5. luukku: 90 vuotta sitten (Henrik VIII:n yksityiselämä, 1933)

Chop my head?

Vuonna 1933 steppikuningas Fred Astaire teki elokuvadebyyttinsä (Suurkaupungin tytär, 1933), Kippari-Kalle-lyhytelokuvien (1933─1957) sarja näki ensi kertaa päivänvalon ja monissa suomalaisissa filmeissä rallatti iki-ihana yleisösuosikki Georg Malmstén. Vielä tuntemattomat tulevat elokuvatähdet Michael Caine, Roman Polanski ja Gene Wilder uinuivat viattomina kehdoissaan, autuaan tietämättöminä valkokankaiden vetovoimasta.

Vuoden 1933 elokuvista muistetaan eritoten näyttävä musikaali 42. katu (1933), Marx-veljesten hupailu Neljä naurettavaa naapuria (1933) sekä jännittävä tehosteklassikko King Kong (1933). Päivän filmissä lähdetään kuninkaallisille jäljille. Kuninkaallisista kertova The Crown -sarja (2016─2023) on kiehtonut viime vuosina, joten miksipä eivät aiemmatkin kruunupäät innostaisi!

 

 

The Private Life of Henry VIII - 

Henrik VIII:n yksityiselämä
Ohjannut Alexander Korda

Iso-Britannia 1933, 97 min.

Biografia, Historia, Draama, Komedia

Pääosissa: Charles Laughton, Robert Donat, Merle Oberon

 

 

 

Englannin kuningas Henrik VIII (1491─1547) muistetaan itsevaltaisena ja sotaisena hallitsijana, joka vaihtoi vaimoja kuin sukkia. Halu päättää ensimmäinen avioliitto sysäsi peräti käyntiin uskonpuhdistuksen, mikä on terävä osoitus hallitsijan mahtavasta vallasta. Tässä biografiassa kaikki historialliset nyanssit eivät ole ihan kohdillaan, mutta vaimonvaihtoon keskittyvä tarina kelpaa kyllä hauskaksi viihteeksi.

Henrik VIII:n yksityiselämä aloittaa tarinansa suoraan Henrik-kuninkaan (Laughton) toisen avioliiton loppuvaiheista. Pari vaimoa menettää päänsä ja yksi kuolee synnytykseen, mutta sentään jokuselle ex-rouvalle riittää elinpäiviä eronkin jälkeen. Hieman kuivakasta nimestään huolimatta elokuvan ote on ennen muuta humoristinen. Sävyä korostavat esimerkiksi hauskat mässäilykohtaukset, joilla on sittemmin ollut suuri vaikutus Henrik VIII:n historiakuvaan ─ tosiasiassa aikansa hovielämä ei ole ollut ihan sellaista porsastelua kuin filmi antaa olettaa.
 

Englantilaishovin seikkailut vetosivat yleisöihin kotimaan ulkopuolellakin, ja niinpä elokuvasta tuli sangen iso hitti maailmalla. Elokuvan ehdoton tähti on pääroolia näyttelevä Charles Laughton, joka palkittiin riemastuttavasta kuningastulkinnastaan Oscarilla. Menestysrooli avasi Laughtonille tien tähtiin: yksi miehen ikonisista roolitöistä syntyi jo parin vuoden päästä, kun hän julmisteli vaikuttavasti HMS Bountyn kapteenina elokuvassa Kapina laivalla (1935).

Pisteytys: 7/10

LUUKKU 8 - 80 vuotta sitten (Hyvästi, Mr. Chips, 1939)

I don't see how you could ever get old in a world that's always young.

Vuosi 1939 muistetaan varsinaisena elokuvien supervuotena. Hollywoodin legendaarisista tuotannoista täytyy mainita ainakin draamajärkäle ja vuoden isoin hitti Tuulen viemää, värikäs fantasiamatka Ihmemaa Oz, Greta Garbon ikimuistoinen Ninotchka sekä lännenlegenda Hyökkäys erämaassa - monista muista puhumattakaan! Eurooppalaisista klassikoista ei sovi unohtaa Jean Renoirin kaunista komediaa Pelin säännöt. Myös tämän päivän elokuva oli ilmestyessään iso menestys, vaikka onkin aikojen saatossa hieman jäänyt edellämainittujen klassikoiden jalkoihin.

Goodbye, Mr. Chips - Hyvästi, Mr. Chips
Ohjannut Sam Wood
Iso-Britannia 1939, 114 min.
Draama
Pääosissa: Robert Donat, Greer Garson, John Mills, Paul Henreid

Herra Charles Chipping (Donat) on vanha ja kokenut latinanopettaja, joka on tehnyt vuosikymmenten mittaisen uran poikien sisäoppilaitoksessa. Erään pitkän päivän päätteeksi uupunut vanha mies uppoutuu nojatuoliinsa muistelemaan menneitä vuosia. Mieleen palaavat opetusuran vaikeat alkuhetket, onnellinen, mutta traagisesti päättynyt avioliitto ja tietenkin kaikki pojat, joista Chipping on vuosien varrella saanut koulia kunnon kansalaisia.

James Hiltonin samannimiseen romaaniin (1934) perustuva draama on nostalginen aikamatka 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun ensimmäisille vuosikymmenille. Charles Chippingin ─ tai tuttavallisesti herra Chipsin ─ matkassa kuljettu reissu on aivan tavattoman siirappinen, mutta toisaalta imelä tyyli sopii elokuvaan nasevasti. Kovin kyynisellä mielellä tähän tarinaan ei kuitenkaan kannata tarttua! Romantisoidun kertomuksen vastapainoksi voikin sitten katsella vaikka hieman kriittisemmän sisäoppilaitostarinan Jos... (1968).

Hyvästi, Mr. Chips tuotti rakastettua opettajaa näytelleelle Robert Donatille tämän uran ainoan Oscarin. Elokuvalla oli kuusi muutakin ehdokkuutta (mm. Paras elokuva), mutta elokuvien supervuosi 1939 haalensi monen hienon filmin voittomahdollisuuksia. Ehkäpä siksikin Mr. Chipsin tarina ei ole suinkaan ilmestymisvuotensa muistetuimpia elokuvia, vaikka aikanaan se menestyikin hienosti. Tarinasta on sittemmin tehty pari tv-sarjaa (1984, 2002) ja uusintaelokuva vuonna 1969, joskaan ne eivät ole menestyneet ensifilmatisoinnin veroisesti.

Pisteytys: 8/10

The 39 Steps - 39 askelta (1935)

Ohjannut Alfred Hitchcock
Iso-Britannia 1935, 86 min.
Rikos, Mysteeri, Trilleri
Pääosissa: Robert Donat, Madeleine Carroll, Godfrey Tearle

I know what it is to feel lonely and helpless...

Richard Hannay (Donat) tapaa lomamatkallaan naisen, jolla on salaista tietoa mystisestä vakoojaringistä. Kun nainen murhataan, on Hannayn tartuttava toimeen ratkaistakseen 39 askeleen arvoitus. Murhasta syytetty Hannay joutuu pakenemaan lain kouraa ja välttelemään vihollisvakoojia henkensä kaupalla, toisinaan jopa viehättävään neitoon (Carroll) kahlittuna.

Vuonna 1935 ohjaaja Alfred Hitchcockin ura oli sujunut epätasaisesti. Paria menestysfilmiä lukuunottamatta suurin osa Hitchcockin elokuvista ei onnistunut valloittamaan katsojia saati kriitikoita. 1930-luvulla suunta alkoi kuitenkin kääntyä parempaan päin. 39 askelta oli suuri menestys niin Iso-Britanniassa kuin ulkomaillakin; elokuvaa onkin sanottu Hitchcockin uran parhaaksi brittielokuvaksi. 39 askelta herätti myös Hollywoodin kiinnostuksen, ja vuosikymmenen lopussa jännityselokuvien mestari lopulta muutti Yhdysvaltoihin.

39 askelta on suoranainen malliesimerkki Hitchcockille tyypillisestä jännityselokuvista. Useissa ohjaajan elokuvissa toistuu sama väärän miehen teema, jossa viaton sivustakatsoja joutuu syytetyksi rikoksesta jota hän ei ole tehnyt. Toki filmissä nähdään myös Hitchcockin lyhyt cameo-visiitti ja nautitaan oivasta brittihuumorista, joka saa välillä suoranaisia screwball-henkisiä sävyjä. Mielenkiintoisena elementtinä elokuvassa on myös Hitchcockin lanseeraama "MacGuffin" eli tarinan liikkeessä pitävä mystinen elementti. Tämän elokuvan MacGuffin on vakoilurinki, jonka toimintaa ei varsinaisesti elokuvassa käsitellä. Tärkeämpää on itse takaa-ajo, pakeneminen ja yritys paljastaa vallitsevat vääryydet.

Pisteytys:

8/10