A Prairie Home Companion - Robert Altmanin huonot vitsit (2006)

Ohjannut Robert Altman

USA 2006, 105 min.

Draama, Komedia, Musikaali

Pääosissa: Garrison Keillor, Meryl Streep, Lily Tomlin, Lindsay Lohan, John C. Reilly, Woody Harrelson

 

This isn't really going to be your last show, is it?

 

A Prairie Home Companion oli varietee-tyylin radio-ohjelma, jota lähetettiin livelähetyksinä vuosina 1974─2016. Robert Altmanin elokuvassa ollaan ohjelman kuvitteellisessa viimeisessä lähetyksessä, jossa rutiineista pidetään kiinni. Tähtiensemblen kaarti tuo lavalle takuuvarmaa nostalgiaviihdettä ikivihreiltä radioaalloilta, mutta kulisseissa tapahtuu kummia. Mystiset hahmot lipuvat esityksen laitamilla ja heilläkin on sanansa sanottavanaan.

Robert Altmanin (1925─2006) viimeiseksi jäänyt ohjaustyö on ehtaa americanaa. Nostalgian lämmöstä huolimatta filmi jättää hieman etäälle. Film noirista karanneen etsivän sivurooli jää kiinnittymättömäksi sivujuonteeksi, lavasteissa hortoileva enkeli taas pääsee paremmin juoneen mukaan. Sekavuus ei kiusaa liikaa, kun ymmärtää, että monet paikalla haahuilevat ja omiaan lörpöttelevät hahmot kuuluvat Altmanin tyyliin. Miltei jokaisella on jokin huono vitsi kerrottavanaan, mutta se ei olisi sentään oikeuttanut ihan näin karseaan nimisuomennokseen.

Robert Altmanin huonot vitsit sai kotimaassaan lempeän vastaanoton, vaikka suureksi hitiksi omalaatuisesta filmistä ei ollutkaan. Täällä Pohjolan perukoilla kriitikot pikemminkin ähisivät tuskasta, eikä jokainen jenkkikään ymmärtänyt radiohönöilyn viihdearvoa. Hajanaisena huojuvasta tarinasta huolimatta elokuvassa on sympaattinen tunnelma, joka auttaa sietämään outoakin hortoilua. Ainakin nostalgisessa draamakomediassa on takuuvarma livelähetyksen tuntu.

Pisteytys: 6/10

The Aviator ─ Lentäjä (2004)

Ohjannut Martin Scorsese

USA & Saksa 2004, 170 min.

Biografia, Draama

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Cate Blanchett, John C. Reilly

 

The way of the future...

 

Howard Hughes (1905─1976) oli miljardööri, joka omisti elämänsä lentokoneille. Hughes kokeili siipiään insinöörinä, lentäjänä ja elokuvaohjaajana, joiden lisäksi mies muistetaan ekstentrisestä olemuksestaan. Martin Scorsesen Hughes-biografia keskittyy monitaiturimiehen vaiheisiin 1920─1940-luvuilla. Howard Hughes (DiCaprio) takoo ennätyksiä lippuluukuilla ja ilmatilassa, mutta menestyksekästä elämää korventavat lapsuusajan pelot ja pakko-oireinen häiriö.

Leonardo DiCaprion tulkitsema Hughes on monitahoinen persoona: ärsyttävä ja vähän niljakas, mutta myös ihailtava ja sääliä herättävä mies, joka sulkeutuu tiukasti omaan kuoreensa. Filmin tähdeksi nousee ehdottomasti valloittavaa Katharine Hepburnia näyttelevä Cate Blanchett. Mikä loistelias karikatyyri! Toinen mestari tarinan takana on Oscar-palkittu Thelma Schoonmaker, jonka leikkaukset rytmittävät hieman liiankin pitkästä filmistä saumattoman kokonaisuuden. Elokuvaa täytyy lisäksi kehaista tyylikkäästä, tarkasti hiotusta ajankuvastaan ja kuvauksestaan.

Lentäjä oli vuotensa Oscar-magneetti, joka nappasi sekä eniten ehdokkuuksia (11) että voittoja (5). Parhaan elokuvan pystiä filmi ei saanut, mutta eritoten Blanchettin ja Schoonmakerin palkinnot tulivat kyllä oikeaan osoitteeseen. Vaikka Lentäjä on näyttävä kokonaisuus, se ei kohoa aivan Martin Scorsesen parhaiden draamojen rinnalle. Tarina tuntuu hetkittäin hieman hajanaiselta ja idea on hukassa, eikä katsojakaan aina aivan pääse kiinni Hughesin ajatuksenjuoksuun. Viihdyttävänä aikamatkana teos on silti ehdottomasti näkemisen väärti.

Pisteytys: 7/10

Magnolia (1999)

Ohjannut Paul Thomas Anderson

USA 1999, 188 min.

Draama

Pääosissa: Philip Baker Hall, John C. Reilly, William H. Macy, Julianne Moore, Philip Seymour Hoffman, Tom Cruise

These strange things happen all the time.

Yhdeksän ihmisen kohtalot kietoutuvat toisiinsa Los Angelesissa. Tavalla tai toisella päähenkilöt kytkeytyvät television tietovisailuun: on entinen ja nykyinen lapsinero rakkautta vailla, kuolemansairaita ohjelman tekijöitä rikki revittyine perheineen ja yksinäisten yllättäviä kohtaamisia surun äärellä. Menneisyytensä riivaamia ihmisiä yhdistää muutos, joka on edessä juuri nyt: taivaat avautuvat eikä rankkasadetta voi pysäyttää. Arpa on heitetty!

Paul Thomas Andersonin hidastempoinen, pitkien otosten draama etenee verkkaan, mutta pakottaa silti jokaisen hahmonsa tienristeykseen. Elokuvan alkujakso lupaa, että kohtalolla ja sattumalla tulee olemaan näppinsä pelissä. Loppukohtauksessa alleviivataan, että elämällä on aina takataskussaan muutama yllätys, jota kukaan ei osannut odottaa. Taidolla hallitussa tarinassa on lupauksia paremmasta, mutta sävy pysyy melankolisena. Päähenkilöt eivät taida odottaa onnellisia loppuja?
 

Kultaisella karhulla palkittu Magnolia miellytti kriitikoita ja menestyi lippukassoilla Andersonin edellisen filmin Boogie Nightsin (1997) veroisesti. Muutama Oscar-ehdokkuuskin lankesi: yksi niistä tuli niljakkaan hyvän roolin vetävälle Tom Cruiselle, vaikka hänen suorituksensa ei kenties edes ole näyttelijäkaartin paras. Ihmiselon epätäydellisyyden ja sattumanvaraisuuden kauneuteen kauniisti pureutuva elokuva on pitkä, mutta kestonsa arvoinen. Hieman sääli, että filmi on ansioistaan huolimatta poistettu 1001-listalta vuonna 2019.

Pisteytys: 8/10

Boogie Nights (1997)

Ohjannut Paul Thomas Anderson

USA 1997, 155 min.

Draama

Pääosissa: Mark Wahlberg, Burt Reynolds, Heather Graham, John C. Reilly, Julianne Moore

I'm the boss of me!

Pornoteollisuuden kukoistava kulta-aika sykkii diskojytän tahdissa ja kokaiinin taikapöly vie nautinnon uudelle asteelle. Nuori Eddie Adams (Wahlberg) ei pärjää koulussa, mutta sukukalleuksiensa ansiosta pojanklopille urkenee ura pornofilmien parissa. Dirk Diggleriksi itsensä ylentävä nuorukainen kohoaa huipulle, mutta joutuu näkemään myös alan nurjan puolen.

 

Paul Thomas Andersonin (1970─) taidokas ja vauhdikas draama sukeltaa rohkeasti halveksutun mutta suositun elokuvalajin hikisiin takahuoneisiin. Ala on melkoinen villi länsi, jossa raha puhuu ja takeita onnellisesta lopusta ei ole. Tarinassa on ripaus tosipohjaisuutta, sillä Dirk Digglerin hahmo perustuu pornotähti John Holmesiin. Mark Wahlberg tulkitsee onnistuneesti piinallisen itseriittoista Diggleriä, jolle menestys kihahtaa pahemman kerran kupoliin. Näyttelijänalku sai uralleen hienoa nostetta ja samaten Anderson teki Boogie Nightsin myötä läpimurtonsa.

Boogie Nights keräsi suuret lipputulot ja paljon positiivista huomiota. Isot palkinnot jäivät saamatta, mutta Paul Thomas Andersonin nimi tarttui monien mieleen: käsikirjoittaja-ohjaajan seuraava iso hitti Magnolia (1999) sai ensi-iltansa jo seuraavana vuonna. Täytyy ihailla nuoren Andersonin taitoa kannatella suurta hahmokaartia ja heidän keskinäisiä suhteitaan. Loppua kohden hyvä ote hieman horjuu ja fokus hämärtyy, mutta oivaan kokonaisuuteen nähden se ei tunnu vakavalta erheeltä.

Pisteytys: 8/10