Being There - Tervetuloa, Mr. Chance (1979)

Ohjannut Hal Ashby
Länsi-Saksa & USA 1979, 130 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Peter Sellers, Shirley MacLaine, Melvyn Douglas

I like to watch.

Herra Chance (Sellers) on puutarhuri, joka on viettänyt koko elämänsä erään vanhan herran kotitalossa. Tyylikkäästi pukeutuva Chance on viimeistellystä ulkomuodostaan huolimatta yksinkertainen luonnonlapsi, joka on saanut oppinsa elämästä ainoastaan televisiota katselemalla. Kun Chance joutuu muuttamaan kodistaan, ajautuu hän kuitenkin sattuman kautta yhteiskunnan eliittipiireihin ja itsensä presidentin neuvonantajaksi.

Jerry Kosinskin romaaniin Mukana kuvassa (1970) pohjautuva sympaattinen tarina on pohjimmiltaan väärinkäsityskomedia. Chance on autuaan ymmärtämätön vaikutusvallastaan, eivätkä häntä ihailevat ihmiset hoksaa eksentrisen miekkosen aivan todella olevan luku- ja kirjoitustaidoton puutarhuri, joka haluaisi vain katsella televisiota. Hullunkurinen asetelma johtaa tietenkin aina vain älyttömämpiin ja hilpeämpiin tilanteisiin! Ainutlaatuinen draamakomedia on samaa lämminhenkistä mutta hieman kapinallista lajia kuin Hal Ashbyn varhaisempi teos Harold ja Maude (1971). 

Satiirimainen elokuva kohtelee hahmojaan sydämellisesti, mutta piikittelee täsmällisen osuvasti valtaeliittiä ja television kasvattamia sukupolvia. Päähenkilön yllä kuitenkin leijuu hieman salaperäinen aura, vaikka katsoja tietääkin totuuden ─ tai ainakin kuvittelee niin. Hurmaavan omalaatuinen Tervetuloa, Mr. Chance sai ilmestyttyään kriitikot puolelleen ja tienasi lippuluukuilla sievoisen summan. Tätä nykyä teos muistetaan eritoten hienon roolityön tekevän Peter Sellersin (1925─1980) jäähyväisfilminä, vaikka mies ehtikin tehdä vielä yhden roolisuorituksen ennen kuolemaansa.

Pisteytys:

8/10

Hud ─ lännen kapinallinen (1963)

Ohjannut Martin Ritt
USA 1963, 112 min.
Draama, Lännenelokuva
Pääosissa: Paul Newman, Brandon De Wilde, Patricia Neal, Melvyn Douglas

It's a lonely old night isn't it?

Hud Bannon (Newman) on viinaan ja varattuihin naisiin mieltynyt renttu, jota hänen suoraselkäinen isänsä Homer (Douglas) ei voi sietää. Ristiriidan siemenet on kylvetty jo varhain, mutta erityisesti miesten välejä hiertää Homerin toisen pojan kuolema, johon Hud oli osittain syyllinen. Bannonien yhteinen karjatila pitää perhettä vielä jotenkin koossa, vaikka bisnestenkin saralla piisaa vastoinkäymisiä. Homerin ja Hudin vertaiseksi on hyvää vauhtia varttumassa Hudin 17-vuotias veljenpoika Lonnie (De Wilde), joka ihailee sekä setäänsä että isoisäänsä ─ mutta kumman jalanjäljissä hän lopulta kulkisi?

Moderniin aikaan sijoittuva lännenelokuva Hud on sukua George Stevensin Jättiläiselle (1956), mutta suuren sukueepoksen sijaan Hud keskittyy yksinkertaisempiin linjoihin. Karjatilojen miljöön lisäksi molemmat elokuvat suuntaavat katseen muutokseen. Hud kuvaa lisäksi menneisyytensä painolastin kanssa kamppailevaa yksilöä, jolle tulevaisuuskaan ei vaikuta tuovan lohtua. Hudin öykkäröivän ulkokuoren taakse kätkeyy turvattomuutta ja yksinäisyyttä, ja kapinan syy piilee epäonnistuneessa isä-poika-suhteessa. Sukupolvien välisen kuilun kuvaus on aina ajankohtaista, mutta erityisen hyvin se osuu 1960-luvun nopeasti muuttuvaan todellisuuteen nuorisokapinoineen päivineen.

Yksi yhtymäkohta Jättiläisen ja Hudin välillä on sekin, että Paul Newman sai opastusta rooliinsa James Deania Jett Rinkin rooliin valmentaneelta Bob Hinkleltä. Jett Rinkin ja Hudin hahmoissa on paljon samaa, joskin Newmanin tulkitsema teksasilais-hulttio on alusta loppuun korostetun katkera ja itsekäs jääräpää. Hieman samoja luonteenpiirteitä löytyy myös Newmanin aiemmasta menestysroolista elokuvassa Suurkaupungin hait (1961). Newman olisi kyllä ansainnut Oscarin kertakaikkisen onnistuneesta roolistaan, mutta se jäi saamatta. Ainakin Melvin Douglas sekä Patricia Neal saivat pystit omista mainioista suorituksistaan. Samaten elokuva palkittiin ansaitusti parhaasta mustavalkokuvauksesta.

Pisteytys:

8/10

Ninotchka (1939)

Ohjannut Ernst Lubitsch
USA 1939, 110 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa. Greta Garbo, Melvyn Douglas, Ina Claire, Bela Lugosi

Garbo laughs!

Neuvostoliittolainen komissaari Ninotchka (Garbo) saapuu Pariisiin tarkastelemaan agenttiensa työpanosta. Matka vapaamieliseen länteen on Ninotchkalle kulttuurishokki, mutta kreivi d'Algout (Douglas) saa tiukkapipoisen neuvostonaisen katsomaan asioita uudelta kantilta. Elokuvan propaganda on häikäilemätöntä ja vallatonta! Toisen maailmansodan aikaan julkaistu Ninotchka oli menestys Euroopassa, joskin ymmärrettävistä syistä filmi kiellettiin Neuvostoliitossa ja useaan otteeseen myös Suomessa.

Greta Garbon toiseksi viimeinen elokuvarooli oli samalla tähtinäyttelijän komediadebyytti. Hyvistä arvosteluista huolimatta Ninotchka ei ollut valtaisa kassamenestys, mikä osin joudutti Garbon vetäytymistä elokuvamaailmasta. Karismaattinen Garbo on roolissaan niin loistava ja jäljittelemätön, ettei sinänsä hyvä vastanäyttelijä Melvyn Douglas tunnu ottelevan lainkaan samassa sarjassa. Garbon Oscarin arvoista suoritusta ei valitettavasti palkittu, sillä pysti meni Tuulen viemää -mestariteoksen pääroolia esittäneelle, tuota ennen tuntemattomalle Vivian Leighille.

Ninotchkassa hienostunut, viehättävä romantiikka kohtaa napakan huumorin - Lubitschin maagisen kosketuksen tapaan. Juonenkäänteet voisivat olla uskottavampiakin, mutta pienet tarinankerronnan oikut eivät kokonaisuutta latista. Elokuva on joka tapauksessa nautinto!

Pisteytys:

9/10

Captains Courageous - Meren urhoja (1937)

Ohjannut Victor Fleming
USA 1937, 115 min.
Seikkailu, Draama
Pääosissa: Freddie Bartholomew, Spencer Tracy, Lionel Barrymore, Melvyn Douglas

You be the best fisherman ever lived.

Rudyard Kiplingin samannimiseen seikkailukirjaan perustuva Meren urhoja on liikuttava klassikkoseikkailu ja kasvutarina, jossa rehellisyys ja ahkeruus palkitaan. Piloille hemmoteltu ja koppava Harvey-poika (Bartholomew) putoaa risteilyalukselta mereen, päätyen elämänsä suurimpaan seikkailuun. Kalastaja-alukseen pelastettu Harvey ei pääsekään heti maihin, vaan joutuu ansaitsemaan paikkansa aluksella töitä tehden. Opettavaisen matkan aikana kalastaja Manuel (Tracy) osoittaa poikaa kohtaan isällistä rakkautta, jollaista Harvey ei ole koskaan saanut kokea.

Elokuvan teemana on uuteen ympäristöön joutuva nuorukainen, jonka moraalikäsityksissä olisi parantamisen varaa. Rehellisen työnteon kautta Harvey oppii, mikä elämässä todella on arvokasta. Aihepiiri kytkeytyy myös aikaansa, modernin ihmisen haluun etsiä paikkaansa muuttuvassa maailmassa. Kaukana kaupungin melskeestä, avomerellä elämä on yksinkertaista ja onnellista, ja rehellinen fyysinen työ takaa parhaimman tyydytyksen. Myös tiettyjä yhtäläisyyksiä aikakauden Yhdysvaltoihin on tavoitettavissa, eritoten rahan ja työnteon tematiikan saralla. Alkuperäisteosta lukematta on vaikeaa verrata elokuvaversion tulkintaa Kiplingin 40 vuotta aiemmin kirjoittaman teoksen sävyihin. Erityisesti lastenkulttuurin näkökulmasta vertailu olisi kiinnostavaa: 1900-luvun aikana lastenkirjallisuutta sävyttivät viattomat seikkailukertomukset, jonka kaanoniin myös Kipligin teos vaikuttaisi sopivan.

Meren urhoja onkin myös ensimmäinen 1001-listan elokuva, joka tuntuu lapsiyleisölle suunnatulta, tai niin kutsutulta koko perheen elokuvalta. Jännittävä sekä koskettava elokuva pitää hyvin otteessaan ja sen aihepiiri on kiinnostava edelleen. Vaikka tarina ei olekaan kovin yllätyksellinen, se kerrotaan hyvin. Osansa on toki myös upeilla roolisuorituksilla, joista eritoten aikansa lapsitähti Freddie Bartholomew selviää kunnialla. Manuelia näytellyt Spencer Tracy voitti myös tunteikkaasta vedostaan Oscar-pystin. Harveyn kasvutarinan seuraaminen tempaa mukaansa, eikä tarinan opetuksia tai vahvoja moraaliteemoja alleviivata liiaksi. Suositeltavaa katsottavaa, myös nykypäivän lapsiyleisöille.

Pisteytys:
8/10