Glengarry Glen Ross ─ Myyntitykit (1992)

Ohjannut James Foley

USA 1992, 100 min.

Draama, Rikos

Pääosissa: Jack Lemmon, Al Pacino, Ed Harris, Kevin Spacey, Alec Baldwin

 

It takes brass balls to sell real estate!

 

Neljän kiinteistövälittäjän työpäivä saa kurjan käänteen, kun pääkonttorista saapuu ärhäkkä viestintuoja (Baldwin): kahta työntekijää odottavat potkut, kaksi parasta myyntimiestä saa jäädä. Alkaa armoton kilpailu mehevistä tonttikaupoista, joissa painavat vain voitot, voitot ja voitot. Rahaa taotaan huijaamalla, painostamalla, valehtelemalla ja jopa varastamalla. Meneekö joku lopulta liian pitkälle?

Armottomaan bisnesmaailmaan sijoittuva Myyntitykit antaa myyntimiesten elämästä ahdistavan kuvan. Paineessa hiottuja kiinteistökauppoja ei tehdä asiakkaan intressit edellä ja voitot pinotaan isojen herrojen pankkiholveihin. Myyjä saa siivunsa rahoista ja likaisen omatunnon, jonka kanssa on vain elettävä, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Viiltävä kapitalismikritiikki osuu maaliin ja kireä tunnelma tarttuu, mutta jokin täysosuman tuntu elokuvasta jää puuttumaan.

Myyntitykit perustuu samannimiseen Pulitzer-palkittuun näytelmään (1984). Dialogivetoinen elokuva on tyyliltään yksinkertaistettu, minkä ansiosta erinomaiset näyttelijät pääsevät reilusti valokeilaan ja pistävät parastaan. Ylimääräisestä hälystä riisuttu elokuva floppasi lippuluukuilla, mutta kriitikot kehuivat. Palkintogaaloissa menestystä tuli varsinkin Jack Lemmonille ja Al Pacinolle. Lemmonin hahmo on kenties elokuvan paras, epätoivoinen entinen tähtimyyjä, jonka ura luhistuu hetki hetkeltä. Pacino puolestaan tulkitsee itselleen ominaista räyhähenkeä tutulla voimallaan. Myyntitykit viehättänee, jos mielii keskittyä tähtinäyttelijöiden paljaaseen työhön.

Pisteytys: 7/10

The Apartment - Poikamiesboksi (1960)

Ohjannut Billy Wilder
USA 1960, 125 min.
Komedia, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Jack Lemmon, Shirley MacLaine, Fred MacMurray

Shut up and deal.

Yksinäinen poikamies C.C. Baxter (Lemmon) täyttää elämänsä firman pomoja auliisti palvellen. Baxter on päätynyt tarjoamaan asuntoaan isompien herrojen lemmenpesäksi, jolla toki on suotuisa vaikutus miehen urakehitykseen. Elämänmenoon tulee ylimääräisiä mutkia, kun Baxter itse ihastuu surumieliseen hissityttö Franiin (MacLaine) ja joutuu tahtomattaankin setvimään tämän aiempia miessotkuja.

Poikamiesboksin lopputulema on saattaa olla ennalta-arvattava, mutta se ei haittaa laisinkaan, sillä päähenkilöt ehtivät kyllä tuottaa yllätyksiä matkan varrella. Jack Lemmonin loistavasti tulkitsema Baxter ja Shirley MacLainen elämään turtunut Fran ovat molemmat pomojen pelinappuloita, joiden elämä kuitenkin olisi täysin tyhjää ilman kynnysmaton roolia. Vai olisiko? Lähtökohta on pohjattoman surullinen, mutta Billy Wilder on mestari lisäämään vakavaan draamaan juuri oikean määrän satiiria.

Viiden Oscarin voittaja Poikamiesboksi on täydellisen tasapainoisesti sekä melankolinen yksinäisyysdraama että hilpeä väärinkäsityskomedia. Käsikirjoituksessa on loppurepliikkiä myöten samaa nokkeluutta kuin Wilderin edellisessä menestysteoksessa Piukat Paikat (1959). Elokuvia yhdistää myös sähäkkä dialogi ja elokuvasensuurin löyhentymisen mahdollistama riettaus: Poikamiesboksi kuvaa varsin avoimesti kaksinaismoralismin aikakauden pettämiskulttuuria, joka nokkelasti asetetaan naurunalaiseksi. Miehinen toimistomaailma ja viinanhuuruiset flirttituokiot tuovat myös voimakkaasti mieleen hienon tv-sarjan Mad Men (2007─2015), joka taatusti on hakenut inspiraatiota Poikamiesboksin tunnelmista.

Pisteytys:

8/10

Some Like It Hot - Piukat paikat (1959)

Ohjannut Billy Wilder
USA 1959, 121 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Marilyn Monroe, Tony Curtis, Jack Lemmon

Running wild, lost control...

1920-luvun Chicagossa saksofonisti Joe (Curtis) ja basisti Jerry (Lemmon) ovat kipeästi vailla tuohta. Kaksikko joutuu kuitenkin vielä rahapulaakin suurempiin ongelmiin, kun he vahingossa osuvat todistamaan gangstereiden verilöylyä. Muusikkopolot pakenevat henkensä kaupalla ja pestautuvat valeasuissa naisorkesteriin välttääkseen gangstereiden koston. "Josephinen" ja "Daphnen" matka Floridan aurinkoon osoittautuu varsin mullistavaksi elämänmuutokseksi...

Aikansa kassamagneetti, kuuden Oscarin ehdokas ja yhden akatemiapystin voittaja Piukat paikat flirttailee hilpeästi sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudella. 1950-luvun lopulle tultaessa elokuviin kohdistuneet sensuuritoimenpiteet eivät enää vastanneet ajan henkeä, ja paheellisena yleisömenestyksenä Piukat paikat musersi aimo loven niin sanotun Haysin koodin kivijalkaan. Vuosikymmentä myöhemmin vanhentunut sensuurisäännöstö oli jo kuopattu ja tilalla oli nykypäivänäkin tuttu ikärajoihin perustuva järjestelmä.

Ilahduttavan rietas ja vapauttava Piukat paikat on ehdoton komediasuosikkini ja ylipäätään useissa genren listauksissa elokuva keikkuu kärkipaikoilla. Onnistuneita asioita on turha edes eritellä yksityiskohtaisesti, sillä kaikki on kohdillaan aina tarinasta, näyttelijöistä ja pienistä gageista musiikkiin sekä visuaalisiin elämyksiin. En muuten taatusti ole katsonut yhtäkään 1001-listan elokuvaa yhtä monesti kuin tätä. Ensimmäisen kerran Piukat paikat tuli tutuksi joskus tämän vuosituhannen alussa ja tämän blogin elinkaaren aikana kirjoitin elokuvasta ensimmäisen kerran vuonna 2012. Sen jälkeen olen nähnyt Piukat paikat ainakin viidesti. Elokuvan kuuluisa loppurepliikki kuuluu "Nobody's perfect" ─ se on totta, joskin tämä täydellinen elokuva tekee poikkeuksen sääntöön.

Pisteytys:

10/10