LUUKKU 2 - 110 vuotta sitten (lyhytelokuvia, 1909)

A smoke fairy!

Tasan 110 vuotta sitten Suomen lehdistössä puitiin vakavaan sävyyn uuden kenraalikuvernöörin valintaa ja ainakin Helsingin sanomat raportoi laajasti Iso-Britannian parlamenttikiistoista. Tämän päivän luukku vie kuitenkin huomattavasti hilpeämpiin tunnelmiin! Oheiset kolme lyhytkomediaa edustavat aikansa Yhdysvaltalaista elokuvateollisuutta ja tarjoavat tunnelmapaloja tuosta entisestä maailmasta, jossa hatut olivat komeita eikä savukkeissa säästelty.

Those Awful Hats
Ohjannut D.W. Griffith
USA 1909, 2 min.
Lyhytelokuva, Mykkäelokuva, Komedia
Pääosissa: Linda Arvidson, John R. Cumpson

Naisväen komeat hatut muodostavat kiusallisen näköesteen elokuvayleisölle. Ratkaisu laskeutuu lopulta taivaasta! D.W. Griffithin humoristinen lyhäri taitaa perustua tosielämän sattumuksiin, sillä elokuvaa on ilmeisesti esitetty näytösten alkukuvana. Koska tapahtumat sijoittuvat elokuvanäytökseen, Those Awful Hats vie nykykatsojan kiehtovalle matkalle entisaikain maailmaan. Pianistikin on paikallaan muistuttamassa siitä, etteivät mykkäelokuvat koskaan ole olleet täysin äänettömiä. Mutta mikä lienee filmi, joka taustalla pyörii?

Pisteytys: 6/10

Mr. Flip
Ohjannut Gilbert M. Anderson
USA 1909, 4 min.
Lyhytelokuva, Mykkäelokuva, Komedia
Pääosissa: Ben Turpin

Omasta mielestään sangen charmantti miekkonen (Turpin) lääppii naisia kahviloissa ja puhelinkeskuksissa. Jokainen vastaantuleva nainen tosin antaa ymmärtää, ettei flirtti ole tervetullutta. Lopulta mies saa naamaansa piiraan, joka lienee ensimmäinen klassikko-gagin esiintyminen elokuvassa. Oikein muuta arvoa teoksella ei olekaan, sillä laiskasti kehitellyt vitsit eivät liioin naurata. Näyttelijä Ben Turpin tunnettiin aikanaan kierosilmäisistä hahmoistaan ja menestyksekäs koomikon ura päättyi vasta hänen kuolemaansa vuonna 1940. Yli kahdessasadassa elokuvassa esiintyneen Turpinin uralla Mr. Flip edustaa vasta aivan alkupään tuotantoa, joten täytynee vielä joskus tutustua miehen myöhempään uraan hieman paremman laadun toivossa.

Pisteytys: 4/10

Princess Nicotine; or, The Smoke Fairy
Ohjannut J. Stuart Blackton
USA 1909, 5 min.
Lyhytelokuva, Mykkäelokuva, Komedia, Fantasia
Pääosissa: Paul Panzer, Gladys Hulette

Tupakoitsija (Panzer) vaipuu raukeaan olotilaan savutellessaan ja saa odottamattomia vieraita. Lyhytelokuvassa on häikäilemätöntä tupakkatarvikkeiden tuotesijoittelua, seikka, joka on jo painunut historian hämäriin! Sen sijaan erikoistehosteiden esittely juonen kustannuksella on ilmiö, joka vetää yhä väkeä elokuvateattereihin. Tässä filmissä trikkitehosteet on tehty varsin hauskalla tavalla ja niinpä viisi minuuttia vierähtää mukavasti temppuja ihastellen ja entisajan kessuttelua ällistellen.

Pisteytys: 7/10

LUUKKU 1 - Joulukokoelma

It's a trap!

Joulu tulla jolkottaa, ja mikäpä sen hauskempaa kuin odotella tonttuja ja ruokapatoja elokuvien äärellä! Joulunodotus käynnistyy iloisesti kolmen jouluelokuvan myötä, joissa kaikissa seikkailee vanha valkoparta eli Joulupukki. Vanhin filmeistä on 110 vuotta vanha, keskimmäinen vireä kuusikymppinen ja nuorin joukosta onkin vasta tämän vuoden tuotantoa. Jos mielii nostalgisoida lisääkin takavuosien jouluelokuvia, lisävinkkeinä mainittakoon blogissa jo aiemmin arvioidut, tänä vuonna kolmekymppisiään viettävät Joulupuu on kärvennetty (1989), Scrooged (1989) sekä Die Hard (1989). Näiden kasarileffojen lisäksi pyöreitä täyttäviä jouluelokuvia löytyy blogiarkistosta ainakin kaksi kappaletta: hilpeä Joulukuusikauppiaat (1929) ja masentava digipökäle Saiturin joulu (2009).

Tulevien päivien luukuissa ei varsinaisesti olla joulutunnelmissa, mutta niissä matkataan menneisiin vuosiin ja lopulta päädytään tutkimaan elokuvavuotta 2019. Luukuista paljastuu tuttuun tapaan lisää klassikoita, hittifilmejä tai muutoin kiinnostavia teoksia tasavuosien takaa, mutta tietenkin 1001-listan ulkopuolelta. Huomenna aloitetaan vuodesta 1909 ─ ja sinne 110 vuoden takaiseen aikaan johdattaa jo tämän luukun avauselokuva A Trap for Santa Claus.

A Trap for Santa Claus

Ohjannut D. W. Griffith

USA 1909, 16 min.

Lyhytelokuva, Mykkäelokuva, Draama

Pääosissa: Henry B. Walthall, Marion Leonard

Köyhän perheen isäukko (Walthall) sortuu juopottelemaan ja hylkää tekojaan hävetessään vaimonsa sekä lapsensa. Muuta perhettä onni kuitenkin potkaisee ja sattuman oikusta isäkin löytää takaisin perheensä luo. Tähän on syynä tietenkin lasten virittämä ansa joulupukille, johon rötöstelyyn sortunut isäpappa jää kiikkiin! Lopulta koko joukko pääsee yhteisen joulupuun ympärille. D. W. Griffithin varhainen lyhytelokuva on aika hölmö, mutta toisaalta siksi myös aika sympaattinen pieni tarina. Sentimentaalisuuden mestari saa tässäkin näyttelijät ryöpyttämään tunneskaalaa yli laitojen!

Pisteytys: 5/10

Santa Claus vs. the Devil

Ohjannut René Cardona

Meksiko 1959, 94 min.

Fantasia, Komedia

Pääosissa: José Elías Moreno, José Luis Aguirre

Kumma meksikolainen joulufilmi Santa Claus vs. the Devil alkaa avaruudesta. Joulupukki (Moreno) pääsee tähtienvälisestä tukikohdastaan maahan vain jouluisin, jolloin hän tunnettuun tapaan jakaa lahjoja kilteille lapsille. Kuitenkin itse paholaisen kätyri (Aguirre) heittelee kapuloita rattaisiin yrittäessään tehdä kaikista maailman lapsista tuhmia. Aikanaan pieneksi hitiksi kohonnut elokuva vetää outoudellaan vertoja jouluscifille Joulupukki valloittaa Marsin (1964). Mukana on tyrskähdyttäviä keksintöjä ja muutamia hauskoja hahmoja, mutta kokonaisuus on tuskastuttavan hidastempoinen. Leffa on myös vahvasti aikansa tuotos, sillä etniset stereotypiat elokuvan alussa ovat aika kiusallisia.

Pisteytys: 3/10

Klaus
Ohjannut Sergio Pablos
Espanja 2019, 96 min.
Animaatio, Komedia
Pääosissa: Jason Schwartzman, J.K. Simmons, Rashida Jones

Helppoon elämään tottunut postinkantaja Jesper (Schwartzman) joutuu töihin syrjäiselle saarelle, jonka asukkaat ovat alituisessa sotatilassa keskenään. Kekseliäs Jesper saa kuitenkin postitoimistonsa kukoistamaan erakoituneen puusepän (Simmons) avulla. Tarinassa on omaperäistä twistiä, vaikka pohjalla onkin perinteinen kertomus kiltteydestä ja ihmisenä kasvamisesta. Animaatio on tehty käsityönä, mikä on sekin mukavaa vaihtelua nykyajan tietokonehahmoille. Huumori perustuu välillä vähän liikaakin koheltamiseen ja tarinan nousut sekä laskut ovat sangen yllätyksettömiä, mutta ehkä nämä ratkaisut uppoavat paremmin filmin suurimpaan kohderyhmään eli lapsiyleisöön. Onnistunut kokonaisuus kuitenkin.

Pisteytys: 7/10

2. LUUKKU - 110 vuotta sitten (The Adventures of Dollie, 1908)

A marvelous experience!

Elokuvataiteen uraauurtavana veteraanina D. W. Griffith (1875─1948) on runsaasti edustettuna 1001-listan alkupuolella. Griffithin melodramaattinen tyyli oli allekirjoittaneelle, tuolloin jokseenkin kokemattomalle mykkäelokuvien katselijalle hieman liikaa, mutta viime aikoina mielessä on ollut palata näiden aikanaan tuskastuttaneiden teosten äärelle uudelleen paremmin eväin. Taatusti noita varhaisia mykkäklassikoita jo katselisi toisin. Griffithin toisinkatsomisprojekti on hyvä aloittaa niin sanotusti alusta eli miehen ensimmäisestä ohjaustyöstä tasan 100 vuoden takaa.

The Adventures of Dollie

Ohjannut D. W. Griffith

USA 1908, 12 min.

Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Draama

Pääosissa: Arthur V. Johnson, Linda Arvidson, Gladys Egan, Charles Inslee

The Adventures of Dollie kertoo nimikkohenkilöstään Dollie-tytöstä (Egan), joka pääsee ihastuttavalle retkelle joenrantaan vanhempiensa kanssa. Joella kiertelevät romanit kidnappaavat Dollyn, joka sentään onnistuu pakenemaan ─ vaikkakin vahingossa. Vaatimaton tarina on kuvattu luonnossa ja ainakin liikekielensä puolesta verrattain vauhdikkaasti. Typerä rasismi täytyy suhteuttaa aikaansa, jos kohta Griffith jatkoi rotusorron tiellä myös luodessaan suurinta klassikkoaan Kansakunnan syntyä (1915).

Aloittelevan ohjaajan kokemattomuus näkyy jokusissa kankeissa ja paikoin suorastaan hölmöissä ratkaisuissa, jotka saavat elokuvan hahmot näyttämään vähintäänkin kuuroilta. Joskus toki on jokaisen oppirahansa maksettava, jopa tulevien mestareiden. Aivan mitättömiä eivät elokuvan saavutukset sentään ole: The Adventures of Dollie menestyi aikanaan hyvin, joten taito vedota katsojiin oli tuoreella ohjaajalla hallussa. Dramaattinen tarina paljastaakin jo ohjaajansa melodramaattiset mieltymykset, jotka puhkesivat täyteen kukoistukseensa seuraavan vuosikymmenen tuotannoissa.

Pisteytys:
4/10

Orphans of the Storm - Orpolapset (1921)

Ohjannut D. W. Griffith
USA 1921, 150 min.
Mykkäelokuva, Draama
Pääosissa Lillian Gish, Dorothy Gish, Joseph Schildkraut, Lucille La Verne

Poor Louise.

Ranskan vallankumous oli yksi niistä mykkäkauden elokuvateemoista, jota hedelmällisyydestään johtuen hyödynnettiin runsaasti. Erityisen suosittu oli muuan näytelmä orpotytöistä vallankumouksen pyörteissä - siitä oli filmattu jo kaksi elokuvaa, kun D. W. Griffith päätti tehdä tästä draamasta jälleen yhden mestariteoksensa. Orpotytöistä tulikin menestys, muttei sensaatio. Täten se jäi myös Griffithin viimeiseksi suureksi merkkiteokseksi.

Henriette (L. Gish) ja löytölapsi Louise (D. Gish) ovat varttuneet samassa perheessä siskoksina. Louisen sokaistuttua orvoiksi jääneet sisarukset lähtevät Pariisiin etsimään hänelle parannuskeinoa, mutta suurkaupungin hyörinässä kaksikko joutuu eroon toisistaan. Kuinka sisaruksille käy vallankumouksen pyörteissä? Vive la Révolution?

Griffithin töissä näkyy kautta linjan kannanottoja puhtaan ja hyveellisen elämän puolesta. Tässäkin filmissä nämä näkemykset ovat läsnä, mutta erityisen selväpiirteisesti tällä kertaa hehkutetaan demokratian mahtia. Elokuvan opetuksia teroitetaan katsojalle jo alkuteksteissä. Myös muut Griffithin tutuksi tulleet peruselementit ovat löydettävissä: vahvan historiallinen aspekti, tujua dramatiikkaa, mahtipontisia taistelukohtauksia... You name it.

But I'm le tired!

Siinä missä Orpolapset jäi Griffithin viimeiseksi suureksi menestykseksi, oli se myös Lillian Gishin viimeinen Griffith-elokuva. Gishin sisarukset loistavat elokuvan tähtinä, eikä Dorothy jää laisinkaan tunnetumman sisarensa varjoon. Vaikka studiojärjestelmän valtakausi ja sille elintärkeä tähtijärjestelmä olivatkin eritoten 1930-1950-lukujen ilmiöitä, tiettyjen valtastudioiden aika oli jo aluillaan ja tähtikultin perusta luotu. Vielä vuosisadan alussa elokuvien näyttelijät jäivät nimettömiksi, mutta 1910-luvun kuluessa yleisö alkoi vähitellen kiinnostua näyttelijöiden henkilöllisyyksistä. Orpolapsissa esiintyy Gishien lisäksi toki liuta muitakin nimekkäitä näyttelijöitä - mainittakoon nyt vaikka Lucille La Verne, joka antoi äänensä Lumikin (1937) äitipuolelle.

Orpolapsissa tuntuisi lähtökohtaisesti olevan kaikki kohdillaan. Vetoava tarina, jännittäväkin. Mahtavat lavastukset, asut ja nimekkäät näyttelijät - mutta silti tämä vaan jotenkin on ihan supertylsä pettymys. Vaikka tarina etenee sujuvasti eikä juonta ole lainkaan vaikea seurata, ei kokonaisuus ole yhtä onnistunut kuin vaikkapa Läpi myrskyn (1920). Loisteliasta, mutta pitkästyttävää.

Pisteytys:

5/10

Way Down East - Läpi myrskyn (1920)

Ohjannut D. W. Griffith
USA 1920, 145 min.
Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Lillian Gish, Richard Barthelmess, Lowell Sherman

Get your things and get out of this house!

Uuden Englannin maaseudulla elämä on puhtoista ja onnellista. Kuitenkin petollisuuden ja hyväntahtoisuuden kohdatessa horjuvat yhteisöelämän perustat - ilkeät kielet puhuvat ja ajavat mitä viattomimmankin yksilön kuilun partaalle. Tällä klassisella asetelmalla D. W. Griffith tavoitteli jälleen yhtä menestystä, ja epäilijöistä huolimatta onnistui täydellisesti. Läpi myrskyn nousi yhdeksi 1920-luvun suurimmista hittielokuvista, sekä myös koko mykkäelokuvakauden tuottoisimmista filmeistä.

Äitinsä kanssa vaatimattomissa oloissa asusteleva maalaistyttö Anna Moore (Gish) on lähtenyt Bostoniin lainaamaan rahaa rikkailta sukulaisiltaan. Kevytmielinen naistenmies Lennox (Sherman) iskee silmänsä suloiseen Annaan ja huijaa tämän valeavioliittoon kanssaan. Asian oikean laidan selvittyä on Anna kaikin tavoin häpeällisessä tilanteessa. Muuan maalaispoika David (Barthelmess) on salaisesti ihastunut Annaan - mutta kuinka käy nuorukaisen puhtaalle rakkaudelle totuuden selvitessä? Mikä voi olla kohtalo kaiken, jopa kunniansa, menettäneelle tyttörukalle?

Lähtökohdistaan ja tarinan melodramaattisesta otteesta huolimatta Läpi myrskyn on huomattavasti vähemmän paatoksellinen kuin Griffithin aikaisemmat työt. Elokuvaan on myös upotettu runsaasti melko kömpelöä slapstick-teemaista huumoria, joka onnistuu ajoittain keventämään tunnelmaa. Läpi myrskyn päättyy kuuluisaan kliimaksiin, vaaralliseen seikkailuun jäälautoilla - sen kuvaaminen on aikanaan ollut melkoinen stunt-temppu.

Onneksi Lillian Gishillä oli henkivakuutus.

Mestariohjaaja Griffith oli erityisen kiinnostunut elokuvan ilmaisuvoimasta, joka hänen töistään selkeästi välittyykin. Hän myös kehitti kerronnan keinoja yhdistelemällä eurooppalaisista elokuvista omaksumiaan menetelmiä. Nykyfilmiin tottuneille näiden seikkojen huomioiminen ei ole helppoa, sillä niin itsestäänselvyyksiltä nämä klassiset elementit tuntuvat: yhtenä hyvänä esimerkkinä mainittakoon vaikkapa kamera-ajo, joka nähtiin jo Kansakunnan synnyssä (1915). Läpi myrskyn on loistava näyte Griffithin visioista ja taidoista: usean tarinan kuljettaminen rinnakkain, tunnelman luominen ja kerronta ovat elokuvan ansioista merkittävimpiä.

Ilman varsinaista agendaa tavoittaa elokuvan tyypillisten piirteiden alkuperääkin, on Läpi myrskyn viihdyttävä filmi, joka ei edes pituudestaan huolimatta tunnu ylimitoitetulta. Tunnelmien kuvaaminen ja juonen kehitys ovat miellyttävää seurattavaa, eikä Griffithin ylidramaattisuus mene tällä kertaa aivan överiksi. Tarina on klassinen ja tavoittaa jopa jotain sellaista herttaisuutta, jota sittemmin on taltioitu Disneyn prinsessaleffoihin.

Pisteytys
7/10

Broken Blossoms - Katkenneita kukkasia (1919)

Ohjannut D. W. Griffith
USA 1919, 90 min.
Mykkäelokuva, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Lillian Gish, Richard Barthelmess, Donald Crisp

What makes you so good to me, Chinky?

Itä-Lontoon sumuiset kadut piilottelevat varjoissaan elämän synkempää puolta - juoppoja, huumeluolia, väkivaltaa. Kaiken tämän vastakohdaksi kohoaa kuitenkin kaikki rajat ylittävä puhdas rakkaus. Ja yleisö huokaa: Griffith did it again! Katkenneet kukkaset kertoo kiinalaisen Chengin (Barthelmess) hellästä rakkaudesta kovaonnista Lucya (Gish) kohtaan. Väkivaltainen ja vierasmaalaisia sietämätön nyrkkeilijäisä piinaa Lucya, joka kuitenkin kohtaa elämässään hetken onnen Chengin hellässä huomassa. Lillian Gish tunteilee itsensä katsojien sydämiin viimeistään tämän elokuvan myötä, ja sittemmin hänen näyttelijäntaitojaan nähtiin useissa elokuvissa aina 1980-luvulle saakka.

Eeppisten Kansakunnan synnyn (1915) ja Suvaitsemattomuuden (1916) jälkeen Katkenneet kukkaset tuntuu sangen minimalistiselta, intiimiltä ja vaatimattomalta elokuvalta. Suuria teemoja, viatonta rakkautta ja väkivaltaa, käsitellään yhden pariskunnan tarinan kautta. Suvaitsemattomuuden teema on tässäkin elokuvassa keskeisessä asemassa. Filmin suuri etu onkin simppeli juoni, jonka seuraaminen ei tuota vaikeuksia mykkäelokuvan kieleenkään tottumattomalle. Katsoja voi rauhassa keskittyä ihastelemaan elokuvan visuaalista estetiikkaa.

Put a smile on yer face!

Sentimentaalisuus taitaa olla D. W. Griffitille sangen tyypillistä, eikä sitä Katkenneista kukkasistakaan puutu. Runollinen ote ja yli laitain tursuileva melodramaattisuus ovat nykykatsojalle ehkä hieman vierasta (tai sitten minä vain olen kamalan kyyninen), mutta aikalaiskontekstiin upotettuna dramatiikkakin on mielenkiintoista tarkasteltavaa. Monet kohtaukset ovat vaikuttavia ja tuovat paikoittain mieleen myöhempien aikojen kuuluisia tilanteita valkokankaalla: eräästäkin väkivaltakohtauksesta tulee väistämättä mieleen Kubrikin Hohto (1980).

Katkenneita kukkasia on tähän mennessä näkemistäni Griffith-elokuvista ehdoton suosikkini. Pitkien spektaakkelien jälkeen on mukavaa katsella jotain intiimimpää ja vähemmän mahtipontista, lisäksi Griffithin taidot ja näkemykset tulevat tässä filmissä selkeämmin esille. Ei tämä mielettömiä viboja antanut, mutta kuitenkin hyviä fiiliksiä.

Pisteytys:
7/10

Intolerance - Suvaitsemattomuus (1916)

Ohjannut D. W. Griffith
USA 1916, 163 min.
Mykkäelokuva, Historia, Draama
Pääosissa: Lillian Gish, Mae Marsh, Robert Harron

Babylonia-spektaakkeli.

Eeppisten historiafilmien teossa kunnostautunut D. W. Griffith pyrki Suvaitsemattomuus -elokuvansa myötä häivyttämään edellisen elokuvansa lyömää rasistin leimaa - ja mikä parasta, on tämä elävä kuva tuotettu samaisen Kansakunnan synnyn (1915) voitoilla. Suvaitsevaisuuden korostaminen onkin toden totta paikoin sangen alleviivaavaa. Muutoin Suvaitsemattomuus keskittyy mahtailemaan kalleimpana koskaan (vuoteen 1916) mennessä tuotettuna elokuvana. Ilmestyessään tämä mahtipontinen draama veti teattereihin väkeä, mutta sotaan valmistautuva kansa ei kuitenkaan ottanut rauhan sanomaa levittävää elokuvaa omakseen. Lopputulemana filmi floppasi ja ajoi Griffithin tuotantoyhtiön konkurssiin.

Suvaitsemattomuus koostuu neljästä eri aikakausiin sijoittuvasta tarinasta, jotka kietoutuvat toisiinsa ihmiskunnan ikiaikaisen suvaitsemattomuuden ja rakkauden teemojen kautta. Elokuvassa eletään uudelleen niin Kristuksen kuolema, ennen ajanlaskun alkua tapahtunut Babylonian tuho kuin vuoden 1572 Pärttylinyön verilöylykin. Lisäksi esillä ovat 1910-luvun köyhien epätoivoiset kohtalonhetket, rikollisuus ja katumus. Tunteisiin vetoavia kohtauksia on toinen toisensa perään, ja ovatpa jopa päähenkilötkin nimetty sangen tunteikkaasti (mm. The Mountain Girl & The Dear One).

Omalle ajalleen ennennäkemättömät, spektaakkelimaiset lavasteet, valtava näyttelijäkaarti ja massiiviset taistelukohtaukset ovat elokuvan kiinnostavinta antia. Joka tapauksessa Suvaitsemattomuus on ennen kaikkea uskomattoman pateettinen ja sentimentaalinen elokuva - molempia minun makuuni aivan, aivan liikaa. Colossal Spectacle indeed: armotonta fanfaari-ilotulitus-kliimaksia sisältyy niin juoneen, kohtauksiin kuin henkilöihinkin. Suvaitsemattomuus on kompleksista juonestaan huolimatta helpompi seurattava ja mukaansatempaavampi kuin Griffithin edellinen tujaus, vaikken voi sanoa kummastakaan filmistä nauttineeni - ainakaan vielä. Tämän megalomaanisen teoksen pariin täytyy varmasti vielä palata uudelleen, mutta ensikatselun sulattelussa voi vierähtää jokunen vuosi.

Pisteytys:

4/10

The Birth of a Nation - Kansakunnan synty (1915)

Ohjannut D. W. Griffith
USA 1915, 190 min.
Mykkäelokuva, Historia, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Lillian Gish, Henry B. Walthall, Mae Marsh

Klaani.

Eeppisen pitkä Kansakunnan synty oli aikansa hitti ja aloitti pitkien näytelmäelokuvien sarjan. Alunperin teos jaettiin kahteen osaan - varteenotettava huomio myös heille, jotka haluavat kokea tämän elokuvan. Koko kolmetuntinen spektaakkeli putkeen katseltuna on nimittäin aikamoinen hardcore-suoritus, jota en voi suositella (been there, done that).

Elokuvan ensimmäinen osio sijoittuu aikaan ennen Yhdysvaltain sisällissotaa. Elämä hymyilee niin vapaille miehille kuin plantaasin orjakansallekin. Sota kuitenkin syttyy ja taistelutanner kutsuu päähenkilöitä. Tähän kuvioon kuuluu vielä pari rakkaustarinaa, Lincolnin murha ja mitä nyt kaikkea. Toisessa osassa sodat on sodittu, orjat vapautettu ja rotujen väliset avioliitot sallittu. Tästä syntyy tietenkin melkoinen soppa, kun mustat yrittävät avioon valkoisten kanssa eikä raiskausyrityksiltäkään säästytä. Lopulta Ku Klux Klan pelastaa päivän ja kansa riemuitsee.

Kansakunnan synnyssä jyrää rasismi ja valkoisen miehen valta. D. W. Griffith tosin pyrki kritiikin myötä kiistämään olevansa rasisti, jota ei elokuvan perusteella uskoisi. Eeppisen pitkä Kansakunnan synty etenee armottoman hitaasti ja juonen seuraaminen on ajoittain työlästä. Soppaan sotkevat vielä lusikkansa epämääräiset ihonvärimaskeeraukset (katsokaa ja ihmetelkää) ynnä muut kummat kuriositeetit. Kärryillä pysyy, jos malttaa keskittyä.

Kansakunnan synty on monella tapaa klassikon maineensa ansainnut ja teoksena arvokas. mutta rehellisesti sanottuna myös mykkäelokuvan kieleen tottumalle pitkäveteinen ja rasismihäröilyjen vuoksi hieman ahdistava. Kahdessa osassa katsottuna tästä jäisi tosin varmasti parempi fiilis. Näyttelijöiden roolisuoritukset tuntuvat nykypäivästä käsin huvittavilta ja historian tapahtumatkin esitetään aika erikoisessa valossa. Nykyelokuvaan tottuneelle Kansakunnan synty voi olla vaikea tapaus, mutta sitäkin suuremmalla syyllä elokuva on katsomisen arvoinen. Täytyy palata Kansakunnan synnyn pariin uudelleen joskus tulevaisuudessa, ehkäpä se sitten avautuu paremmin.

Pisteytys:

4/10