laimeaa hehkutusta kulloisestakin teemasta tai sanomasta (tällä kertaa teknologia), samalla kaavalla hätäisesti väkerretyt stereotypiahahmot plus joku kiintiösöpö olio. Viimeksimainittu on kyllä tällä kertaa onnistunut: hoivaajarobo Baymax on hauska yhdistelmä slapstickia, Totoroa ja Iron Mania! Animaatio on toki hienon näköistä ja myös kivan yksityiskohtaista. Katseleehan tämän kertaalleen, vaikka mitään ei jää käteen.

Pisteytys: 6/10

There is Something About Mary - Sekaisin Marista

Ohjannut Bobby Farrelly & Peter Farrelly

USA 1998, 119 min.

Komedia, Romantiikka

Pääosissa: Ben Stiller, Cameron Diaz, Matt Dillon, Lee Evans, Chris Elliott

Romanttisessa komediassa Ted (Stiller) ja muut stalkkerit rakastuvat kilvan Maryyn (Diaz). Elokuva koostuu lähinnä runkku- ja vammaisvitseistä sekä kohtauksista, joissa Ben Stiller joutuu noloon tilanteeseen. Paremmilla vitseillä juonikuvio toimisi ihan hyvin, mutta tällä munat-jäi-vetoketjun-väliin -huumorilla edes kohtalainen tarina ei riitä pelastamaan katsojia alatyylisen ja teennäisen huulenheiton aiheuttamalta tuskalta.

 

1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 4/10

We Need to Talk About Kevin - Poikani Kevin

Ohjannut Lynne Ramsay

USA 2011, 112 min.

Draama

Pääosissa: Tilda Swinton, Ezra Miller, Jasper Newell, John C. Reilly

Ahdistavassa, mutta runsaasti ajatuksia herättävässä draamassa äiti (Swinton) käsittelee tunteitaan lapsensa (Miller/Newell) syyllistyttyä karmeaan rikokseen. Johtuuko kaikki lapselleen etäiseksi jääneestä äidistä, vai onko syy täysin pojan? Poikani Kevin on sikäli hieno elokuva, että se ei tarjoa yhtä oikeaa vastausta tai asetu väittämään, että Kevin-pojan hirmutekoon olisi jokin tietty syy. Sen sijaan elokuva tarkastelee syyllisyydentuntoa, yhteisön tapaa käsitellä järkytystä sekä myös äitiyttä tai vanhemmuutta. Tilda Swinton on roolissaan loistava. Myös elokuvan hajanaiset takaumat, punaisen värin vertauskuvallinen käyttö, lavastustekniset seikat sekä musiikkivalinnat ohjaavat pohdintoja erinomaisesti.

Pisteytys: 8/10

Toy Story

Ohjannut John Lasseter

USA 1995, 81 min.

Animaatio, Seikkailu, Komedia

Pääosissa: Tom Hanks, Tim Allen, Don Rickles, Jim Varney

Pixarin Toy Story -trilogian avausosassa Andy-lapsukaisen lelujoukkio lisääntyy yhdellä, kun Buzz Lightyear (Hanks) saapuu lahjapaketista haastamaan Woodyn (Hanks), Andyn entisen lempilelun. Lelujen kahinoiden kautta elokuva tarkastelee hienovaraisesti monia teemoja, kuten ystävyyttä, jokaisen ainutlaatuisuutta ja jopa kateutta. Aikanaan hieno animaatio näyttää jo hieman tökeröltä. Se nyt ei haittaa mitään, mutta on hauska huomata, miten animaatiotekniikka on kehittynyt eri osien välillä.

 

1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 8/10

The Jungle Book - Viidakkokirja

Ohjannut Wolfgang Reiterman

USA 1967, 78 min.

Animaatio, Seikkailu, Musikaali

Pääosissa: Bruce Reitherman, Phil Harris, Sebastian Cabot

Löyhäjuoninen Disney-klassikko nro 19. perustuu jotakuinkin Rudyard Kiplingin samannimiseen teokseen (1894). Viidakossa varttuneen Mowgli-pojan seikkailu kohti ihmiskylää täyttyy lähinnä svengaavista lauluista, ja erityisen hauskaa on kuulla jazzmuusikko Louis Priman revittelevän apinakuninkaana! Vuonna 2016 ensi-iltansa saavaa uusintaversiota odotellessa tämäkin on katsomisen arvoinen klassikko, vaikkei sisällöltään olekaan kovin kummoinen. Toisaalta on kivaa, että on olemassa myös tällaisia rennon rauhallisia satutarinoita, joissa ei ole mitään väkinäistä tai ylimääräistä.

Linkki 1001-projektin tuoreempaan arvosteluun tässä.

Pisteytys: 6/10

The Rescuers - Pelastuspartio Bernard ja Bianca

Ohjannut John Lounsbery, Wolfgang Reitherman & Art Stevens

USA 1977, 78 min.

Animaatio, Seikkailu

Pääosissa: Bob Newhart, Eva Gabor, Geraldine Page, Jim Jordan

Margery Sharpin The Rescuers -kirjoihin perustuva Disney-klassikko nro 29. kertoo urhoollisista, kansalliseen pelastuspartioon kuuluvista hiiristä Bernardista (Newhart) ja Biancasta (Gabor), jotka lähtevät pelastamaan kaapattua orpotyttöä. Pelastuspartio Bernard ja Bianca tosin ei ole yhtään niin mainio, kuin sen Australiaan sijoittuva jatko-osa Bernard ja Bianca Australiassa (1990). Jatkis hyödyntää tehokkaasti ekan osan hyvät puolet ja parantelee niitä, mutta ei tämäkään lainkaan huono teos ole! Ei Disneyn parhaimmistoa, mutta silti kiva ja vauhdikas seikkailu. Myös animointi näyttää hyvältä, ja jopa alkutekstitkin on toteutettu upeasti.

Pisteytys: 7/10

Lupaus

Ohjannut Ilkka Vanne

Suomi 2005, 112 min.

Sota, Draama

Pääosissa: Laura Birn, Karoliina Vanne, Turkka Mastomäki, Pertti Sveholm, Miitta Sorvali

Lupaus on visuaalisesti näyttävä elokuva talvi- ja jatkosodasta lottien näkökulmasta kerrottuna. Lotta Svärd -järjestön puhtoinen imago on ohjannut elokuvan esitystavan ärsyttävän idealistiseksi paatokseksi, jossa ei välillä tunnu olevan realismin häivääkään. Taustajärjestön vaatimukset selittävät korostetun patriotismin ja sensuurilinjan, sekä kirjakieltä myöten kumman puhtoisen ihannetarinan. Sinällään lottien näkökulma on kiinnostava, joten toivottavasti seuraava aiheeseen pureutuva elokuva huomioisi paremmin hieman raikkaamman näkemyksen sotahistoriasta. Sitä odotellessa voi vaikka lukaista Ville Kivimäen teoksen Murtuneet mielet (2013). Lupauksen ansiot lepäävät kuitenkin erinomaisessa puvustuksessa ja lavastuksessa, ja niiden luoman ajankuvan vuoksi elokuvan tohtii katsoa loppuun asti.

Pisteytys: 4/10