Little Women - Pikku naisia (2019)

Ohjannut Greta Gerwig

USA 2019, 135 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Saoirse Ronan, Florence Pugh, Emma Watson, Timothée Chalamet

I can't get over my disappointment at being a girl.

Louisa May Alcottin klassikkoromaani Pikku naisia (1868─1869) on filmatisoitu lukuisia kertoja. Elokuvaversioista mainittakoot esimerkiksi George Cuckorin teos, ensimmäinen ääniversio Pikku naisia (1933), joka muistetaan lämpimän nostalgisesta ja jopa konservatiivisesta sävystään. Greta Gerwigin tuorein filmatisointi keskittyy modernilla tavalla naisista kerrottuihin tarinoihin, vaikka kyseessä onkin lämminhenkisellä tavalla entisaikaa kuvaava pukudraama.

Pikku naisia kertoo neljän sisaruksen nuoruusvuosista 1860-luvun Yhdysvalloissa. Keskushahmo on tässäkin tarinaversiossa omapäinen Jo (Ronan), joka haaveilee kirjailijanurasta. Kohtalo ja haaveet vievät sisaria eri suuntiin, mutta he säilyttävät aina keskinäisen yhteytensä. Tämä elokuva korostaa unelmien ja omaehtoisuuden tärkeyttä. Samalla alleviivataan sitä, ettei naisilla kuitenkaan aina ole ollut mahdollisuutta seurata täysin sydäntään ─ eikä ole vieläkään.

Tyylikkäästi adaptoitu Pikku naisia voitti kriitikot puolelleen. Kuudesta Oscar-ehdokkuudesta voitto tosin tuli vain puvustuksesta, joskin sangen odotetusti ja ihan ansaitusti. Ajankuva on ylipäätään luotu todella kauniisti ja entisaikaan romanttisesti upottavalla tavalla. Miljöön ja tyylin ohella elokuvaa on kehuttu paljon käsikirjoituksestaan, joka rikkoo romaanin tuttua aikajanaa. Versiointi on onnistunut, sillä tarina on omanlaisensa mutta silti perinteisiin riittävän turvallisesti nojaava.

Pisteytys: 8/10

Call Me By Your Name (2017)

Ohjannut Luca Guadagnino

Italia, Ranska, USA & Brasilia 2017, 132 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Timothée Chalamet, Armie Hammer, Michael Stuhlbarg

Are you saying what I think you're saying?

Pohjoisitalialaisessa pikkukaupungissa hehkuu rakkauden kesä 1983. Nuori Elio (Chalamet) viettää idyllisen laiskoja lomapäiviä lukien, musisoiden ja juhlien tuttujen nuorten naisten kanssa. Kesän lemmentanssit saavat syvempiä sävyjä, kun Elion professori-isän (Stuhlbarg) apulaiseksi saapuu arkeologian opiskelija Oliver (Hammer). Kipinät iskevät, rakkaus syvenee ja pian nuoruuden huolettomat kesäpäivät ovat ohi.

André Acimanin samannimiseen romaaniin (2007) perustuva elokuva on huumaava. Osin vaikutelma syntyy myyttisen kukkeasta miljööstä, salaisesta paratiisista, mutta myös hienosta käsikirjoituksesta ja karismaattisista näyttelijöistä. Tarina on hienovarainen ja herkkä, tai toisaalta suoraviivainen ja yllättävän raju. Sovitus on jopa parempi kuin alkuperäisromaani. Tähän päälle vielä Sufjan Stevensin kauniit, mieleenjäävät laulut ja valkokankaan taika on sinetöity. Kuinka ihastuttava elokuva!

Call Me By Your Name on vedonnut moniin katsojiin katkeransuloisella rakkaustarinallaan, joka käsittelee samaistuttavasti nuoruuden ensirakkauksia. Hienoista kritiikkiä on kuultu pääparin ikäerosta, mutta romaaniin verraten elokuva ei tunnu yhtä ongelmalliselta. Armie Hammerin myöhemmät vaiheet ja syytteet seksuaalisesta väkivallasta kitkeröittävät hieman tunnelmaa, mutta elokuvan tekoaikaan niistä ei tainnut olla kenelläkään haisuakaan. Potentiaaliseen jatko-osaan Hammeria tuskin otetaan. Aluksi täydellä höyryllä hekumoitu jatkosuunnitelma taitaa muutenkin olla toistaiseksi jäissä, mutta onhan meillä kuitenkin ikuisesti tämä yksi upottava rakkauden kesä, vaikka toista ei koskaan tulisi.

Pisteytys: 10/10