LUUKKU 8 - 80 vuotta sitten (Hyvästi, Mr. Chips, 1939)

I don't see how you could ever get old in a world that's always young.

Vuosi 1939 muistetaan varsinaisena elokuvien supervuotena. Hollywoodin legendaarisista tuotannoista täytyy mainita ainakin draamajärkäle ja vuoden isoin hitti Tuulen viemää, värikäs fantasiamatka Ihmemaa Oz, Greta Garbon ikimuistoinen Ninotchka sekä lännenlegenda Hyökkäys erämaassa - monista muista puhumattakaan! Eurooppalaisista klassikoista ei sovi unohtaa Jean Renoirin kaunista komediaa Pelin säännöt. Myös tämän päivän elokuva oli ilmestyessään iso menestys, vaikka onkin aikojen saatossa hieman jäänyt edellämainittujen klassikoiden jalkoihin.

Goodbye, Mr. Chips - Hyvästi, Mr. Chips
Ohjannut Sam Wood
Iso-Britannia 1939, 114 min.
Draama
Pääosissa: Robert Donat, Greer Garson, John Mills, Paul Henreid

Herra Charles Chipping (Donat) on vanha ja kokenut latinanopettaja, joka on tehnyt vuosikymmenten mittaisen uran poikien sisäoppilaitoksessa. Erään pitkän päivän päätteeksi uupunut vanha mies uppoutuu nojatuoliinsa muistelemaan menneitä vuosia. Mieleen palaavat opetusuran vaikeat alkuhetket, onnellinen, mutta traagisesti päättynyt avioliitto ja tietenkin kaikki pojat, joista Chipping on vuosien varrella saanut koulia kunnon kansalaisia.

James Hiltonin samannimiseen romaaniin (1934) perustuva draama on nostalginen aikamatka 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun ensimmäisille vuosikymmenille. Charles Chippingin ─ tai tuttavallisesti herra Chipsin ─ matkassa kuljettu reissu on aivan tavattoman siirappinen, mutta toisaalta imelä tyyli sopii elokuvaan nasevasti. Kovin kyynisellä mielellä tähän tarinaan ei kuitenkaan kannata tarttua! Romantisoidun kertomuksen vastapainoksi voikin sitten katsella vaikka hieman kriittisemmän sisäoppilaitostarinan Jos... (1968).

Hyvästi, Mr. Chips tuotti rakastettua opettajaa näytelleelle Robert Donatille tämän uran ainoan Oscarin. Elokuvalla oli kuusi muutakin ehdokkuutta (mm. Paras elokuva), mutta elokuvien supervuosi 1939 haalensi monen hienon filmin voittomahdollisuuksia. Ehkäpä siksikin Mr. Chipsin tarina ei ole suinkaan ilmestymisvuotensa muistetuimpia elokuvia, vaikka aikanaan se menestyikin hienosti. Tarinasta on sittemmin tehty pari tv-sarjaa (1984, 2002) ja uusintaelokuva vuonna 1969, joskaan ne eivät ole menestyneet ensifilmatisoinnin veroisesti.

Pisteytys: 8/10

Mrs Miniver - Rouva Miniver (1942)

Ohjannut William Wyler
USA 1942, 134 min.
Draama, Sota
Pääosissa: Greer Garson, Walter Pidgeon, Teresa Wright, Richard Ney, May Whitty

What goes to make a rose?

Times-lehdessä ilmestyneisiin kolumneihin pohjautuva Rouva Miniver kertoo nimikkohenkilöstään, fiktiivisestä rouva Kay Miniveristä (Garson) ja hänen perheestään. Miniverin perhe elää onnellista, brittiläisen keskiluokan elämää, kunnes maailmansota päättää huolettomat ajat. Perheen esikoispoika Vin (Ney) lähtee vapaaehtoisena armeijaan, isä Clem (Pidgeon) osallistuu Dunkerquen evakuointiin ja naisväki toimii neuvokkaasti kotirintamalla.

Kuten valtaosa sota-aikana tehdyistä elokuvista, myös Rouva Miniver on mitä suuremmissa määrin propagandaa. Eritoten elokuvan avulla pyrittiin pehmittämään yhdysvaltalaisten huonoja käsityksiä pöyhkeiltä vaikuttavista briteistä, taisteltiinhan sodassa kuitenkin samalla puolella. Sota mullistaa hyväntahtoisten päähenkilöidensä arjen ja tulevaisuudensuunnitelmat, eikä suurilta menetyksiltäkään säästytä.

Propagandasta huolimatta (tai osin myös sen vuoksi) Rouva Miniver on liikuttava melodraama ja miellyttävää katseltavaa, vaikka propagandan kirkkaat sävyt hehkuttavatkin sodan gloriaa kovin räikeästi. Lehtikirjoitelmista koostettu käsikirjoitus on onnistunut ja Greer Garson on mainio toimeliaana brittirouvana. Elokuva menestyi loistavasti myös ilmestyttyään, ja se voitti muun muassa parhaan elokuvan Oscarin sekä viisi muuta akatemiapalkintoa. Propaganda selvästikin upposi kriitikoihin ja yleisöön, ja elokuvan tenho puree kyllä tänä päivänäkin.

Pisteytys:
8/10