Once Upon a Time... in Hollywood (2019)

Ohjannut Quentin Tarantino

USA, Iso-Britannia & Kiina 2019, 161 min. 

Draama

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Brad Pitt, Margot Robbie

 

It's official, old buddy. I'm a has-been.

 

Eletään vuotta 1969 ja Hollywoodissa puhaltavat uudet tuulet. Western-tähti Rick Dalton (DiCaprio) kamppailee uransa suunnan kanssa ja pelkää kaiken olevan ohitse. Sentään Dalton saa kokea tähteytensä hiipumisen luotetun stunttimiehensä, apulaisensa ja ystävänsä Cliff Boothin (Pitt) kanssa. Quentin Tarantinon periodikuvauksen päähenkilöt ovat fiktiivisiä, mutta heidän ympärillään avartuu koko todellinen aikakauden Hollywood tunnettuine tekijöineen, hitteineen ja katastrofeineen.

 

Once Upon a Time... in Hollywood on pitkä mutta silti sopivan viipyilevä aikamatka. Sävyt ovat nostalgisia, vaikka aiheet sinänsä osoittavat yhden puolen elokuva-alan (tai taiteilijuuden) ikuisesta raadollisuudesta. Toisaalta Rick Dalton on varsin mehevästi toimeentuleva mies, jonka surkuttelu saa jopa hieman koomisia piirteitä. Boothin hahmo antaa sopivaa perspektiiviä. Ajankuvana Once Upon on tyylikkään näköistä ja viimeiseen asti viilattua aina musiikkeja, asuja ja sivuhahmoja myöten. Yksityiskohtia on lukemattomia, eikä edes pari katselukertaa vielä riitä kaiken havainnointiin.

Quentin Tarantinon menestyksekäs ura elokuvaohjaajana lähenee loppuaan, sillä Tarantino on itse julistanut tekevänsä vain kymmenen elokuvaa. Ohjaajan laskutavan mukaan Once Upon a Time... in Hollywood on filmeistä yhdeksäs, eli jotain lienee vielä takataskussa. Tässä elokuvassa on jo hitunen synteesin makua, sillä 1960-luvun elokuvamaailma vaikutteet näkyvät jo Tarantinon aiemmissakin töissä. Elokuva menestyi odotetulla tavalla eli erinomaisesti. Erityisen hyvin suosiota sai Brad Pitt onnistuneesta sivuroolistaan, tienaten muun muassa Oscarin ja Baftan. Kultaisen palmun ja parhaan elokuvan Oscarin kisailuissa Once Upon jäi rannalle, mutta Tarantinon viimeisellä filmillä lienee vielä mahdollisuus jättipottiin. Ainakin panokset ovat korkealla.

Pisteytys: 8/10

23. luukku: Elokuvavuosi 2023 osa 1.

Do you guys ever think about dying?

 

Vuosi 2023 on ollut käärijänvihreä ja barbinpinkki! Alkuvuoden Oscar-huumassa juhlittiin omaperäistä komediaa Everything Everywhere All at Once (2022), kesällä Barbenheimer-ilmiö valloitti katsojat sekä teatterit ja loppuvuodesta olemme saaneet ihastella, kuinka Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet (2023) ihastuttaa katsojia ympäri maailman. Vuoden jälkipuoliskoa on sävyttänyt Hollywoodin näyttelijälakko, joka siirsi monia ensi-iltoja tuota tuonnemmaksi.

Päivän luukusta pärähtää vuoden menestyksekkäin hittielokuva, kesän blockbuster Barbie. Sen vastapainoksi esille nousee pienemmälle huomiolle jäänyt pohjoismainen draama, joka sai ensi-iltansa jo alkuvuodesta. Elokuvia yhdistää yhteiskuntakriittinen, aikaamme terävästi kommentoiva sävy, vaikka filmien lajityypit ovat keskenään sangen erilaisia. Huomisen viimeisessä luukussa luvassa on kaksi loppuvuoden tuoreehkoa ensi-iltaa, joissa haikaillaan mennyttä aikaa.

Ellos eatnu - La elva leve - Anna joen virrata

Ohjannut Ole Giæver

Norja & Suomi 2023, 118 min.

Draama, Historia

Pääosissa: Ella Marie Hætta Isaksen, Gard Emil

 

 

 

 

Tositapahtumiin perustuvassa draamassa seurataan saamelaisyhteisön kapinaa, kun Norjan hallitus kaavailee vesivoimalan rakentamista saamelaisten maille. Elinkeinot ovat vaarassa tuhoutua ja maiden mukana lanan alle ovat jäämässä kulttuuri, identiteetti ja ihmisoikeudet. Elokuvan fiktiivinen osuus koskee tarinan päähenkilöä, nuorta opettajaa Esteriä (Isaksen), joka etsii omaa ääntään ja kamppailee saamelaisuuteen liitetyn häpeän kanssa.

Anna joen virrata kuvaa tärkeää ja päivänpolttavaa saamelaishistoriaa. Elokuvan tapahtuma-aika on 1970─1980-lukujen taite, josta ei ole kovin pitkä aika. Saamelaisten saama kohtelu puistattaa ja loppu jättää tulevaisuuden avoimeksi. Ehkä näistä ajoista on tultu hieman eteenpäin, mutta taistelu ei ole lähelläkään loppua. Anna joen virrata on tarinaltaan tasapainoinen, vaikka Esterin kasvukertomus on melko tutulla sapluunalla rakennettu. Se ei haittaa, sillä käänteet tempaavat mukaansa. Filmin kruunaa tunnelmallinen musiikki, jonka ovat säveltäneet Ola Fløttum ja Pessi Levanto. Tämän elokuvan rinnalle katsottavaksi sopii toinen pohjoismainen draama Saamelaisveri (2016) sekä tänä vuonna ensi-iltansa saaneet dokumentit Je'vida (2023) sekä Mácchan - Kotiinpaluu (2023).

 

Pisteytys: 8/10

 

Barbie
Ohjannut Greta Gerwig

USA & Iso-Britannia 2023, 114 min.

Seikkailu, Fantasia, Komedia

Pääosissa: Margot Robbie, Ryan Gosling

 

 

 

 

Pinkissä Barbie-maailmassa on meneillään jälleen yksi unelmapäivä, kunnes Barbie (Robbie) saa oudon inhimillisen ajatuksen omasta kuolevaisuudestaan. Greta Gerwigin Barbie on taitava yhteiskunnallinen elokuva, jossa vilisee riemukas määrä popkulttuuri-viitteitä. Feministisessä tarinassa muovinen unelmamaailma ja todellisuus limittyvät riehakkaan hauskalla tavalla.

Misogynia, patriarkaalisuus ja kapitalismi ovat vakavia aiheita, mutta niiden kritiikistä kasvaa viihdyttävä fantasiaseikkailu. Kapitalismin tuhovoimaa tosin ei juuri nälvitä. Syynä on se, ettei elokuva voi mitenkään kiistää olevansa Mattelin suuri Barbie-mainos. Juuri siksi Barbie ei ole aivan niin intersektionaalinen ja radikaali räjäytys kuin toivoa sopisi, mutta oikein hyvä ja hauska elokuva se on tällaisenaankin. It's Kenough!

Pisteytys: 8/10

The Wolf of Wall Street (2013)

Ohjannut Martin Scorsese

USA 2013, 180 min.

Biografia, Rikos, Komedia

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Jonah Hill, Margot Robbie, Kyle Chandler

 

There's no nobility in poverty.

The Wolf of Wall Street on korruptoituneen pörssimeklari Jordan Belfortin (DiCaprio) rötöselämään uppoutuva biografia. Tarina alkaa vaurastumisen vuosista, jolloin Belfort keksii keinotella itselleen suuria summia rahaa hyväuskoisten vähävaraisten kustannuksella. Näin amerikkalainen unelma toimii! Kun bisnes kasvaa ja vauraus lisääntyy, muuttuu vapaa-ajan sekoilu yhä hullummaksi. Kun on rahaa, voi tehdä mitä vaan ─ kunnes FBI haistaa puuhassa jotain epäilyttävää.

Mustalla huumorilla ryyditetty elokuva kertoo vauraasta, ällöttävästä juppiajan elostelusta, joka ei tunne hyvän maun rajoja. Estoton elokuva rikkoi kiroiluennätyksen, ja muutenkin räävittömyyden tavoitteessa onnistutaan messevästi. Yllättävyys toimii parhaiten ensikatselulla: näin toisella kerralla jäi tuntu, ettei elokuva lopulta sano superrikkaiden sekoiluista oikein mitään uutta. Tarinallisesti paljon samaa on filmissä Wall Street - rahan ja vallan katu (1987), vaikka aiheen käsittelytapa ja elokuvan lajityyppi toki on aivan erilainen.
 

The Wolf of Wall Street nousi odotetuksi hittielokuvaksi, vaikka arvioissa sitä ei nostettukaan Martin Scorsesen parhaimmistoon. Kaikki viisi Oscar-ehdokkuutta jäivät lunastamatta, eikä elokuvasta muutenkaan tullut erityistä palkintomagneettia. Oliko seksiä, huumeita ja dollareita tykittävä elokuva kuitenkin raadeille liian räväkkä vai sittenkin hieman tyhjänpäiväinen? Ylikulutuksella retostelusta on kyllä pätevästi rakennettu viihdyttävää seurattavaa, mutta lopulta jäljelle jää ontto olo. Ahneudelle ja hyväksikäytölle ei tule loppua, se vain muuttaa muotoaan.

Pisteytys: 7/10