Ging chaat goo si - Kyttä antaa kyytiä (1985)

Ohjannut Jackie Chan

Hongkong 1985, 100 min.

Toiminta, Komedia, Rikos

Pääosissa: Jackie Chan, Brigitte Lin, Maggie Cheung

 

Something could happen!

Chan Ka Kui (Chan) on auttamattoman hömelö mutta tappavan taitava kyttä, joka ei hyydy vakavassakaan vaarassa. Pidätettyään kieron huumepomon, on Chanin suojeltava pahiksen entistä sihteeriä Selina Fongia (Lin), joka tosin ei halua tulla suojelluksi. Chanilla riittää päänvaivaa, kun hän yrittää pitää vaanivat rikolliset aisoissa, Fongin hengissä ja oman maineensa puhtoisena.

 

Kyttä antaa kyytiä (engl. Police Story) syöksyy vauhdikkaasti kaarteeseen, liukastuu banaaninkuoreen ja pistää rikolliset näyttävästi aisoihin. Jackie Chanin tyylille uskollisesti elokuva on yhtäältä toimintaa ja näyttäviä stuntteja, toisaalta taas slapstick-komediaa ja suurieleistä irvistelyä. Vauhtia ei tosiaan säästellä: elokuvaa ehtii kulua tuskin viittä minuuttia, kun ensimmäinen kunnon mähinä on jo täydessä vauhdissa. Fyysinen suorittaminen viihdyttää, eikä katsellessa ehdi ainakaan pitkästyä. Osa vitseistä menee omaan makuuni vähän tönkön puolelle, mutta valtaosin huumori hymyilyttää.

 

Komeaa taistelulajiakrobatiaa ja mykkäkauden koomikoiden elkeitä yhdistelevä Jackie Chan oli 1980-luvulla kovassa nousukiidossa. Niinpä myös Kyttä antaa kyytiä keräsi oivia katsojalukuja, joiden innostamana sarjaa on jatkettu peräti viiden jatko-osan verran (1992─2013). Rohkenen arvella, ettei sarjan taso ole jatkunut tasalaatuisena aivan loppuun asti, mutta niinpä vain sarjalle ollaan edelleen tekemässä jatkoa. Mikäli mielii pysytellä turvallisella 1980-luvulla, Chanin kasarihitteihin lukeutuvat lennokas elokuvapari Lohikäärmeet merellä (1983) ja Iskuryhmä A (1987).

 

Pisteytys: 7/10

19. luukku: 20 vuotta sitten (2046, 2004)

I once fell in love with someone.

 

Elokuva-aikakone kiitää uudelle vuosituhannelle ja saapuu järistysten vuoteen 2004. Alkuvuodesta suurta surua synnytti Konginkankaan linja-autoturma ja joulukuussa kaukomaiden tsunamit. Vaan olipa vuodessa iloisempaakin seurattavaa: tammikuussa kotisohvilla tuijoteltiin sävelkorva tarkkana ensimmäisen Idols-kauden huipentumista ja kesällä huomion veivät Ateenan olympialaiset. Vuoden uusia, vielä huonosti tunnettuja tulokkaita olivat muun muassa Facebook ja Gmail, joista on sittemmin muodostunut merkittävä osa arkeamme.

Vuoden 2004 tunnelmia voi haistella katselemalla vaikkapa Facebook-elokuvan The Social Network (2010). Päivänpoliittisten teemojen muisteluun sopii Irakin sotaan vievä The Hurt Locker (2008), jolle  hyvä pari on aikansa puhuttanein dokumentti Fahrenheit 9/11 (2004). Päivän elokuvassa liikutaan eri aikatasoissa, menneessä ja tulevassa. Jokin aikakausia kuitenkin yhdistää!

 

2046
Ohjannut Wong Kar-wai

Hongkong, Ranska, Kiina, Italia, Saksa & Alankomaat 2004, 129 min.

Draama, Romantiikka, Scifi

Pääosissa: Tony Chiu-wai Leung, Ziyi Zhang

 

 

 

Herra Chow (Leung) palaa Hongkongiin. Vanha menetetty rakkaus kirvelee yhä, mutta Chow antautuu uuteen kepeään suhteeseen. Haikeat hotellissa vietetyt päivät synnyttävät miehen mielessä tulevaisuuteen sijoittuvan scifikertomuksen, jossa tutkitaan unohtamista ja muistamista. Lopulta villistä tulevaisuuskuvitelmasta kasvaa kertomus menneisyyden muistoista.

Wong Kar-wai tunnetaan viipyilevistä, haikeista ihmissuhdedraamoistaan. Tämä elokuva on löyhää jatkumoa ohjaajan aiemmille teoksille Days of Being Wild (1991) sekä eritoten filmille In the Mood for Love (2000). Varsinainen jatko-osa 2046 ei ole, mutta elokuvissa on sama päähenkilö, tutun kaihoisa tunnelma ja tunnistettava miljöö. Päähenkilö ei ole tismalleen samanlainen kuin edelliselokuvassa: onko mies muuttunut? Toisaalta ero korostaa elokuvien erillisyyttä toisistaan.

2046 on on kerännyt kehuja, mutta hieman vähemmän kuin In the Mood for Love. Scifikäänteineen 2046 on kenties vaikeammin sulateltava ja vaatii katsojalta hieman enemmän pohdintaa. Cannesissa ensi-iltansa saanut elokuva oli kuitenkin ehdolla Kultaisen palmun saajaksi. Haikeiden rakkaustunnelmointien ja ajatuksia kutkuttelevien elokuvien ystäville 2046 sopii, kenties Kar-wain aiempien filmien perään katsottavaksi tai ihan itsenäisenä teoksenaan. Filmi muuten istuu mainiosti joulutunnelmissa katsottavaksi, sillä osa sen tapahtumista sijoittuu jouluaattoon.

Pisteytys: 8/10

Xia nü - Kultainen hämähäkki (1971)

Ohjannut King Hu

Taiwan & Hongkong 1971, 180 min.

Toiminta, Seikkailu, Draama

Pääosissa: Chun Shih, Feng Hsu, Peng Tien

When you're outnumbered, strategy wins over force.

Rauhalliset arkipäivät seuraavat toisiaan eräässä pikkukylässä Ming-dynastian aikaisessa Kiinassa. Taiteilija nimeltä Gu Sheng-tsai (Shih) joutuu kuitenkin erikoisen seikkailun pyörteisiin, sillä ensin hänen pakeilleen saapuu kumma mies (Tien) ja pian vuorossa on salaperäinen kohtaaminen tuntemattoman naisen (Hsu) kanssa. Kertomus kehkeytyy jännittäväksi takaa-ajoksi, sankareiden taisteluksi sekä hyvän ja pahan väliseksi lopulliseksi välienselvittelyksi.

Kultainen hämähäkki (engl. A Touch of Zen) on wuxia-elokuvan klassikko. Kiinalainen lajityyppi viittaa menneisyyteen sijoittuvaan sankaritarinaan, johon perinteisesti kytkeytyy erilaisia taistelulajeja. Tässä elokuvassa toiminta ja historia yhdistyvät saumattomasti ripaukseen romanssia, kummitustarinaa ja buddhalaista filosofiaa. Miljööt ovat tunnelmallisia, ja niiden lisäksi elokuvasta jäävät mieleen nopeat leikkaukset ja lentävät taistelukohtaukset. Niistä on riittänyt innoitusta jälkipolville: yksi elokuvan perillisistä on tämän vuosituhannen klassikko Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000).

Vanhaan kiinalaiseen tarinaan perustuvan elokuvan tuotanto polkaistiin käyntiin 1960-luvun lopulla. Pitkä elokuva julkaistiin alun perin kahdessa osassa, mutta taiwanilaisyleisö ei innostunut modernista tavasta käsitellä naissankaria. Nyky-yleisö tuskin huomaa maltilliselta tuntuvaa seksuaalisuuden kuvausta, mutta aikalaisilla oli nieleskelemistä. Lopulta filmi sai kuitenkin mainetta ja kunniaa Cannesissa, jonka ohjelmistoon Kultainen hämähäkki pääsi vuonna 1975. Maailmanlaajuinen huomio ja kriitikoiden kehut olivat mannaa, vaikka Kultainen palmu jäikin saamatta.

Pisteytys: 8/10

22. luukku: 10 vuotta sitten (The Grandmaster, 2013)

If life had no regrets it would be really boring.

 

Päivän luukusta pölähtää lumipyryä suoraan takavuosien Kiinasta. Ennen tuiskuun puskeutumista muistellaan tovi elokuvavuoden 2013 menestysfilmejä. Vuotensa suurimpia kassamagneetteja olivat niin ikään kuurankukkaiset Frozen (2013) ja Iron Man 3 (2013), eikä niille paljoa hävinnyt Oscar-menestys Gravity (2013). Mainetta ja kunniaa niittivät räävitön kiroilubiletys The Wolf of Wall Street (2013), riipaiseva orjuusdraama 12 Years a Slave (2013) ja häkellyttäväksi hitiksi pyörähtänyt Sharknado (2013). Parina nostona 10-vuotiaiden juhlaparaatiin kohotettakoon kaunis piirrossatu Prinsessa Kaguyan taru (2013), taidokas kylmän sodan draama Ida (2013) sekä aikanaan hartaasti odotettu rakkaustrilogian päätösosa Rakkautta ennen keskiyötä (2013).

 

 

Yi dai zong shi - The Grandmaster
Ohjannut Wong Kar-wai

Hongkong & Kiina 2013, 130 min.

Biografia, Toiminta, Draama

Pääosissa: Tony Chiu-wai Leung, Ziyi Zhang, Chang Chen

 

 

 

 

The Grandmaster uppoutuu kiinalaisen kungfun historiaan. Filosofinen elokuva sijoittuu 1930─1950-lukujen Kiinaan, sotien ja mullistusten vuosiin, jolloin jopa taistelulajien eri koulukuntien välillä oli syvä juopa. Ajanjaksoa tutkitaan yhden miehen kautta: sittemmin Bruce Leen mentorina tunnettu taistelulajimestari Ip Man (Chiu-wai) pyrkii yhdistämään toisistaan erkaantuneet koulukunnat.

Wong Kar-wain kungfu-elokuva nautiskelee lajityyppinsä koreografisista perinteistä, mutta tekee sen ohjaajan tutun tunnelmoivalla, lähes unenomaisella tyylillä.  The Grandmaster on niin tiiviiden lähikuvien elokuva, että välillä on vaikea saada happea. Toisaalta elämys on siksi korostetun aistikas ─ pakkanen puree poskia ja kaatosade lotisuttaa leukoja! Aistielämysten ohella elokuva tavoittaa Kar-waille tyypillisen haikean tunnelman, mutta jää kuitenkin hieman liiankin etäiseksi ja hauraaksi. Vai onko epätyypillinen biografia vain hankala vastaanotettava?

The Grandmaster menestyi oivasti niin Hongkongissa kuin Kiinassa, mutta kansainväliseen suosioon nousseen ohjaajan teosta odotettiin toki muuallakin. Oscareissa elokuva huomioitiin ansaitusti kuvauksen ja puvustuksen ehdokkuuksilla. The Grandmaster ei aivan nouse Kar-wain muutamien muiden mestariteosten rinnalle (esim. In the Mood for Love, 2000), vaikka sen tyyli viehättääkin. Katsoessa olo on hieman haikea ennen muuta siksi, ettei Kar-wai ole ohjannut mitään sitten The Grandmasterin. Pari tv-sarjaa on tiettävästi työn alla, mutta toistaiseksi lienee täysi arvoitus, palaako Kar-wai vielä elokuvien pariin.

Pisteytys: 7/10

Wo hu cang long ─ Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000)

Ohjannut Ang Lee

Taiwan, Hongkong, USA & Kiina 2000, 120 min.

Toiminta, Seikkailu, Draama

Pääosissa: Chow Yun-Fat, Michelle Yeoh, Ziyi Zhang, Chang Chen

Sharpness is a state of mind.

Mestarimiekkailija Li Mu Bai (Yun-Fat) on tullut kamppailu-uransa päätepisteeseen. Eläkepäivät tuskin ehtivät alkaa, kun salaperäinen varas vie Li Mu Bain levolle lasketun miekan. Mystinen taistelija osoittautuu Li Mu Bain arkkivihollisen apuriksi, eikä taistelua voida välttää. Alkaa hurja viimeinen kamppailu, jota käydään vapauden, rakkauden ja koston puolesta.

 

Ang Leen riemastuttava toimintaelokuva yhdistelee länttä ja itää. Aasialaisen wuxia-kamppailuelokuvan sankaritraditiot saavat ylleen ripauksen hollywoodmaista taikapölyä, mutta teos kunnioittaa silti esikuviaan ja juuriaan. Lajityypin perinteiset temput on kuvattu lennokkaasti ja efektiensä ansiosta filmin tunnelma on kevyen leikittelevä, vaikka tarinan sävy sinänsä onkin draamaa eikä komediaa. Kertomuksen feministinen ote tuntuu edelleen raikkaalta ja iskevältä.

Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (engl. Crouching Tiger, Hidden Dragon) kohosi maailmanlaajuisella hittimittarilla korkealle. Lee onnistui tekemään kotikontujensa elokuvaperinteistä helposti lähestyttävän toimintaseikkailun, jonka menestys oli taattu. Kymmenen Oscarin ehdokkuuksista elokuva voitti neljä (mm. paras kuvaus, lavastus) ja elokuvalle tarjoiltiin menestyksen nektaria monissa elokuvajuhlissa ympäri maailman. Hiipivän tiikerin synnyttämä innostus poiki muutamia vastaavia seuraajia (mm. Hero, 2002). Pitkän odotuksen jälkeen elokuva sai jatko-osan Sword of Destiny (2016), jonka menestys jäi vaisuksi.

Pisteytys: 8/10

Fa yeung nin wah ─ In the Mood for Love (2000)

Ohjannut Wong Kar-wai

Hongkong & Ranska 2000, 98 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Tony Chiu-Wai Leung, Maggie Cheung

I thought we wouldn't be like them. But I was wrong.

On vuosi 1962 ja Hongkongissa sataa. Kaksi pariskuntaa jakaa arkensa ohikiitävät hetket, koska he ovat vuokranneet naapurihuoneet eräästä talosta. Toimittaja ja kirjailija Su (Cheung) lähentyy naapurinrouva Chown (Leung) kanssa, sillä kaksikko on huomannut aviopuolisoidensa ajautuneen keskinäiseen romanssiin. Pettymys rakkaudessa ja tulevaisuuden epävarmuus yhdistävät kahta yksinäistä syvällisellä tavalla, mutta ovatko Su ja Chow valmiita myöntämään keskinäiset tunteensa?

In the Mood for Love on viipyilevän tunnelmallinen ja kaunis kertomus rakkaudesta: sen menettämisestä, kaipuusta ja ajoittaisesta yllättävyydestä. Romanssi on ennen muuta pidättyväinen. Keskinäiseen suhteeseen heittäytyneitä aviopuolisoita ei elokuvassa nähdä, heistä saadaan vain kuulla aavistuksia. Draama kietoutuu tiiviisti Sun ja Chown välille tihentyvään ilmaan. Ratkaisu on kiehtova ja lisää kielletyn, surumielisen romanssin intensiteettiä.

Wong Kar-wain menestysdraama nivoutuu kiinnostavasti ohjaajan muihin elokuviin. Elokuvien Days of Being Wild (1990) ja 2046 (2004) kanssa filmi muodostaa löyhän, temaattisen jatkumon, joissa nähdään samat pääosanäyttelijät ja tavallaan samat hahmotkin. In the Mood for Love on kolmikosta nimekkäin, ja se on useissa yhteyksissä nostettu yhdeksi vuosikymmenensä merkittävimmistä elokuvista. Vanhaa aikaa huokuva uuden ajan romanssi on kiistatta ainutlaatuinen. Esteettinen tyyli hivelee mieltä ja hillityn tunnelatauksen paino jää häilymään mieleen pitkäksi aikaa.

Pisteytys: 8/10

Chun gwong cha sit ─ Happy Together (1997)

Ohjannut Wong Kar-wai

Hongkong, Japani & Etelä-Korea 1997,  96 min.

Draama, Romantiikka
Pääosissa: Leslie Cheung, Tony Chiu-Wai Leung

Turns out that lonely people are all the same.

Pariskunta Ho (Cheung) ja Lai (Leung) lähtevät Argentiinaan pelastamaan suhteensa. Lai kaipaa elämäänsä pysyvyyttä ja tahtoisi vakiintua, mutta Ho nauttii vauhdista ja irtosuhteista. Lomamatkan aikana loppuvat rahat ja into yrittää. Ho ja Lai eroavat, mutta eivät pääse täysin irti toisistaan. On-off-suhteen kipu syntyy epäilystä, kateudesta ja erilaisista odotuksista.

Happy Together vie romanssin vieraalle maalle, mutta lomafantasian sijaan matka paljastaakin arjen realismin. Väkeviin tangoihin heijastuu koko kipeä rakkaustarina: intohimo ja vetovoima, samassa tunnevyöryssä viha, kaipuu ja rakkaus. Suurten tunteiden skaala kulminoituu valtavaan vesiputoukseen, jonka voimaa ei voi padota. Monimutkaiset tunteet ovat realistisia ja hahmot moniulotteisia. Siksi Happy Together on erinomaisen hyvä LGBT-elokuvaksi, jossa homous ilmenee normaalina, vaivattomana asiana, eikä varsinaisena ongelmien kulminaatiopisteenä.

Wong Kar-wain tyylikkään haikea draama edustaa jo ohjaajan vakiintunutta esteettistä tyyliä. Samanlaista visuaalisuutta ilmensi jo aiempi menestys Chunking Express (1994). Lisäksi elokuvia yhdistää kaihoisa tunnelma sekä yksinäisyyden ja rakkaudenkaipuun teema, jotka väreilevät muissakin Kar-wain teoksissa. Vangitsevan tunnelmallinen Happy Together poiki Kar-waille parhaan ohjauksen palkinnon Cannesissa ja elokuva oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi.

Pisteytys: 8/10

Chungking Express (1994)

Ohjannut Wong Kar-wai

Hongkong 1994, 102 min.

Draama, Romantiikka, Rikos, Komedia

Pääosissa: Takeshi Kaneshiro, Brigitte Lin, Tony Chiu-Wai Leung, Faye Wong

 

We're all unlucky in love sometimes.

 

Kaksi rakkaudenkaipuista tarinaa kietoutuu toisiinsa urbaanin Hongkongin sykkeessä. Kummassakin kertomuksessa yksinäinen poliisi kaipaa lempeä saman baaritiskin äärellä. Ensimmäisenä vuoron saa exänsä perään haikaileva poliisi numero 233 (Kaneshiro), jonka ajatukset saavat uuden suunnan salaperäisen huumekuriirin (Lin) ansiosta. Samaten poliisi 663 (Leung) unohtaa entisensä, sillä hänen sydämensä kiinnittyy vilkasluontoiseen baarityöläiseen (Wong).

Chungking Express on musiikkivideomainen, viileä ja tavoittamaton, mutta silti hahmojen tunteista kaikuu tuttuus. Päämäärättömässä välitilassa ajelehtivien hahmojen kohtalot menevät hetkittäin komedian puolelle, vaikka enemmän tarina tuntuu draamalta. Rakkauden odottelu ja muistelu on traagista ja koomista! Kaupungin jatkuva ihmistulva luo karun kontrastin yksinäisyydelle, suuren rakkauden muistoille ja melankolisen hitaalle joutenololle.

Wong Kar-wain (1956─) käsikirjoittama ja ohjaama Chungking Express on viehättävästi kiinni aikansa estetiikassa, mutta elokuvan teemat ovat ajattomia. Monipuolinen ohjaaja tunnetaan taidostaan hallita eri lajityyppejä ja tämäkin elokuva on hankalasti lokeroitavaa lajia. Elokuvasta tuli Kar-wain kansainvälinen läpimurto, joka huomioitiin muun muassa FIPRESCI-palkinnolla. Suurimmat palkintopotit elokuva keräsi kuitenkin vielä Aasiassa. Sittemmin Kar-wai on jatkanut palkintogaalojen valloittamista ja hän on ollut peräti neljästi ehdolla Kultaisen palmun saajaksi.

Pisteytys: 8/10

Ba wang bie ji ─ Jäähyväiset jalkavaimolle (1993)

Ohjannut Kaige Chen

Kiina & Hongkong 1993, 171 min.

Draama, Historia

Pääosissa: Leslie Cheung, Fengyi Zhang, Gong Li

 

Yet I am by nature a boy, not a girl.

 

Jäähyväiset jalkavaimolle (engl. Farewell My Concubine) on saanut nimensä Pekingin oopperassa esitetystä klassikkoteoksesta. Elokuva seuraa kahta oopperan supertähteä Cheng Dieyia (Cheung) ja Duan Xiaolouta (Zhang) halki Kiinan kuohuvan 1900-luvun. Ystävysten yhteinen matka alkaa jo ankarasta oopperakoulusta, jossa orpopojat koulitaan näyttämön tähdiksi. Menestystä seuraa vääjäämätön tuho ja näyttämön petokset siirtyvät lavan ulkopuoliseen elämään.

Ylistetty kiinalaisdraama kuvaa kiehtovaa maata taitavasti useista eri näkökulmista. Ajallisen muutoksen lisäksi nähdään äärimmäistä köyhyyttä ja suuria rikkauksia, kukoistavaa kulttuuria ja tavallista arkea. Yhteiskunnallisuuden ohella elokuva pohtii taiteen ja todellisuuden rajapintaa. Teatterin ja todellisen elämän maailmoita sekoittava elokuva on valtavan hienosti hallittu kokonaisuus. Kaiken lisäksi teos on esteettinen nautinto, sillä koreilevat ooppera-asut häikäisevät kauneudellaan ja Pekingin oopperan äänimaailma on taianomainen kokemus.

Jäähyväiset jalkavaimolle kiehtoo, vaikka ei tuntisi Kiinan historiaa, mutta myyttisen maan vaiheisiin tutustuminen avartaa kertomusta entisestään. Elokuva menestyi maailmalla erinomaisesti ja se palkittiin muun muassa Kultaisella palmulla. Kotimaassa vastaanotto oli aluksi nuiva, sillä Taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksen (1989) jälkeisiä vuosia leimasi varovaisuus siitä, millaista historiakuvaa Kiinasta on syytä antaa. Aluksi sensuurin kouriin joutunut teos on sittemmin päässyt kunnolliseen levitykseen myös kotimaassaan. Toisaalta on huomionarvoista, että tällaisen elokuvan tekeminen nykypäivän Kiinassa tuntuisi suorastaan mahdottomalta.

Pisteytys: 9/10

Wong Fei Hung ─ Olipa kerran Kiinassa (1991)

Ohjannut Tsui Hark

Hongkong 1991, 134 min.

Toiminta, Seikkailu, Historia

Pääosissa: Jet Li, Jacky Cheung, Rosamund Kwan

No matter how good our kung-fu is, it will never defeat guns.

Olipa kerran Kiinassa (engl. Once Upon a Time in China) aloittaa Tsui Harkin (1951─) kuuluisan kungfu-elokuvien sarjan. Erinomaisesti menestynyt avausosa on sittemmin jatkunut tv-sarjalla ja viidellä elokuvalla, joista viimeisin ilmestyi 1997. Koko sarjan päähenkilö on todellisuudessakin elänyt kungfu-mestari, kansanparantaja ja kiinalainen sankari Wong Fei-hung (1847─1925), jota sarjan ensimmäisissä elokuvissa näyttelee wushu-mestari Jet Li (1963─).

 

Elokuva sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle, oopiumisotien jälkeisiin vuosiin, jolloin kiinalaissatamat kuhisevat brittejä ja jenkkejä. Muuttuva maailma tuo eteen yhteenottoja, eikä entiseen ole enää paluuta. Tämän saa oppia myös kotimaataan rakastava Wong Fei-hung. Ulkomaailman kohtaaminen on teemana kiinnostava, mutta syvempi tarina ei kuitenkaan vedä vertoja ällistyttävän taitaville taistelukohtauksille, jotka ovat kuin ihmeellistä tanssia. Kungfu-viihdettä piisaa!

Vauhdikkuudessaan valloittava Olipa kerran Kiinassa nousi suurmenestykseksi kotimaassaan. Maineikas elokuvasarja toimi sittemmin ponnahduslautana päätähti Jet Lin Hollywood-uralle. Toinen maailmalle lähtijä oli kulisseissa häärinyt Woo-Ping Yuen, jonka taiturimaiset taistelukoreografiat ovat ällistyttävän nerokkaita ja ehdottomasti elokuvan parasta antia Jet Lin temppuilun ohella. Sittemmin Woo-Pingin neronleimauksia on nähty esimerkiksi The Matrixissa (1999) ja Kill Bill -elokuvissa (2003, 2004). Hollywood-kungfun ystäville Olipa kerran Kiinassa lienee siis kiehtova tuttavuus.

Pisteytys: 7/10

'A' gai wak 2 ─ Iskuryhmä A (1987)

Ohjannut Jackie Chan

Hongkong 1987, 101 min.

Toiminta, Komedia, Rikos

Pääosissa: Jackie Chan, Maggie Cheung, Bill Tung

Nice people do not become cops.

Jackie Chanin toimintakomedia Lohikäärmeet merillä (1983) esitteli merivoimien luutnantti Dragon Man (Chan), joka sai vastaansa liudan merirosvoja. Elokuvan jatko-osa Iskuryhmä A (engl. Project A Part 2) aloittaa tarinansa pikakelaamalla ekan leffan vauhdikkaimmat käänteet. Siksi ei suuremmin haittaa, vaikka ensiosa olisikin jäänyt välistä, eikä juoni muutenkaan ole näissä elokuvissa kovin tärkeässä roolissa. Sen verran kuitenkin kerrottakoot, että tässä elokuvassa mestarillinen mäiskijä Dragon Ma siirtyy poliisivoimien palvelukseen ja saa vastaansa korruptioskandaalin.

 

Iskuryhmä A on hilpeän menevää toimintaa, jossa paukut ovat vielä edeltäjäänsäkin suuremmat. Näyttävät stuntit ja taistelukohtaukset saavat lisärytmiä Hollywood-klassikoihin viittailevasta slapstickista: eräs massiivinen kohelluskohtaus on silmänisku Buster Keatonin vastaavaan stunttiin elokuvassa Laivakalle nuorempi (1928). Komedian ja toiminnan yhdistelmä toimii yllättävän mainiosti, vaikka tarinan tarkoituksellinen hölmöys ei taatusti vetoa ihan keneen tahansa.

 

Jackie Chan (s. 1954) nousi 1980-luvulla suureen suosioon Iskuryhmä A:n kaltaisten vauhdikkaiden toimintakomedioiden ansiosta. Tämäkin elokuva menestyi hyvin ja teki lippuluukulla jopa hieman paremman tuloksen kuin esiosansa. Suosiolle on syynsä, sillä Chan pistää itsensä likoon sataprosenttisesti, oli sitten kyse akrobatiasta, stunteista tai ilvehtimisestä. Seikkaa alleviivataan vielä leffan lopuksi, jossa nähdään kooste kuvauksissa sattuneista kömmähdyksistä. Vauhtikallen tie vei 1990-luvulla Honkongista Hollywoodiin, jossa ura jatkuu edelleen. Synnyinmaassaan Hongkongissa Chan tosin ei enää nykypäivänä nauti järin suurta suosiota demokratianvastaisten tölväisyidensä johdosta. Se siitä pahuutta vastaan taistelevasta sankarista!

Pisteytys: 7/10

Dip huet seung hung ─ The Killer (1989)

Ohjannut John Woo

Hongkong 1989, 111 min.

Toiminta, Rikos, Draama

Pääosissa: Chow Yun-Fat, Danny Lee, Sally Yeh

Buddy, this ain't no kindergarten.

Salamurhaaja Ah Jong (Yun-Fat) suostuu vastaanottamaan uransa viimeisen keikan, sillä hän tarvitsee rahaa elämänsä ainoaan hyvään tekoon. Ah Jong tuntee syyllisyyttä aiheutettuaan ihailemansa kapakkalaulaja Jennyn (Yeh) sokaistumisen, ja kaivattujen rahojen on määrä mennä Jennyn silmäleikkaukseen. Harmi vain, ettei salamurhaajalla juuri ole luotettavia kollegoita ─ pian Ah Jongin kannoilla vaanii piinkova kyttä Lee Ying (Lee).

The Killer on tärähtävää toimintaa, loputonta luotien laulua ja vereen sekoittuvaa melankoliaa. Juoni on tarpeeksi yksinkertaistettu, mutta henkilötarinoissa on sopivasti syvyyttä. Nykynäkökulmasta Jennyn hahmosta tosin on tehty aika tuskastuttavan avuton myötäilijä, mutta ajan patina antakoot sen anteeksi. Eivät muutkaan sivuhahmot toisaalta niin mietittyjä ole, sillä näytelmän keskellä ovat viholliset, ystävät ja taistelutoverit Ah Jong sekä Lee Ying.

Kunniaa ja ystävyyttä käsittelevässä The Killerissä on juuri oikea annos draamaa, mutta pääpaino on näyttävässä toiminnassa. Taisteluiden koreografiat ovat uskomattoman taitavasti mietittyjä, eikä siksi ole ihmekään, että elokuva on toiminut merkittävänä vaikuttimena lukuisille muille toimintaelokuville. Elokuvan faniksi on tunnustautunut esimerkiksi Quentin Tarantino, jonka fanit nauttinevat The Killerin paukuttelusta taatusti. Elokuvan osakseen saama menestys toimi Hollywood-menolippuna sekä ohjaaja John Woolle (1946─) että päätähti Chow Yun-Fatille (1955─), vaikka The Killer on tainnut ainakin toistaiseksi jäädä molempien suurimmaksi mestariteokseksi.

Pisteytys: 8/10

Sien lui yau wan ─ Aavesoturi (1987)

Ohjannut Siu-Tung Ching

Hongkong 1987, 98 min.

Toiminta, Kauhu, Komedia

Pääosissa: Leslie Cheung, Joey Wang, Wu Ma

 

Old Evil is coming to collect the bride...

Nuori veronkantaja Ning Choi-san (Cheung) päätyy yöpymään kummaan temppeliin, jota riivaavat erilaiset henget ja haamut. Kokemistaan kauhuista huolimatta Ning rakastuu kauniiseen aaveneitoon Nip Siu-siniin (Wang), jonka sielua riivaa pahan puun henki. Arkajalkainen Ning haluaisi pelastaa ihannoimansa naisen, mutta kuolevaisen keinot ovat vähissä. Kaikeksi onneksi hän saakin avukseen urhean soturin Yin Chik-han (Ma).

Aavesoturi (engl. A Chinese Ghost Story) on viihdyttävää kung fu -kauhua, jossa itämaisten taistelulajien mestarit kohtaavat klassisten kiinalaisten kauhukertomuksten myyttiset hahmot. Järin pelottava elokuva ei ole, sillä tarinassa on voimakkaan humoristinen sävy. Hilpeän tunnelmallista jännitystä silti riittää, ja erilaiset lajityypit ovat keskenään ihailtavan taitavassa balanssissa. Tarina on hupsu, mutta elokuvasta välittyy tekemisen riemu ja tarinankerronnan nautinto!

 

Kung fu -kauhut muodostavat Hongkongissa suorastaan oman lajityyppinsä, joka syntyi 1980-luvulla. Pohjalla ovat perinteisemmät kung fu -leffat, joiden elementit ovat saaneet ympärilleen täysin uuden miljöön, genren ja liudan mielikuvituksellisia taisteluvastuksia. Aavesoturi on lajinsa tunnetuin edustaja, joka tunnetaan verrattain hyvin Aasian ulkopuolellakin. Kulttimainetta nauttiva elokuva sai samannimisen uusintaversionsa vuonna 2011, mutta jatko-osa ei tiettävästi ole järin menestynyt. Alkuperäinen Aavesoturi on edelleen mitä parhainta leikkimieltä ja riemua, hieman kömpelöine efekteineen ja sykähdyttävine iskelmäsävelmineen.

Pisteytys: 8/10

Shao Lin san shi liu fang - Shaolinin 36. kammio (1978)

Ohjannut Liu Chia-Liang
Hongkong 1978,  116 min.
Toiminta
Pääosissa: Gordon Liu, Liu Chia Yung, Liu Chia-Liang

Where did you learn kung fu?

Opiskelijanuorukaisen (Gordon Liu) elämä muuttuu, kun mantsurialaiset joukot surmaavat raa'asti hänen perheensä. Kosto mielessään miekkonen suuntaa Shaolinin temppeliin opiskelemaan kungfu-taistelua, vaikka koulutus osoittautuukin työlääksi. Mutta jos on sinnikäs, nöyrä ja nopea oppimaan, taidot karttuvat vauhdilla. Lopulta nuorukainen aateloidaan munkkinimellä San Te, ja tuota pikaa kungfu-mestari on valmis kohtaamaan jälleen vanhat vihollisensa.

Shaolinin 36. kammio (engl. The 36th Chamber of Shaolin) on taistelulajien juurille palaava kungfu-klassikko. Löyhästi todelliseen San Te -munkkiin pohjautuva päähenkiö on kerta kaikkiaan onnistunut sankarihahmo: on sangen viihdyttävää seurata, miten viattomasta, hieman kömpelöstä nuorukaisesta kuoriutuu taiturimainen taistelumestari ja paha saa takuuvarmasti palkkansa. Lopputuleman saattaa herkästi arvata, mutta jännitys on silti kohdillaan ja salaperäisen temppelin raskaat harjoitukset nostattavat hien pintaan kotikatsomossakin.

Kungfu-filmeistään tunnetun Shaw Brothers -tuotantoyhtiön menestysraina on säilyttänyt hyvän maineensa, ja sitä pidetään edelleen aivan syystäkin lajityyppinsä mestariteoksena. Kungfu-rooleistaan tunnetun Gordon Liun tie tähtiin ja maailmanlaajuiseen maineeseen avautui juuri tämän elokuvan myötä. Samoin ohjaaja Liu Chia-Liang vakiinnutti arvostetun asemansa lajityypin työmyyränä. Gordon Liun intensiivinen roolisuoritus on koko filmin kiintopiste, vaikka ei sovi väheksyä myöskään komeita puitteita, joissa seikkailu tapahtuu. Oivaa toimintaa!

Pisteytys:
8/10

Wu du - Viisi vaskitsaa (1978)

Ohjannut Chang Cheh
Hongkong 1978, 97 min.
Toiminta
Pääosissa: Sheng Chiang, Chien Sun, Kuo Chui

Poison clan rocks the world!

Myrkkyklaanin mestari tekee kuolemaa, ja viimeisenä tekonaan hän lähettää viimeisen oppilaansa Yang Tiehin (Chiang) suorittamaan tärkeää tehtävää. Klaanin maine on puhdistettava, sillä osa taistelijoista käyttää voimiaan pahuuteen. Yangin on jäljitettävä mestarin viisi aiempaa oppilasta, joista jokaisella on oma leimallinen taistelutyylinsä: lisko taitaa seinillä kiipeilyn, haavoittumaton sammakko puolustautuu voimakkaasti, skorpionin potkut ovat myrkyllisen teräviä, tuhatjalkaisen nopeus hämmentää vastustajan ja käärmeen kädet tekevät kipeitä täsmäiskuja.

Viisi vaskitsaa (engl. Five Deadly Venoms) on kulttimaineeseen kohonnut kungfu -elokuva. En voi väittää tuntevani lajityyppiä kovin perusteellisesti, mutta teoksesta nousee selvästi esille jokusia innovatiiviselta tuntuvia kohtauksia. Naamioituneet salaperäiset taistelijat ja mielikuvitukselliset kungfu-tyylit ovat ideoina hauskoja, vaikka niitä ei hyödynnetäkään koko potentiaalillaan. Tarina on hieman hölmö, mutta ehkä juuri siksi aivan hauskaa viihdettä. Vielä kun kerrontakin olisi kauttaaltaan menevämpää! Suvantokohtia piisaa, mutta vauhdikkaat taistelut paikkaavat paljon.

Kiinalaisohjaaja Chang Cheh (1923─2002) kohosi maineeseen kamppailulajielokuvillaan 1970- ja 1980-luvuilla. Tuotantoyhtiönä toimi hongkongilainen Shaw Brothers, jonka filmit olivat kuumaa kamaa varsinkin Yhdysvalloissa. Erityisen suosittuja olivat Venom-filmit, joista Viisi vaskitsaa on ensimmäinen lajiaan ja sikälikin toki katsomisen arvoinen. Elokuvan kulttimaineen kuitenkin ymmärtänee paremmin, jos sattuu harrastamaan kungfu-elokuvia intohimoisemmin. Satunnaiselle katsojalle teoksen arvo ei täysin avaudu, vaikka sen maine puhuukin puolestaan.

Pisteytys:

7/10

Enter the Dragon - Lohikäärmeen kidassa (1973)

Ohjannut Robert Clouse
Hongkong & USA 1973, 102 min.
Toiminta
Pääosissa: Bruce Lee, John Saxon, Jim Kelly, Kien Shih

You have offended my family and you have offended the Shaolin Temple.

Kung fu -mestari Lee (Lee) lyöttäytyy yksiin brittiagenttien kanssa: missiona on tutkia rikollispomo Hanin (Shih) toimia tarkoin vartioidulla saarella. Lee ujuttautuu saarella järjestettävään kilpailuun, jossa heikoimmat saavat surmansa. Päivisin Lee mittelee voimistaan ja osallistuu ylellisiin juhliin, mutta yön pimeyden turvin sankarimme ratkoo saaren arvoituksia ja valmistautuu kohtaamaan haastavimman vastustajansa.

Olipa viimein korkea aika sivistää itseään tällä filmillä tai Bruce Leen tuotannolla ylipäätään! Ihan jo siksikin, että olen kuitenkin huhkinut lapsuudessani huomattavan monta tuntia Tekkenin äärellä Bruce Leen jalanjäljissä. Sitä samaa läiskettä ja mäiskettä tarjoaa elokuvakin, vaikka toki hieman juonellisemmassa muodossa. Lohikäärmeen kidassa on loistoviihdettä ja -legendaa, joskaan ei ainakaan minulle aivan sitä universumin parhainta hupia, mitä elokuvateollisuudella on tarjota.

Lohikäärmeen kidassa vetosi kuitenkin erinomaisesti aikalaisyleisöihin ja filmi luetaan edelleen kuuluvaksi lajityyppinsä parhaimmistoon. Hong Kongissa on tehtailtu viljalti kung fu -elokuvia, mutta tällä kertaa mukana on myös mausteita Hollywoodista. Länsimaisille yleisöille suunnattu elokuva muistuttaa huvittavan paljon James Bondia ja lisäksi tarinassa on pieniä blaxploitaation sävyjä. Elokuva jäi harmillisesti päätähti Bruce Leen (1940─1973) viimeiseksi, sillä mies menehtyi mystiseen sairaskohtaukseen vain päiviä ennen elokuvan ensi-iltaa.

Pisteytys:

8/10