maanantai 29. heinäkuuta 2013

The Bride of Frankenstein - Frankensteinin morsian

Ohjannut James Whale
USA 1935, 75 min.
Kauhu, Komedia, Scifi
Pääosissa: Boris Karloff, Colin Clive, Valerie Hobson, Ernest Thesiger, Una O'Connor

Friend... gooood...
Frankensteinin (1931) suurmenestyksen jälkeen Universal ryhtyi välittömästi kaavailemaan elokuvalle jatko-osaa. Frankensteinin morsian lukeutuukin harvojen arvostettujen jatko-osien joukkoon - onpa elokuvaa nimitetty tietyiltä osin jopa edeltäjäänsä paremmaksi. Tökerösti käynnistyvä elokuva jatkaa tarinaa siitä, mihin edellinen filmi päättyi: Frankensteinin hirviö (Karloff) onkin elossa ja lähtee kiertelemään lähiseudun metsiä. Samaan aikaan tohtori Pretorius (Thesiger) vaatii Henry Frankensteinia (Clive) kokoamaan morsiamen (O'Connor) aiemmalle luomukselleen.

Frankensteinin hahmoa on jatko-osassa pyritty kehittämään alkuperäisteoksen mukaiseksi. Hahmo syvenee ja muuttuu kiinnostavammaksi, ainoastaan Frankensteinin saama puhekyky tuntuu typerältä ja hämmentävältä ratkaisulta. Harvat hirviön rykäisemät repliikit muokkaavat herkästä, väärinymmärretystä hahmosta yhtäkkiä uhmaikäisen töksäyttelijän.

Elokuvan erikoinen tapa yhdistää kauhua ja komediaa jakaa taatusti mielipiteitä. Omasta mielestäni yhdistelmä toimii yllättävän hyvin, vaikka ymmärrän kyllä täysin myös niitä joiden mielestä Frankensteinin morsian ei ole arvostustaan ansainnut. Sentimentaalinen näytteleminen ja hillittömät ylilyönnit suorastaan pursuavat camp-arvoa, jota kohtaan en voi olla tuntematta suurta viehätystä. Elokuvassa on myös kiinnostavia kontrasteja. Kun yhtenä hetkenä filmi kirvoittaa huutonaurut typeryydellään, kiinnittyy huomio hetken kuluttua upeisiin lavasteisiin tai jännittävään takaa-ajoon. Alkuhämmennyksen jälkeen elokuva kehkeytyy hauskaksi viihteeksi - joskaan ei missään nimessä vakavastiotettavaksi kauhuksi.

Pisteytys
8/10

lauantai 27. heinäkuuta 2013

The 39 Steps - 39 askelta

Ohjannut Alfred Hitchcock
Iso-Britannia 1935, 86 min.
Rikos, Mysteeri, Trilleri
Pääosissa: Robert Donat, Madeleine Carroll, Godfrey Tearle

I know what it is to feel lonely and helpless...
Richard Hannay (Donat) tapaa lomamatkallaan naisen, jolla on salaista tietoa mystisestä vakoojaringistä. Kun nainen murhataan, on Hannayn tartuttava toimeen ratkaistakseen 39 askeleen arvoitus. Murhasta syytetty Hannay joutuu pakenemaan lain kouraa ja välttelemään vihollisvakoojia henkensä kaupalla, toisinaan jopa viehättävään neitoon (Carroll) kahlittuna.

Vuonna 1935 ohjaaja Alfred Hitchcockin ura oli sujunut epätasaisesti. Paria menestysfilmiä lukuunottamatta suurin osa Hitchcockin elokuvista ei onnistunut valloittamaan katsojia saati kriitikoita. 1930-luvulla suunta alkoi kuitenkin kääntyä parempaan päin. 39 askelta oli suuri menestys niin Iso-Britanniassa kuin ulkomaillakin; elokuvaa onkin sanottu Hitchcockin uran parhaaksi brittielokuvaksi. 39 askelta herätti myös Hollywoodin kiinnostuksen, ja vuosikymmenen lopussa jännityselokuvien mestari lopulta muutti Yhdysvaltoihin.

39 askelta on suoranainen malliesimerkki Hitchcockille tyypillisestä jännityselokuvista. Useissa ohjaajan elokuvissa toistuu sama väärän miehen teema, jossa viaton sivustakatsoja joutuu syytetyksi rikoksesta jota hän ei ole tehnyt. Toki filmissä nähdään myös Hitchcockin lyhyt cameo-visiitti ja nautitaan oivasta brittihuumorista, joka saa välillä suoranaisia screwball-henkisiä sävyjä. Mielenkiintoisena elementtinä elokuvassa on myös ns. MacGuffin, jolla tarkoitetaan tietynlaista tarinan liikkeessä pitävää elementtiä. Tämän elokuvan MacGuffin on vakoilurinki, jonka toimintaa ei varsinaisesti elokuvassa käsitellä. Tärkeämpää on itse takaa-ajo, pakeneminen ja yritys paljastaa vallitsevat vääryydet.

Kaikkine kiinnostavine elementteineen 39 askelta on upea elokuva. Suurinta nautintoa tarjoaa erityisesti taidokkaasti luotu draaman kaari, jonka ohella kohdillaan ovat toki niin dialogi, roolisuoritukset kuin kuvakulmatkin. Hitchcockin luomaa taidokasta juonenkulkua on aina ilo seurata.

Pisteytys:
8/10

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

A Night at the Opera - Ilta oopperassa

Ohjannut Sam Wood
USA 1935, 96 min.
Komedia, Musikaali
Pääosissa: Groucho Marx, Chico Marx, Harpo Marx, Margaret Dumond, Alan Jones

You know the old saying: two's company, five's a crowd.
Armottoman anarkiakomiikan jäljittelemättömien mestareiden Marxin veljesten Ilta oopperassa on ehdottomasti must see -settiä. Veljesten aiempiin filmeihin verrattuna tämä elokuva edustaa tietynlaista rajapyykkiä. Räiskyvät, arkaluontoisia aiheita käsitelleet komediat eivät olleet saavuttaneet riittävää menestystä, ja yhteistyö Paramountin kanssa päättyi vuoden 1933 epäonnisen elokuvan flopattua (Neljä naurettavaa naapuria, 1933). Tuotantoyhtiön vaihdos ja sensuurisäädökset vaikuttivat osaltaan linjan siistiytymiseen. Muutokset tuottivat tulosta: uudesta elokuvasta tuli hitti.

Aiemman neljän veljeksen sijaan tässä elokuvassa koheltaa enää kolme sankaria: sulavat sutkautukset taitava Groucho, italiaano-Chico ja oma suosikkini, fyysisen törttöilyn mimiikkamestari Harpo. Tällä kertaa veljekset sotkeutuvat elokuvan nimen mukaisesti oopperamaailman pyörteisiin. Rikkaita snobeja koijataan ja nuoria rakastavaisia autetaan. Vaikka kaoottisesta elokuvasta onkin tavoitettavissa yllättävän selkeä juoni, keskeisimpään rooliin nousevat yksittäiset kohtaukset. Näistä parhaiten mieleen painuvat täpötäydessä laivan hytissä törmäily tai veljesten oopperassa aiheuttama loppuhuipennuskohellus.

Vaikka varhaisella Marx-hulinalla on vankka kannattajakuntansa, lukeutuu myös Ilta oopperassa veljesten teosten parhaimmistoon. Hulvatonta verbaalista ilotulitusta ja huippuunsa hiottua sähellystä on ilo seurata, mutta erityisesti elokuvassa ilahduttaa lämminhenkinen porvarillisen korkeakulttuurin kustannuksella pilailu. Mainio kaaos!

Pisteytys:
9/10

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Mutiny on the Bounty - Kapina laivalla

Ohjannut Frank Lloyd
USA 1935, 132 min.
Seikkailu, Draama, Historia
Pääosissa: Clark Gable, Charles Laughton, Franchot Tone

Is this the mutiny?
Frank Lloydin tunnetuimpiin ohjaustöihin lukeutuva Kapina laivalla perustuu James Norman Hallin romaaniin Kapina laivassa. Romaani puolestaan on saanut innoituksensa vuonna 1789 brittiläisellä laivalla syntyneestä kapinasta, joka lukeutuu merihistorian tunnetuimpiin selkkauksiin. Elokuva pohjautuukin pitkälti todellisiin historiallisiin tapahtumiin, ja autenttisen vaikutelman luomiseksi Clark Gablekin joutui kuvausten ajaksi luopumaan kuuluisista viiksistään.

Elokuva kertoo brittiläisen purjealuksen kaksivuotisesta komennuksesta maailman merillä. Valitettavasti laivan kapteeni William Bligh (Laughton) on ilkeä käskyttäjä, todellinen julmuri-antagonisti! Oikeamielinen perämies Christian (Gable) johtaa laivan miehistön kapinaan ja suuntaa joukkionsa tämän jälkeen Tahitille nauttimaan elämästä. Onnellinen loppu on kuitenkin vielä mutkien takana. Osa miehistöstä kaipaa kotimaataan, Christianin hyvä ystävä Byam (Tone) puolestaan kamppailee kunniallisen laivastouran vaatiman tunnollisuuden ja Christianin toveruuden välillä. Päätarinan lisäksi elokuvassa on useita sivujuonteita, jotka saavat filmin tuntumaan hetkittäin turhan pitkältä. Jännitystä kuitenkin piisaa, eikä kaksituntinen elokuva juuri jarruttele syöksyessään konfliktista toiseen.

Kapina laivassa vie katsojansa HMS Bountyn matkassa verrattomaan seikkailuun, jolla meren tuoksun voi miltei aistia. Tunnelmaltaan eläväinen filmi voitti aikanaan parhaan elokuvan Oscarin, muttei lukuisista ehdokkuuksistaan huolimatta onnistunut haalimaan muita pystejä - mikä on ainakin toistaiseksi ainutlaatuinen saavutus. Suosittu tarina uudelleenfilmatisoitiin vuonna 1962, mutta uudempi elokuva ei ole yltänyt alkuperäisen klassikon veroiseksi. Vuoden 1789 tapahtumista on laadittu myös todellisia tapahtumia selvittävä dokumentti The Captain Bligh Conspiracy (2007), joka olisi mielenkiintoista katsoa tämän Hollywood-version jälkeen. Myyttiseksi muodostunut kapina on saanut erilaisia tulkintoja, joista seikkailuja sekä todellisuuspakoa janoavan yleisön tyydyttämiseksi tehty filmi on vain yksi mainio esimerkki.

Pisteytys:
7/10

torstai 11. heinäkuuta 2013

L'Atalante

Ohjannut Jean Vigo
Ranska 1934, 89 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Michel Simon, Dita Parlo, Jean Dasté

Père Jules joue son accordéon.
Nuorena kuolleen Jean Vigon viimeiseksi teokseksi jäänyt L'Atalante on rujouden ja runollisuuden herkkä yhdistelmä - kenties maailman kaunein elokuva. L'Atalante-jokilaivassa matkaavat vasta avioituneet Jean (Dasté) ja Juliette (Parlo), seuranaan laivakissat, laivapoika ja vanha merikarhu Jules (Simon). Aluksen saavuttua Pariisiin, kuohuvasta suurkaupungista hurmioitunut Juliette karkaa laivasta. Jean on surusta lamaantunut, joten Julesin täytyy saada Juliette palaamaan.

Elokuvan teema on rakkaus monissa muodoissaan - sen huuma ja kaikkiallisuus, mutta myös rakastamisen vaikeus ja rakkauden aiheuttama tuska. Erikoiset yksityiskohdat ja jokilaivan omalaatuinen tilallisuus muodostavat elokuvan jäljittelemättömän kauniin, ekspressiivisen tunnelman. Sama efekti on myös huolella rakennetuilla henkilöhahmoilla. Erityiseen valokeilaan nousee upean Michel Simonin tulkinta Julesista, joka on hahmona uskomattoman monipuolinen. Yhtenä hetkenä Jules on kujeileva pikkupoika, toisena vastuuta kantava ystävä tai rajuotteinen, kokenut merenkävijä.

L'Atalante on mielenkiintoinen kokemus ja vaatii ehdottomasti useamman katselukerran. Filmi ei kuitenkaan ole Vigon edellisen ohjauksen, Nolla käytöksessä (1933), tapaan surrealistisen epämääräinen. Elokuva on helppo ymmärtää ja ottaa haltuun, mutta sen syvällisempi hahmottaminen ja siitä nauttiminen vaativat paluuta ainutlaatuisen jokilaivaromantiikan pariin. Ollapa laivakissana L'Atalantella!

Pisteytys:
10/10

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Captain Blood - Kapteeni Blood

Ohjannut Michael Curtiz
USA 1935, 119 min.
Seikkailu, Historia
Pääosissa: Errol Flynn, Olivia de Havilland, Lionel Atwill

It's the world against us and us against the world!
Rafael Sabatinin samannimiseen seikkailukertomukseen perustuva Kapteeni Blood on romanttinen merirosvoelokuva, jonka kantavana teemana on oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Elokuvassa rehellinen lääkäri Peter Blood (Flynn) joutuu väärin syytöksin tuomituksi maanpetoksesta ja hänet lähetetään orjaksi brittisiirtokuntaan Karibialle. Blood ja muut orjat onnistuvat lopulta pakenemaan, ryhtyen elättämään itseään merirosvoina. Luvassa on tykkitulta ja savua, miekkataistelu hiekkarannalla palmujen katveessa - sekä tietenkin uljaan sankarin sydämen valloittava neito.

Filmin päähenkilö tohtori tai kapteeni Blood on todellinen sankari, joka kerää katsojan sympatiat puolelleen. Heikompiaan auttava, kunniallisen kirkasotsainen lääkäri ei ole merirosvonakaan paha. Vastoinkäymiset ja epätodennäköinen rakkaustarina tekevät sankarista myös haavoittuvaisen. Errol Flynn saavutti läpimurtonsa näyttelijänä juuri Peter Bloodin roolin myötä; vastaavanlaiset miekkasankarin roolit muodostuivat vuosien saatossa näyttelijän tavaramerkiksi. Päätähden suosion lisäksi koko elokuva oli menestys niin suuren yleisön kuin kriitikoidenkin keskuudessa. Lukuisat Oscar-ehdokkuudet eivät kuitenkaan tuottaneet elokuvalle ainoatakaan akatemiapalkintoa.

Kaikille piraattiromantiikasta innostuville Kapteeni Bloodia täytyy toki suositella katsottavaksi. Meritaistelut sekä studion ulkopuolella kuvatut kohtaukset ovat filmin parasta antia, eivätkä pienet epäjohdonmukaisuudetkaan paljolti haittaa oikealla asenteella toteutettua meininkiä. Fiktiivinen tarina myös nojaa historiallisiin tapahtumiin, mikä antaa mielikuvituksekkaalle seikkailulle kiinnostavaa todellisuuspohjaa. Mikäli tämä kaksituntinen Karibianmerellä ei vielä riitä, samasta romaanista on tehty kaksi muutakin filmatisointia vuosina 1924 ja 1950. Kenties ne tai alkuperäisteos on otettava lähempään tarkasteluun, jahka tämän seikkailun sankariähkystä on toivuttu.

Pisteytys:
7/10

maanantai 8. heinäkuuta 2013

The Thin Man - Nick ja pettävä varjo

Ohjannut W. S. Van Dyke
USA 1934, 91 min.
Komedia, Rikos, Mysteeri
Pääosissa: William Powell, Myrna Loy, Maureen O'Sullivan, Minna Gombell

Let us eat, drink and be merry - for tomorrow we die!
Eläkkeelle jäänyt etsivä Nick Charles (Powell) ja hänen vaimonsa Nora Charles (Loy) ovat juuri päässeet vapaan, rennon elämän makuun - kunnes eräs pariskunnan ystävä katoaa ja joutuu syytetyksi murhasta. Asta-koira apunaan parivaljakko ryhtyy selvittämään tapausta, alkoholia säästelemättä ja vallattomasti sanaillen!

Dashiel Hammetin novelliin perustuva Nick ja pettävä varjo (tunnettu myös nimellä Pettävä varjo) syntyi varsin lyhyessä ajassa: novelli julkaistiin tammikuussa 1934 ja elokuva valmistui jo saman vuoden toukokuussa. Filmissä ei silti ole hutiloinnin tuntua, vaan kaikki palaset loksahtelevat kohdilleen täydellisesti. Elokuva sai ilmestyessään paljon kiitosta, muun muassa Oscar-ehdokkuuksien muodossa. Sittemmin Charlesin etsiväpariskunnan hulluttelu paisui kokonaiseksi elokuvasarjaksi, ja aihepiiristä syntyi myös radiokuunnelma ja televisiosarja. Viime vuosina on väläytelty ideaa elokuvan remakesta Johnny Deppillä varustettuna, projektin etenemistä on tosin (onneksi) jarruteltu.

Nick ja pettävä varjo tekee jännittävän ja polveilevan rikosvyyhdin selvittelystä kepeää, mutta silti intensiivistä draamaa. Ajoittain tarina rönsyilee: elokuva toteaa, ettei kinkkisintäkään mysteeriä tarvitse ratkoa hiki hatussa. Kaikesta huolimatta kokonaisuus pysyy hyvin kasassa eikä tylsiä hetkiä tule. Elokuvan parasta antia tarjoilee ehdottomasti uskomaton pääpari Powell & Loy, joiden keskinäinen lämminhenkinen sanailu on sekä hillittömän hauskaa että vaikuttavan luontevaa. Ilahduttavaa oli myös nähdä sivuosassa nuori Cesar Romero, joka on ainakin minulle se ainoa ja oikea Gotham Cityn Jokeri. Tämä elokuva on valloittava ja juuri sellainen, joka tekisi mieli katsoa heti uudelleen.

Pisteytys: 9/10

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

It Happened One Night - Tapahtuipa eräänä yönä

Ohjannut Frank Capra
USA 1934, 105 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Clark Gable, Claudette Colbert, Walter Connolly

Just keep your eye on that thumb...
Tapahtuipa eräänä yönä on sujuvalla sanailulla ja mainiolla huumorilla höystetty tunnelmallinen roadtrip 1930-luvun Yhdysvaltoihin. Elokuvassa äveriään herra Andrewsin (Connolly) pilalle hemmoteltu tytär Ellie (Colbert) karkaa kotoaan, kun ei saa isältään siunausta avioliittoaikeilleen. Karkumatkalla avuton Ellie lyöttäytyy yhteen toimittaja Peter Warrenin (Gable) kanssa. Peter suostuu auttamaan Ellien New Yorkiin mehevää lehtijuttua vastaan. Kaksikko joutuu matkan aikana kohtaamaan monenlaisia vastoinkäymisiä sekä sietämään toistensa seuraa - kunnes huomaavat tuntevansa toisiaan kohtaan jotain syvempää.

Frank Capran taitavan tarinankerronnan seuraaminen on puhdasta iloa. Pienet arkiset askareet tekevät tapahtumista todellisen tuntuisia, ja henkilöhahmojen kehityksen seuraaminen on suorastaan kutkuttavaa. Myös karismaattiset näyttelijät sopivat rooleihinsa täydellisesti. Elokuva voitti viisi tärkeimpänä pidettyä Oscar-palkintoa takuulla täysin ansaitusti. Samat palkinnot on sittemmin onnistunut kahmimaan vain kaksi muuta elokuvaa, Yksi lensi yli käenpesän (1975) ja Uhrilampaat (1991). Tapahtuipa eräänä yönä on myös jättänyt jälkensä populaarikulttuuriin: nokkelaa elokuvaa on parodisoitu ja uudelleenfilmattu useaan kertaan.

Paitsi että Tapahtuipa eräänä yönä on nautinnollista viihdettä, on elokuvassa toki myös kiinnostavia aikalaisaspekteja. Filmi on yksi ensimmäisiä screwballkomedioita, joissa farssimaisin asetelmin kuvataan yhteiskuntaluokkien välisiä ristiriitoja. Lajityyppi syntyi Yhdysvalloissa 1930-luvun lamavuosien keskellä, jossa todellisuuspako sekä yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudet olivat aihepiireinä osuvia ja siksi myös vetoavia. Elokuva on varsin tenhoava edelleenkin. Vajaassa kahdeksassakymmenessä vuodessa filmi ei ole menettänyt hiventäkään tehostaan, ajan kuluminen on vain lisännyt siihen hieman kiehtovaa vanhan maailman viehätystä.

Pisteytys:
8/10

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Kesäkuun elokuvat

Live and Let Die - Elä ja anna toisten kuolla
Ohjannut Guy Hamilton
Iso-Britannia 1973, 121 min.
Toiminta, Seikkailu, Rikos
Pääosissa: Roger Moore, Yaphet Kotto, Jane Seymour



1970-lukua huokuva Elä ja anna toisten kuolla marssittaa James Bondin seikkailemaan voodoo-mystiikan ja huumebisneksen pariin. Tässä ensimmäisessä Roger Mooren tähdittämässä Bondissa kaikki tutut palaset ovat jälleen kohdillaan: vaikka elokuvasarja on toki säilyttänyt keskeiset elementtinsä, on se myös onnistunut uudistumaan räväkällä tavalla. Erityisesti Conneryn viimeisen, väsähtäneen Bond-vedon jälkeen Mooren 007-kausi alkaa loistavasti: huumorin, toiminnan ja jännityksen kaunis liitto on täällä jälleen!

Pisteytys: 7/10

The Man with the Golden Gun - 007 ja kultainen ase
Ohjannut Guy Hamilton
Iso-Britannia 1974, 125 min.
Toiminta, Seikkailu, Rikos
Pääosissa: Roger Moore, Christoper Lee, Maud Adams, Hervé Villechaize



Roger Mooren toinen seikkailu tuplanollaseiskana etenee samalla menolla ja meiningillä, kuin edellinenkin agenttiraina. Tällä kertaa Bond jahtaa kolmenännistä palkkamurhaajaa, Francisco Scaramangaa (Lee), ratkoo energiakriisiä sekä joutuu oudon sirkusmaailman pyörteisiin. Tässä ja edellisessä Bondissa jatkuvuutta on korostettu monin tavoin - toisinaan hauskasti, mutta välillä myös typerästi ja toistolta kalskahtaen.

Pisteytys: 6/10

The Spy who Loved Me - 007 rakastettuni
Ohjannut Lewis Gilbert
Iso-Britannia 1977, 125 min.
Toiminta, Seikkailu, Rikos
Pääosissa: Roger Moore, Barbara Bach, Curd Jürgens, Richard Kiel



007 - rakastettuni oli Roger Mooren suosikki omista Bond-filmeistään. Elokuva on kieltämättä varsin tasapainoinen kokonaisuus, jossa on jälleen onnistuneesti yhdistelty jotain uutta ja jotain vanhaa. Tässä filmissä James seikkailee maailman merillä, jäljittäen kadonneita sukellusveneitä yhteistyössä KGB-agentti Anya Amasovan (Bach) kanssa. Filmissä nähdään myös siistein Bond-roisto ikinä - rautahampainen jätti Jaws (Kiel).

Pisteytys: 7/10

Moonraker - Kuuraketti
Ohjannut Lewis Gilbert
Iso-Britannia & Ranska 1979, 126 min.
Toiminta, Seikkailu, Rikos
Pääosissa: Roger Moore, Lois Chiles, Michael Lonsdale, Richard Kiel





Kuuraketti on jälleen varsin viihdyttävä 007-filmi - joskin avaruusasemalla seikkailu menee armottomasti hölmöilyn puolelle. Yliampuvat typeryydet korostuvat tässä elokuvassa liiaksi, mutta aivojennollauksena filmi menettelee. Turhasta hassuttelusta huolimatta elokuva oli vuonna 1979 menestys: Kuuraketti oli kyseisen vuoden tuottoisin elokuva, ja pääsi jopa Oscar-ehdokkaaksi parhaista erikoistehosteista. Avaruusmanian vuosina pystin nappasi kuitenkin Alien - kahdeksas matkustaja - edellisenä vuonna palkinto meni ensimmäiselle Star Warsille. Tämä filmi heijasteleekin kiinnostavalla tavalla aikaansa, se tieto hieman lieventää elokuvan typeryyksiä.

Pisteytys: 5/10

Comet in Moominland - Muumipeikko ja pyrstötähti
Ohjannut Hiroshi Saito
Japani 1992, 70 min.
Animaatio, Seikkailu
Pääosissa: Rabbe Smedlund, Jyrki Kovaleff, Elina Salo, Pertti Koivula




Tove Janssonin samannimiseen kirjaan perustuva Muumipeikko ja pyrstötähti kestänee satoja katselukertoja. Toki itse kirjat ja sarjakuvat ovat muumimaailman parasta antia, mutta tietyt animaatioversiotkin jaksavat ilahduttaa kerta toisensa jälkeen. Pidän tästä elokuvasta jopa enemmän kuin tutusta tv-sarjasta, sillä tässä syvyyttä on enemmän ja ääninäyttelijät ovat parempia.

Pisteytys: 8/10

The Seven Year Itch - Kesäleski
Ohjannut Billy Wilder
USA 1955, 105 min
Komedia
Pääosissa: Tom Ewell, Marilyn Monroe, Evelyn Keyes, Sonny Tufts





Kerrotaan, että seitsemän aviovuoden jälkeen miehiin iskee mystinen kutina. Tätä legendaa joutuu testaamaan onnellinen perheenisä Richard Sherman (Ewell), kun hän jää kesäksi yksin kuumaan New Yorkiin ja naapuriin muuttaa hemaiseva kaunotar (Monroe). Kesäleski on riemukas Billy Wilderin klassikkokomedia, jossa pilaillaan kaksinaismoralismin ja stereotypioiden kustannuksella. Tämä filmi on suorastaan täydellinen kesäleffa - helleaaltoon voi vain samaistua. Lämmittänee myös kylmiä talvi-iltoja.

Pisteytys: 8/10

Marie Antoinette
Ohjannut Sofia Coppola
USA 2006, 118 min.
Historia, Draama
Pääosissa: Kirsten Dunst, Jason Schwartzman, Judy Davis, Rip Torn




Televisiossa tiuhaan uusittu Marie Antoinette päätyi viimein katsottavakseni, epämääräisin ennakko-odotuksin. Popkulttuuria ja historiallista kertomusta yhdistelevä elokuva on varsin persoonallinen prinsessahömppä. Lopputulos on kuitenkin valitettavan hidastempoista pukuleikkiä, vaikka filmi tuntuukin tavoittelevan jotain pintaa syvempää. Pohjimmiltaan Marie Antoinette on kertomus sopeutumisesta, hukassa olemisesta ja nuoresta tytöstä vieraalla maaperällä. Kehyskertomus vain on napattu 1700-luvulta. Marie Antoinetten tarinaa on filmattu ahkerasti aiemminkin, joskaan muita en muista katsoneeni. Tämä versio vaatisi ehkä tunnelmointieväiksi läjän leivoksia.

Pisteytys: 5/10

The Descendants
Ohjannut Alexander Payne
USA 2011, 115 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: George Clooney, Shailene Woodley, Amara Miller, Nick Krause



Oscar-voittaja The Descendants kertoo hajanaisista perhesuhteista ja suurista muutoksista. George Clooney näyttelee lapsistaan vieraantunutta perheenisää, joka joutuu yllättäen vastuuvanhemman rooliin vaimonsa vaivuttua koomaan. Menestysfilmi on todella palkintonsa ansainnut: näyttelijät hoitavat työnsä mainiosti, tarina etenee tasapainoisesti - elokuva on miellyttävä kokonaisuus. Laadukasta draamaa kauniilla maisemilla ryyditettynä.

Pisteytys: 7/10

The Iron Lady - Rautarouva
Ohjannut Phyllida Lloyd
Iso-Britannia & Ranska 2011, 105 min.
Draama, Historia
Pääosissa: Meryl Streep, Jim Broadbent, Alexandra Roach




Vastikään edesmenneestä Margaret Tatcherista kertova elämäkerrallinen elokuva kahmi läjäpäin palkintoja, ensisijaisesti aina upean Meryl Streepin ansiosta. Räväkän, mielipiteitä vahvasti jakavan Tatcherin elämästä kertova filmi on aihepiiriltään kiintoisa, mutta tämä elokuva on joka tapauksessa pettymys.

Nimikkoroolia näytellyt Streep on loistava, mutta muutoin filmin taso on heikkoa. Streep-shown lisäksi olisi ollut mukavaa kuulla vaikkapa sitten kansan ääntä tai nähdä arjen elämää muiltakin suunnilta, kuin yksinomaan ikonisten valtion keulakuvien taholta. Rautarouva kuvaa Tatcherin välillä vanhuudenhöperönä haahuilijana, toisinaan taas poliittisena sankarina. Kokonaisuus jää epätasapainoon kaikin tavoin. Streep-faneille tätä tietenkin täytyy suositella, muutoin filmiä ei viitsisi katsoa.

Pisteytys: 4/10

Downhill - Alamäkeen
Ohjannut Alfred Hitchcock
Iso-Britannia 1927, 80 min.
Mykkäelokuva, Draama
Pääosissa: Ivor Novello, Robin Irvine, Isabel Jeans






Alfred Hitchcockin varhainen mykkäelokuva Alamäkeen on jäänyt mestariohjaajan laajamittaisessa tuotannossa hieman unohdetuksikin helmeksi. Elokuva kertoo nuoresta opiskelijasta Roddysta (Novello), joka joutuu suotta syytetyksi erään tarjoilijan saattamisesta raskaaksi. Roddy saa potkut sisäoppilaitoksesta, eikä isäkään tahdo enää nähdä poikaa silmissään. Elokuva on upea eritoten tunnelmaltaan, sekä mielenkiintoinen draamafilmi Hitchcockin jännityselokuvien rinnalla. Juoni sinänsä ei ole kovinkaan mahtava, mutta nuoren ohjaajaneron tarinankerronnan ja tunnelmanluomisen keinot ovat vertaansa vailla.

Pisteytys: 8/10

Paranormal Activity
Ohjannut Oren Peli
USA 2007, 86 min.
Kauhu
Pääosissa: Katie Featherston, Micah Sloat




En pidä säikyttelykauhusta, se ei sovi yhteen liian vilkkaan mielikuvituksen kanssa. Koska kauhuleffat aiheuttavat usein liiallisia sydämentykytyksiä, tämä "pelottavin kauhuleffa ikinä" täytyi siis katsella päivänvalossa - ihan kaiken varalta. Ei olisi tarvinnut. Paranormal Activity ei onnistu lunastamaan odotuksia: kauhu ei ole kauheaa. Peitot heiluvat, ovi aukeaa, joku kävelee unissaan. Missä kohtaa olisi pitänyt jännittää?

Elokuvan tyyli tavoittelee samaistumisen kokemusta, mutta pääosaa esittävä täydellinen jenkkipariskunta on vain ärsyttävä ja tyypillisesti kauhufilmien tapaan typeriin ratkaisuihin taipuvainen. Eikä tämä filmin tyylikään ole loppujen lopuksi mitenkään kovin uusi keksintö. Tylsää.

Pisteytys: 2/10

The Good Son - Serkkupoika
Ohjannut Joseph Ruben
USA 1993, 87 min
Draama, Trilleri
Pääosissa: Macaulay Culkin, Elijah Wood, Wendy Crewson





Aikansa lapsistarojen tähdittämä Serkkupoika kertoo nimensä mukaan serkuksista, joista toinen (Culkin) osoittautuukin varsinaiseksi pahikseksi. Joskus 1990-luvun alkupuolella tämä elokuva teki nuoreen katselijaan vaikutuksen, mutta enää filmi ei liiemmin viehättänyt. Lapsinäyttelijät hoitavat kyllä roolinsa kunnialla, ja kieroutunut juoni pitelee otteessaan yhden katselukerran. Viimeistään loppukohtauksen kohdalla tietää varmasti, ettei tätä tarvitse katsoa toiste.

Pisteytys: 4/10

Poultrygeist: Night of the Chicken Dead
Ohjannut Lloyd Kaufman
USA 2006, 103 min
Komedia, Kauhu, Musikaali
Pääosissa: Jason Yachanin, Kate Graham, Robin L. Watkins






Jos pikaruokaketjun liikkeen rakentaa vanhalle intiaanihautausmaalle, saattaa tapahtua kummia. Ja siihen kummallisuuteen kuuluu - ainakin tässä tapauksessa - zombiekanoja. Tätä elokuvaa ei kannata katsoa, ellei huumorintaju veny ronskeihin älyttömyyksiin tai jos voi herkästi pahoin. Muutoin tämä kauhukomediamusikaali-hässäkkä voi olla ainakin hetkittäin ihan hauska. Parhaimmillaan Poultrygeist on ironista kulttikamaa, pahimmillaan maailman huonoin elokuva. Eli aika tiukkaa settiä, varsinkin kun mukana on vielä Ron Jeremykin.

Pisteytys: 4/10

Mary and Max
Ohjannut Adam Elliot
Australia 2009, 90 min.
Animaatio, Draama, Komedia
Pääosissa: Toni Collette, Philip Seymour Hoffman, Bethany Whitmore, Barry Humphries



Mary and Max on kertomus kahdesta yksinäisestä ihmisestä, australialaisesta koulutytöstä Marysta (Collette/Whitmore) ja amerikkalaisesta asperger-miehestä Maxista (Hoffman). Maryn ja Maxin välille syntyy sattuman avittamana lämminhenkinen ystävyyssuhde, joka kestää pahimmatkin hölmöilyt ja väärinkäsitykset. Hauska, oivaltava ja koskettavakin vaha-animaatio yllättää positiivisesti.

Pisteytys: 8/10