Näytetään tekstit, joissa on tunniste Busby Berkeley. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Busby Berkeley. Näytä kaikki tekstit

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Gold Diggers of 1933 - Kultakalat 1933 (1933)

Ohjannut Mervyn LeRoy & Busby Berkeley (musiikkinumerot)
USA 1933, 97 min.
Musikaali, Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Dick Powell, Ruby Keeler, Joan Blondell, Aline MacMahon, Warren William, Guy Kibbee, Ned Sparks

Shadow Waltz
Lama-aikana elämä on tiukkaa. Myös broadwaytähtöset - rikkaita miehiä kalastelevat "kultakalat" - ovat töitä vailla. Heihin kuuluvat nuori viaton Polly (Keeler), koomikko Trixie (MacMahon), glamouria huokuva Fay (Rogers) ja laulajatar Carol (Blondell). Heidän luotto-ohjaajansa Barney Hopkins (Sparks) on valmistellut uuden musikaalin, mutta tiukassa taloustilanteessa rahoitusta ei ole. Apuun saapuu salaperäinen säveltäjänero Brad Roberts (Powell), joka myöhemmin paljastuu miljonäärin jälkikasvuksi. Musikaaliharjoitusten edetessä kasvaa myös Bradin rakkaus Pollyyn, mutta pariskunnan onnen tielle astuvat Robertsin ökysuvun edustajat.

Warner Brosin varhaisten musikaalien sarja muodostui nopeasti omaksi konseptikseen. Musikaalinumerot ohjasi koreografi Busby Berkeley uudistavalla tyylillään, visualisoiden showtytöt geometrisiin kaleidoskooppiasetelmiin. Sama näyttelijöiden tähtikaarti esiintyi useammassakin musikaalipätkässä, ja jo pelkkä Gold Diggers -elokuvien sarja täydentyi vuoden 1933 jälkeen vielä kolmella filmillä. Itse asiassa tämäkin elokuva oli uudelleenversiointi kadonneesta, vuonna 1929 tehdystä elokuvasta (Gold Diggers of Broadway). Alunperin tarina kuitenkin perustuu jo vuonna 1919 ensi-iltansa saaneeseen Broadway-musikaaliin.

Kultakalat 1933 on myös yksi lukuisista 1930-luvun backstage-musikaaleista. Hilpeän todellisuuspaon ohella tämä filmi myös kommentoi selkeästi aikansa ongelmakohtia, koko juonen kietoutuessa lama-ajan tematiikan ympärille. Elokuva päättyy kantaaottavaan musikaalinumeroon, jossa maailmansodan veteraanien kunniakas marssi on rinnastettu epätoivoisten työnhakijoiden vaellukseen. Kaikkinensa elokuva on hellyyttävä, naiivi ja hyväntuulinen kokonaisuus. Juonen ajoittaiset heikkoudekin voi antaa anteeksi tunnelman ollessa kohdillaan. Jo yksin musikaalinumeroiden katselu on ihastuttavaa seurattavaa, mutta myös kulissien takaisissa tapahtumissa riittää rutkasti viihdettä ja vauhtia.

Pisteytys:
8/10

maanantai 8. huhtikuuta 2013

42nd Street - 42. katu (1933)

Ohjannut Lloyd Bacon & Busby Berkeley (musikaalinumerot)
USA 1933, 89 min.
Komedia, Musikaali, Romantiikka
Pääosissa: Warner Baxter, Bebe Daniels, George Brent, Ruby Keeler, Guy Kibbee, Una Merkel, Ginger Rogers, Ned Sparks

We're going to start a show!
Vuoden 1933 hittifilmi 42. katu on lama-ajan New Yorkiin, Broadwaylle sijoittuva vauhdikas backstage-musikaali. Elokuva kertoo suurmusikaalin luomisesta aina sen ensimmäisistä harjoituksista suureen ensi-iltaan saakka. Peggy Sawyer (Keeler) on nuori tanssija, joka on vasta saapunut New Yorkiin tavoittelemaan uraa tanssijana. Vaikka alku vaikuttaa hankalalta, Peggy onnistuu pääsemään mukaan uuteen Broadwayn Pretty Lady -musikaaliin. Kun temperamenttinen supertähti Dorothy Brock (Daniels) loukkaa nilkkansa juuri ennen ensi-iltaa, herttainen Peggy saa tilaisuuden astua taustakuorosta shown valokeilaan.

Musikaaleihin usein epäluuloisesti suhtautuvalle tämä filmi oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Backstage-musikaali on tyyppinä toki erilainen kuin integroitu musikaali, jossa laulut kuuluvat kiinteämmin tarinaan ja dialogiin. Jälkimmäiset lienevät musikaalien kentällä niitä tunnetumpia ja runsaammin tuotettuja, vaikkakin vielä 1930-luvulla backstage-teemaiset, tarina-laulunumero-tarina-laulunumero -rytmitteiset, selkeäpiirteiset musikaalityypit olivat paremmin esillä. 42. katu on niittänyt mainetta backstage-musikaalin arkkityyppinä ja monet sen henkilöhahmot ovat sittemmin juurtuneet populaarikulttuuriin suoranaisiksi kliseiksi.

Takahuoneiden kuhina, ensimmäisten harjoitusten jännitys, matkan varrella syntyvät romanssit ja ystävyyssuhteet - ja lopulta upea, mieletön ensi-ilta, jota kaikki ovat odottaneet! Tämän matkan kokee mieluusti uudelleenkin! Hyvän tunnelman ja tarttuvien laulujen lisäksi klassikkomusikaali tarjoaa muitakin mielenkiintoisia hetkiä: esimerkiksi Fred Astairen filmipartnerina tunnettu Ginger Rogers teki juuri tämän elokuvan myötä ensimmäisen läpimurtonsa - menestyksekäs yhteistyö Astairen kanssa alkoi jo samana vuonna.

Pisteytys:
8/10