Kauhukuu VIII ─ Kauhuvuosi 2022

Mä pidän susta huolta.

 

Kauhukuukausi huipentuu kolmeen tämän vuoden ensi-iltaan. Pelko luikertelee taiwanilaiseen jumalten luolaan, suomalaiseen keskiluokkaiseen kotiin ja lopulta erääseen puukkoleikeistään tuttuun yhdysvaltalaiskaupunkiin. Hyytäviä syystuulia näiden myötä! Kuukauden päästä joulukalenteri tekee jälleen paluun, lämmittää kolkon tunnelman ja karkoittaa viimeisetkin aaveet.

 

 

Zhou - Incantation

Ohjannut Kevin Ko

Taiwan 2022, 110 min.

Kauhu, Mysteeri

Pääosissa: Hsuan-yen Tsai, Ying-Hsuan Kao

 

 

 

 

Li Ronan (Tsai) käynnistää videokameran ja kertoo sen katsojille tarinansa. Li uskoo olevansa ilkeän jumalan manaama, eikä kirous ole aivan kevyttä tavaraa: katsojankin on parasta varautua muutamin rukouksin, jos meinaa tästä selvitä. Kotimaassaan kovaan suosioon noussut Incantation on saanut jo maailmanlaajuista mainetta kaikkien aikojen karmeimpana taiwanilaisfilminä.

Incantation yhdistelee sujuvasti klassisia aasialaisten kauhufilmien perinne-elementtejä ja Hollywoodista tuttua found footage -lajityyppiä. Tietty kerronnallinen tuttuus ei haittaa, sillä elokuva on tunnelmaltaan riittävän omaperäinen ja koleudessaan aika pelottavakin. Vaikka väristykset ovat kohdillaan, tarina kulkee välillä kömpelösti laahustaen ja ennen muuta filmi on liian pitkä. Suunta on silti lupaava: ehkäpä ohjaajalta on tulevaisuudessa tulossa jotain vielä hiotumpaa.

Pisteytys: 6/10

 

Pahanhautoja
Ohjannut Hanna Bergholm

Suomi & Ruotsi 2022, 91 min.

Kauhu

Pääosissa: Siiri Solalinna, Sophia Heikkilä, Jani Volanen

 

 

 

 

 

Pahanhautoja on kauhukertomus täydellisen tyttären paineista. Virheetöntä arkea suorittavan ydinperheen kulisseissa tutisee, kun esikoistytär Tinja (Solalinna) saa kantaakseen liian monta painavaa taakkaa. Tinja hautoo huolistaan valtavan munan, josta kuoriutuva hirviö repii emonsa vereslihalle. Onnellisen perheen kulissit ovat romahduspisteessä.

Suomalaisten kauhuelokuvien joukko on harvalukuinen ja vielä vähemmän on niitä, jotka ovat saaneet osakseen menestystä kotimaassa ja maailmalla. Pahanhautoja on herättänyt huomiota laajalti ja saanut positiivisen vastaanoton. Vaikka kauhu alkaa melko suoraviivaisena symboliikkana, luvassa on yllättävän absurdeja tilanteita ja taitavasti jatkuva pahaenteinen tunnelma. Ilahduttava tulokas!

Pisteytys: 8/10

 

Scream
Ohjannut Matt Bettinelli-Olpin & Tyler Gillett

USA 2022, 114 min.

Kauhu, Komedia

Pääosissa: Neve Campbell, Courteney Cox, David Arquette

Puukon terä välähtää Woodsborossa ─ jälleen! Alkuperäisistä surmatöistä (Scream, 1996) elokuvien tapahtuman aikaan kulunut 25 vuotta, joten kohtalokas merkkivuosi kutsuu uuden murhaajan repimään auki vanhoja haavoja. Tällä kertaa veritekojen alkusysäykseen joutuvat Carpenterin sisarukset, joiden salatut perhesuhteet liittyvät jollain mystisellä tavalla alkuperäisiin surmatöihin.

Ilman järjestysnumeroa julkaistu Scream on sarjan viides osa, "sequel tai requel". Filmi on tietyllä tapaa uuden ajan airut. Elokuva on Scream-sarjan ensimmäinen teos, joka on tehty täysin ilman Wes Cravenin myötävaikutusta. Tekijöiden vaihtumisesta huolimatta elokuva säilyttää tutun humoristisen itseironisen otteensa ja murhamysteeri pysyy arvoituksena pitkään. Mitään uutta ja omaperäistä tarinassa ei silti oikeastaan ole. Aivan alkuvuodesta ensi-iltansa saanut puukkohupailu otettiin vastaan pääasiassa positiivisesti, ja niinpä jatko-osa on jo julistettu tulevaksi.

Pisteytys: 6/10

Kauhukuu VII ─ Kauhuvuosi 2021

Black people don't need to be summoning shit.

Tulevan viikonlopun ratoksi kauhukuu poikii kolme sesonkiin sopivaa elokuvaa viime vuodelta. Täydennystä vuoden 2021 kauhukattaukseen löytyy jo edellisvuoden postaussarjasta, jolloin ruudun valtasivat kauhusaagan kolmas osa Kirottu 3 (2021), puukkoleikkipastissi Malignant (2021) sekä ihmissusikomedia Werewolves Within (2021). Mikseipä lokakuun synkkään tunnelmaan sopisi viime vuoden teoksista myös tummasävyiseen sirkukseen asteleva Nightmare Alley (2021) tai dystooppisilla meksikolaiskaduilla vellova New Order (2021).

Candyman

Ohjannut Nia DaCosta

Kanada & USA 2021, 91 min.

Kauhu, Draama

Pääosissa: Yahya Abdul-Mateen II, Teyonah Parris, Colman Domingo, Nathan Stewart-Jarrett

Candymanin (1992) legenda on miltei vaipunut unholaan, mutta nyt on koittanut aika palata tuttuihin naapurustoihin. Taiteilija Anthony McCoy (Abdul-Mateen) törmää urbaanin kummituksen tarinaan etsiessään inspiraatiota töilleen, ja pian portit menneisyyteen avautuvat karmaisevalla tavalla. Candyman onnistuu hienosti syventämään ensimmäisen elokuvan pohjustamaa mustien historian teemaa. Harmi, että kerronta on liian tiivistä ja osa juonilangoista jää siksi leijumaan ilmaan.

Pisteytys: 7/10

Ghostbusters: Afterlife

Ohjannut Jason Reitman

USA & Kanada 2021, 124 min.

Komedia, Fantasia

Pääosissa: Mckenna Grace, Finn Wolfhard, Paul Rudd

Kuka muistaisi enää vanhaa kunnon Haamujengiä? Sisarukset Phoebe (Grace) ja Trevor (Wolfhard) eivät ole joukosta kuulleetkaan, kunnes löytävät uuden kotitalonsa kellarista isoisänsä oudon perinnön. Manalan portit raottuvat ja maailmanloppu on jälleen lähellä! Ghostbustersin (1984) jatko-osa on ennalta-arvattava seikkailu, mutta aivan viihdyttävä. Tarinallisesti elokuva on rakennettu toimimaan uutena, itsenäisenä kokonaisuutenaan. Silti kasarifaneille suunnattu easter egg -sisältö on filmin parasta antia, joten esiosa on paras olla katsottuna pohjatiedoiksi. Uuden Stranger Things -sukupolven aavemetsästys tulee jatkumaan, sillä saagan seuraava osa on jo tekeillä.

Pisteytys: 6/10

Last Night in Soho

Ohjannut Edgar Wright

Iso-Britannia, USA & Kiina 2021, 

Kauhu, Mysteeri

Pääosissa: Thomasin McKenzie, Anya Taylor-Joy, Matt Smith

Nuori Ellie (McKenzie) muuttaa Lontooseen opiskelemaan muotisuunnittelua ja tarina alkaa kuin 1960-luvun hilpeä musikaali. Svengaavasta Lontoosta haaveileva Ellie eläisikin mieluummin 1960-luvulla kuin nykypäivässä, mutta pian mieli muuttuu. Entisajan kummitukset ryömivät Ellien unien kautta tosielämään, ja iloinen tarina kasvaa kauhuksi. Herkullisen värikylläinen filmi kommentoi osuvasti naisten osaa miehisessä maailmassa. Elokuvan loppu ei säilytä alun terävyyttä, mutta kokonaisuus on silti katsomisen arvoinen. Klassikkokauhuille vinkataan silmää: mukana menossa ovat ainakin Inho (1965) ja Suspiria (1977).

Pisteytys: 7/10

Memento (2000)

Ohjannut Christopher Nolan

USA 2000, 113 min.

Mysteeri, Trilleri, Rikos

Pääosissa: Guy Pearce, Carrie-Anne Moss, Joe Pantoliano

 

I'm just someone who wanted to make things right.

Lähimuistin menetyksestä kärsivä Leonard Shelby (Pearce) haluaa määrätietoisesti kostaa vaimonsa kuoleman. Vähitellen vaimon murhaajasta paljastuu uusia vihjeitä, eikä niitä saa päästää karkuun. Leonard ottaa maailmaa haltuun mekaanisin muistivälinein: polaroid-kuvin ja viestein, joita hän tatuoi kehoonsa. Ovatko ympärillä häilyvät apulaiset Leonardin puolella vai häntä vastaan?

Pienistä välähdyksistä rakennettu Memento on rakenteeltaan eriskummallinen elokuva. Eri suuntiin ja todellisuuksiin rullaava tarina on vaativa, mutta taitavasti hallittu. Yksi juonilinja kulkee takaperin ja toinen kronologisesti, ja lisäksi kerrontaan sotkeutuvat takaumat ja (vale)muistot. Täyttä totuutta tarinasta tuskin saa useammallakaan katselukerralla, mutta juuri muistojen tulkinnallisuus onkin filmin kiinnostavin teema. Siksi kerronnassa välähtävät epäloogisuudet ovatkin oikeastaan aivan loogisia.

Memento on Christopher Nolanin (1970─) toinen kokopitkä ohjaustyö ja samalla miehen läpimurtoteos. Ohjausurakan lisäksi elokuvan kehuttu, Oscar-ehdokkuudellakin huomioitu käsikirjoitus syntyi Nolanin kynästä. Idean pohjana toimi velimies Jonathan Nolanin lyhytkertomus. Sittemmin Christopher Nolan on niittänyt mainetta Mementon kaltaisilla tarinoilla, joissa piisaa mosaiikkimaisia aikajanoja ja niihin kätkettyjä älypulmia ─ eli täyteläistä apetta ruokkimaan rönsyileviä spekulaatiokeskusteluita, joissa kysytään: mitä tässä elokuvassa oikeastaan tapahtui?

Pisteytys: 8/10

Kauhukuu VI ─ Kauhuvuosi 2002

Don't wake up.

Viimeinen kokonainen kauhuviikko käynnistyy! Päivän hautakammiosta kaivautuu kolme kauhufilmiä kahdenkymmenen vuoden takaa. Vuoden 2002 suosituista kauhuelokuvista välittyy uusien tuulien kaipuu. Suuren suosion ainekset on silti löydetty iäkkäistä klassikoista ja legendoista: ovatko vanhat konstit tehokkaampia kuin täysin uudet?

 

Koska vuosi 2012 jää tämän vuoden kauhukuu-ryminässä paitsioon, on lämmittelyksi sopivaa muistella lyhyesti jokusta kymmenvuotiasta väristystä. Ensimmäiseen tasavuosi-ikäänsä yltäneistä filmeistä sesonkiin sopii synkistelevä Alien-esiosa Prometheus (2012). Nuoremmille tai säikymmille katsojille juhlavuoden tarjonnasta ParaNorman (2012) ja Frankenweenie (2012) lienevät nappivalintoja.

28 Days Later - 28 päivää myöhemmin

Ohjannut Danny Boyle

Iso-Britannia 2002, 113 min.

Kauhu, Draama, Scifi

Pääosissa: Cillian Murphy, Naomie Harris, Christopher Eccleston

Raivotautiepidemia ajaa koko Iso-Britannian apokalypsiin. Pientä selviytyjien joukkoa tarkkaileva elokuva jäljittelee George A. Romeron zombikauhuja, eikä siten ole kovin omaperäinen idealtaan saati toteutukseltaan. Suoraviivainen toiminta kelpaa silti viihteestä. Filmi menestyi erinomaisesti ja muistan itsekin aikanaan viihtyneeni tarinan parissa hyvin. Ehkäpä elokuva ei ilmestymisvuonnaan tuntunut niin tusinatavaralta kuin nyt, sillä 28 päivää myöhemmin herätti kauan uinuneen zombi-buumin uudelleen eloon. Elävien kuolleiden vaellus valkokankailla oli kyllä jatkunut vuosikymmeniä, mutta vuonna 2004 suurista hiteistä oli kulunut ikuisuus. Mukavasti menestyneelle leffalle tehtiin pian jatko-osa 28 viikkoa myöhemmin (2007). Sarjan kolmatta osaa on lupailtu tulevaksi viimeksi vuonna 2019, mutta epätietoinen odottelu jatkuu yhä.

Pisteytys: 6/10

Ju-on: The Grudge

Ohjannut Takashi Shimizu

Japani 2002, 92 min.

Kauhu

Pääosissa: Megumi Okina, Misaki Itô, Misa Uehara

Kauna-kauhusarja saa pontta japanilaisen kansanperinteen ilkeistä kummituksista. Elokuvien tarinassa katkeroituneet aaveet kiinnittyvät kuolinpaikkaansa ja kostavat julmasti koettelemuksensa rauhansa häiritsijöille. Tämä elokuva on massiivisen leffasarjan kolmas osa, mutta ensimmäinen, joka pääsi elokuvateattereihin ja keräsi jo hieman laajempaa mainetta. Takashi Shimizu ohjasi sittemmin filmistä jenkkiversion Kauna (2004), joka on kerännyt vielä laajemman maailmanlaajuisen yleisön ja sekin on poikinut jatko-osia. Ju-On on kotikutoinen kummituselokuva, jonka suurin ongelma on tarinan sirpaleisuus. Yksittäiset ideat tosin ovat hyytävän kekseliäitä.

Pisteytys: 6/10

The Ring - Ring

Ohjannut Gore Verbinski

USA & Japani 2002, 115 min.

Kauhu, Mysteeri

Pääosissa: Naomi Watts, Martin Henderson, Brian Cox

Kirotun videokasetin arvoitus on uusintafilmatisointi japanilaisesta Ringusta (1998). Hollywood-versio on niin uskollinen alkuperäisteokselle, että erot ovat lähinnä vain kosmeettisia. Suurin muutos on se, että tässä filmissä taustatarinan ympärillä ei häily salaperäistä auraa, vaan arvoitus selitetään katsojalle ratakiskosta vääntämällä. Sinällään Ring on laadukkaasti tehty kopio ─ mutta jos on ehtinyt nähdä alkuperäisen ensiksi, elokuva ei välttämättä tee vaikutusta. Aikanaan Ring menestyi mainiosti, ja niinpä sille on tehtailtu pari heikommin pärjännyttä jatko-osaa (2005, 2017).

Pisteytys: 5/10

Kauhukuu V ─ Pimeyden armeija (1992)

Klaatu Barada N... necktie... nectar...

 

Tänään vuoroon pääsevät kolmekymppiset kauhut! Romanttiseen kauhunälkään istuu aikansa hittifilmi Bram Stokerin Dracula (1992). Urbaanimpiin mielenmaisemiin sen sijaan sopii parhaiten Candyman (1992) hirvittävine hyönteisineen. Mikäpä ettei Halloween-tunnelmien tavoitteluun sointuisi ikuista elämää metsästävä musta komedia Kuolema pukee häntä (1992). Päivän filmi on niin ikään vuodelta 1992, mutta sepä jatkaa hupailuaan kasarikauhujen tunnelmissa.

 

 

Army of Darkness - Pimeyden armeija
Ohjannut Sam Raimi

USA 1992, 81 min.

Komedia, Kauhu

Pääosissa: Bruce Campbell, Embeth Davidtz, Marcus Gilbert

Kauhukomediat Evil Dead (1981) ja Evil Dead 2 (1987) esittelivät muinaisen pahuuden, joka heräsi henkiin metsämökissä. Näiden edesottamusten myötä varsinaiseksi supertaistelijaksi kouliintunut Ash (Campbell) tempaistaan keskiajalle, jossa hänen on määrä saada pahan voimat uinahtamaan ja löytää keino kotiinpaluulle. Homma ei tietystikään mene aivan strömsöläisittäin. Filmiin on tehty kaksi loppuratkaisua, joista tyypillisemmin nähty on onnellisen sankarillinen, mutta ei välttämättä parempi.

Pimeyden armeija on samalla tavalla komediavetoista kauhua kuin sarjan aiemmatkin osat, joten näiden mörköjen takia ei tarvitse menettää yöuniaan. Sävy on voimakkaan humoristinen, vaikka vitsit eivät ole enää edellisosien veroisia. Kohellusta ja huutoa riittää tuskastumiseen asti, mutta ohut siivu hupiarvoa on sentään saatu mukaan. Herkulliset erikoistehosteet saavat sentään hymyn huulille joka käänteessä! Evil Dead -sarja ei suinkaan tähän pääty: vuoden 2013 rebootin ohella aihiosta on nähty jo tv-sarja (2015─2018) ja seuraava filmi on työn alla.

Pisteytys: 6/10

Wo hu cang long ─ Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000)

Ohjannut Ang Lee

Taiwan, Hongkong, USA & Kiina 2000, 120 min.

Toiminta, Seikkailu, Draama

Pääosissa: Chow Yun-Fat, Michelle Yeoh, Ziyi Zhang, Chang Chen

Sharpness is a state of mind.

Mestarimiekkailija Li Mu Bai (Yun-Fat) on tullut kamppailu-uransa päätepisteeseen. Eläkepäivät tuskin ehtivät alkaa, kun salaperäinen varas vie Li Mu Bain levolle lasketun miekan. Mystinen taistelija osoittautuu Li Mu Bain arkkivihollisen apuriksi, eikä taistelua voida välttää. Alkaa hurja viimeinen kamppailu, jota käydään vapauden, rakkauden ja koston puolesta.

 

Ang Leen riemastuttava toimintaelokuva yhdistelee länttä ja itää. Aasialaisen wuxia-kamppailuelokuvan sankaritraditiot saavat ylleen ripauksen hollywoodmaista taikapölyä, mutta teos kunnioittaa silti esikuviaan ja juuriaan. Lajityypin perinteiset temput on kuvattu lennokkaasti ja efektiensä ansiosta filmin tunnelma on kevyen leikittelevä, vaikka tarinan sävy sinänsä onkin draamaa eikä komediaa. Kertomuksen feministinen ote tuntuu edelleen raikkaalta ja iskevältä.

Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (engl. Crouching Tiger, Hidden Dragon) kohosi maailmanlaajuisella hittimittarilla korkealle. Lee onnistui tekemään kotikontujensa elokuvaperinteistä helposti lähestyttävän toimintaseikkailun, jonka menestys oli taattu. Kymmenen Oscarin ehdokkuuksista elokuva voitti neljä (mm. paras kuvaus, lavastus) ja elokuvalle tarjoiltiin menestyksen nektaria monissa elokuvajuhlissa ympäri maailman. Hiipivän tiikerin synnyttämä innostus poiki muutamia vastaavia seuraajia (mm. Hero, 2002). Pitkän odotuksen jälkeen elokuva sai jatko-osan Sword of Destiny (2016), jonka menestys jäi vaisuksi.

Pisteytys: 8/10

Kauhukuu IV ─ Creepshow (1982)

I never saw such rotten junk in my life!

 

Vuosi 1982 on tuottanut synkkien iltojen iloksi monta legendaarista elokuvaa. Ällötyksiä kaihtamattomille sopii parhaiten avaruusoliokauhu The Thing (1982), eikä gialloklassikko Tenebre (1982) ole sekään huono vaihtoehto. Hieman leikkimielisempää tunnelmaa loihtii Poltergeist (1982) ja kaikkein turvallisimman, lapsenmielisen Halloween-tunnelman takaa perheleffa E.T. (1982). Päivän elokuvassa sävy on humoristinen, mutta hirvityksiltä ei säästytä!

Creepshow - yöjuttu

Ohjannut George A. Romero

USA 1982, 120 min.

Kauhu, Komedia, Fantasia

Pääosissa: Hal Holbrook, Leslie Nielsen, Adrienne Barbeau

Stephen Kingin käsikirjoittama Creepshow mukailee vanhojen kauhusarjakuvien juonen kulkua. Elokuvan kehystarinassa pojankoltiainen lukee kauhusarjista, joka kertoo viisi pientä karmivaa tarinaa: kuullaan kuolleen isän haudantakaisesta kostosta, kohdataan epämiellyttäviä oireita aiheuttava avaruuden meteoriitti ja sadistinen miljonäärimurhaaja. Varjoista kömpii esin muinaisaikojen kauhistuttava peto ja lopulta joka nurkan valtaa tulevaisuuden torakkapaniikki!

Kussakin kertomuksessa on jännitteensä, vaikka kokonaisuus jääkin epätasaiseksi. Kovin pelottava elokuva ei ole, sillä humoristisessa tarinassa hehkuvat sarjakuvamaiset värit ja B-tason efektit luovat soveliaan kömpelöä tunnelmaa. Elokuva on tarkoituksellisen pöljä, mutta hupaisia väristyksiä etsivälle se sopii kevyeen nostalgiannälkään. Creepshow menestyi lippuluukuilla mukavasti ja suosion jälkiaalloilla leffa käännettiin oikeastikin sarjakuvamuotoon. Filmi sai sittemmin kaksi jatko-osaa (1987, 2007), joista jälkimmäisessä Romeron ja Kingin kädenjälkeä ei enää näy.

Pisteytys: 6/10

Kauhukuu III ─ Helvetilliset (1962)

I don't belong in the world.

 

Kauhukuu jatkuu ikimuistoisella indietuotannolla, jossa kuolemanvaara ja kummitukset ovat hyytävästi läsnä. Ajanjaksoon sopivasti on syytä muistella muitakin pelkoa kirvoittavia klassikoita noin puolen vuosisadan takaa. Kauhua ja kieroilua piisaa elokuvassa Mitä tapahtuikaan Baby Janelle (1962) ja saman vuoden rikosjännäri Tuomitun kosto (1962) on sekin säilyttänyt piinaavuutensa vuosikymmenten saatossa. Viisikymppisistä trillereistä syksyyn sopivaa jännitystä puolestaan piisaa Frenzyn (1972) sekä Syvän joen (1972) huumaavissa pyörteissä.

Carnival of Souls - Helvetilliset

Ohjannut Herk Harvey

USA 1962, 78 min.

Kauhu, Mysteeri

Pääosissa: Candace Hilligoss, Frances Feist, Sidney Berger

Mary Henry (Hilligoss) on vakavan auto-onnettomuuden ainoa selviytyjä. Naisen muisti tekee kepposiaan, mutta traumat puskevat pintaan väkisin. Outo haamu seuraa piinattua naista kaikkialle ja kummat kohtaamiset saavat epäluulon heräämään. Ja miksi ihmeessä hylätty huvipuisto vetää Marya puoleensa? Katsoja ei tiedä lainkaan enempää kuin päähenkilökään ja paranoia kasvaa. Hiljalleen varmistuu, että kuolemaa ei voi huijata eikä paeta.

Herk Harvey (1924─1996) loi uransa pääasiassa pienten opetusfilmien parissa, ja Helvetilliset on Harveyn ainoa laajalti tunnettu teos. Elokuvan näyttelijätkin ovat suurelle yleisölle melko tuntemattomia. Indietuotantona syntynyt elokuva ei silti ole lainkaan amatöörimainen, vaikka pieni budjetti väkisinkin näkyy. Hyytävä tunnelma ja karmivat käänteet luodaan taitavasti. Kuolleiden tanssit hylätyssä huvipuistossa ovat kuin Hohdon (1980) Overlook-hotellista! Tietyllä tavalla b-luokan lavasteet ja leikkaukset jopa nostattavat kolkkoa ja todellisuudesta vieraantunutta tunnelmaa.

Helvetilliset on yksi niitä pieniä ja ulkoisilta puitteiltaan vaatimattomia indietuotantoja, jotka ovat onnistuneet tekemään suuren vaikutuksen moniin nimekkäisiin elokuvantekijöihin. Mystisen kauhufilmin tunnelmasta vaikutteita ovat ammentaneet ainakin David Lynch ja George A. Romero. Kulttimaineeseen kohonnut Helvetilliset tosin jäi omana aikanaan vaille näkyvyyttä, mutta sittemmin myöhempien vuosikymmenten filmihullut löysivät unohdetun elokuvan. Jälkimaine innoitti uusia elokuvantekijöitä samannimiseen remakeen (1998), joka sai osakseen innottoman vastaanoton.

Pisteytys: 7/10

Fa yeung nin wah ─ In the Mood for Love (2000)

Ohjannut Wong Kar-wai

Hongkong & Ranska 2000, 98 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Tony Chiu-Wai Leung, Maggie Cheung

I thought we wouldn't be like them. But I was wrong.

On vuosi 1962 ja Hongkongissa sataa. Kaksi pariskuntaa jakaa arkensa ohikiitävät hetket, koska he ovat vuokranneet naapurihuoneet eräästä talosta. Toimittaja ja kirjailija Su (Cheung) lähentyy naapurinrouva Chown (Leung) kanssa, sillä kaksikko on huomannut aviopuolisoidensa ajautuneen keskinäiseen romanssiin. Pettymys rakkaudessa ja tulevaisuuden epävarmuus yhdistävät kahta yksinäistä syvällisellä tavalla, mutta ovatko Su ja Chow valmiita myöntämään keskinäiset tunteensa?

In the Mood for Love on viipyilevän tunnelmallinen ja kaunis kertomus rakkaudesta: sen menettämisestä, kaipuusta ja ajoittaisesta yllättävyydestä. Romanssi on ennen muuta pidättyväinen. Keskinäiseen suhteeseen heittäytyneitä aviopuolisoita ei elokuvassa nähdä, heistä saadaan vain kuulla aavistuksia. Draama kietoutuu tiiviisti Sun ja Chown välille tihentyvään ilmaan. Ratkaisu on kiehtova ja lisää kielletyn, surumielisen romanssin intensiteettiä.

Wong Kar-wain menestysdraama nivoutuu kiinnostavasti ohjaajan muihin elokuviin. Elokuvien Days of Being Wild (1990) ja 2046 (2004) kanssa filmi muodostaa löyhän, temaattisen jatkumon, joissa nähdään samat pääosanäyttelijät ja tavallaan samat hahmotkin. In the Mood for Love on kolmikosta nimekkäin, ja se on useissa yhteyksissä nostettu yhdeksi vuosikymmenensä merkittävimmistä elokuvista. Vanhaa aikaa huokuva uuden ajan romanssi on kiistatta ainutlaatuinen. Esteettinen tyyli hivelee mieltä ja hillityn tunnelatauksen paino jää häilymään mieleen pitkäksi aikaa.

Pisteytys: 8/10

Kauhukuu II ─ Noita palaa elämään (1952)

Jokainen nainen on noita.

Kauhukuu etenee ja muinaiset noidat jo nousevat haudoistaan. Vanhojen kirousten penkojille vinkattakoot muutama tasavuosia täyttävä kauhuklassikko, jotka ovat ikänsä puolesta jo eläkekerhossa ─ mutta eivät unhoitettuja! Klassisia verenimijöitä esittelevät Nosferatu (1922) ja Vampyr (1932), joiden ohella varjoissa vaanivia petoja tarjoavat niin Kissaihmiset (1942) kuin Muumio (1932). Kokoelman kruunaa Freaks (1932), jonka taikomana syysmyrskyjen ja kieroituneiden sirkusesitysten kolea tunnelma ujuttautuu takuuvarmasti kotisohvan uumeniin.

Päivän elokuva on varsinainen harvinaisuus, sillä se edustaa kotimaista kauhutuotantoa. Melkoinen sattuma, että toinen suomalainen kauhuklassikko Valkoinen peura (1952) on juuri samalta vuodelta! Molemmissa elokuvissa teemana on vieläpä noituus ja menneen maailman mystiikka.

 

Noita palaa elämään

Ohjannut Roland af Hällström

Suomi 1952, 80 min.

Draama, Kauhu, Fantasia

Pääosissa: Mirja Mane, Toivo Mäkelä, Helge Herala

Vanhalta suolta löytyy muinainen noidan hauta. Tuota pikaa läheiseen taloon tupsahtaa outo nuori nainen (Mane) viettelemään lemmenkipeitä miekkosia. Ovatko kaikki menettäneet järkensä vai onko salaperäinen Birgit sittenkin oikea noita-akka? Elokuvassa pohditaan sukupuolten välisiä eroja ja toisaalta tasa-arvoa: nykykatsojaa elokuvan miehinen maailma kauhistuttaa ikiaikaista noituutta enemmän! Omana aikanaan peljätystä puolestaan herättivät "riettaat" alastonkohtaukset.

Noita palaa elämään perustuu Mika Waltarin käsikirjoitukseen. Mestarikirjailijan taito kertoa tarinoita ei pääse tässä sovituksessa oikeuksiinsa, sillä filmi kärsii epätasaisuudesta. Tarinan suunta ja välillä lajityyppikin tuntuu olevan hukassa, vaikka on kerronnassa hetkittäin potentiaaliakin. Sentään hämyinen maalaismiljöö on tyylikkäästi toteutettu ja kuvaus on hetkittäin oivaltavaa; niistä hyvistä filmi palkittiin Jusseilla. Muuten elokuvassa ei hirveästi ole muisteltavaa, mutta koska kotimaisen kauhun historia on kovin suppea, Noita palaa elämään on toki kuriositeettina katsomisen väärti.

Pisteytys: 5/10

Kauhukuu I ─ Lyhärikooste

Fire burn and cauldron bubble!

Kauhukuu käynnistyy! Tämän vuoden aloittaa lyhytkooste, josta löytyy viisi pientä sesonkiin sopivaa tunnelmapalaa tasavuosien takaa. Vanhimmalla on ikää 110 vuotta ja tuorein tulokas on vuoden 2022 tuoretta tuotantoa. Kauhukuun idea on sama kuin aiempinakin vuosina, ainoastaan nimi on uusi. Tekstejä ilmestyy kahdeksan kappaletta, aina perjantaisin ja maanantaisin koko lokakuun ajan. Menneiden vuosien kavalkadit löytyvät Halloween-tagin takaa.

 

Dr. Jekyll and Mr. Hyde
Ohjannut Lucius Henderson

USA 1912, 12 min.

Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Kauhu, Draama

Pääosissa: James Cruze, Florence La Badie

Kauhuklassikon (1886) varhainen filmatisointi on tiivis esitys muodonmuutoksista, jotka karkaavat käsistä. Herra Hyde (Cruze) on filmin parasta antia, vaikka kovin vaikuttavaksi pahuuden voimaksi hän ei kasvakaan. Valitettavasti toteutus on kautta linjan melko pliisu ja sumuisen Lontoon synkkää tunnelmaa on turha etsiä. Jekyllin laboratorio on kuin mikäkin parturin takahuone!

Pisteytys: 4/10

Trick or Treat

Ohjannut Jack Hannah

USA 1952, 8 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Fantasia, Komedia

Pääosissa: June Foray, Clarence Nash

Disney-animaatiossa Aku Ankka (Nash) torautuu itsekkääksi, eikä tahdo antaa veljenpojilleen makeisia Halloweenina. Pojatpa saavat avukseen ihka oikean Hazel-noidan (Foray) ja niin aikuiset saavat opetuksen: ällös kiellä lapsilta karkin syöntiä, kun ahmattien yö koittaa! Tarinasta syntyi Carl Barksin käsissä vielä hitusen mielikuvituksekkaampi sarjakuva Karkkeja ja kepposia (1952), joka ilmestyi filmin kanssa samaan aikaan.

Pisteytys: 7/10

 

Vincent
Ohjannut Tim Burton

USA 1982, 6 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Kauhu, Komedia

Pääosissa: Vincent Price

 

 

 

 

Tim Burtonin varhainen stop motion -animaatio kertoo Vincent-pojasta, joka haaveilee kauhutarinoista ja hirveistä kohtaloista. Päähenkilön suurin sankari on kauhu- ja jännitysfilmeistä tuttu näyttelijä Vincent Price, joka on saanut kunnian toimia elokuvan kertojaäänenä. Hauskan mielikuvituksellinen ja tunnelmallinen synkkyyden ylistys, josta ei puutu mustaa huumoria.

Pisteytys: 8/10

 

Kali, o pequeno vampiro - Kali, the Little Vampire
Ohjannut Regina Pessoa

Ranska, Portugali, Kanada & Sveitsi 2012, 9 min.

Animaatio, Lyhytelokuva, Draama

Pääosissa: Christopher Plummer

 

 

 

 

Unenomainen Kali kertoo nimikkovampyyristaan, jonka kohtalona on jäädä ulkopuolelle toisten lasten leikeistä. Animaatio on syväänuurrettua ja painavaa kuin pienen vampyyrin yksinäisyys. Kuinka varjoista voisi päästä osaksi toisten iloa? Elokuva päättää portugalilaisen Regina Pessoan lapsuus-teemaisen lyhytanimaatiosarjan.

Pisteytys: 7/10

 

Close Your Eyes
Ohjannut Andy Chen

USA 2022, 3 min.

Lyhytelokuva, Kauhu, Indie

Pääosissa: Vinny Balbo, David L. Bennett, Maddi Estrada

 

 

 

 

Koputtiko joku? Andy Chenin lyhytkauhu sukeltaa yliluonnollisen kauhun maailmaan nopeasti ja öisiä hirviöitä ei tarvitse kauaa vartoa. Elokuvan idea ei ole järisyttävän omaperäinen, mutta pelottava tunnelma luodaan tutuilla kikoilla perusvarmalla tavalla. Kamerat liikkuvat monipuolisesti pienessä tilassa, jossa pakopaikkoja ei ole.

Pisteytys: 6/10

Requiem for a Dream ─ Unelmien sielunmessu (2000)

Ohjannut Darren Aronofsky

USA 2000, 102 min.

Draama
Pääosissa: Ellen Burstyn, Jared Leto, Jennifer Connelly

Millions of people will see me and they'll all like me.

 

Yksinäisen leskirouva Sara Goldfarbin (Burstyn) päivät kuluvat television äärellä. Saran poika Harry (Leto) pistäytyy vain rahan tarpeessa, sillä hän on vaikeassa huumekoukussa. Taivaanrannassa välähtää toivonpilkahdus, kun Saralle lupaillaan puhelimitse paikkaa television visailuohjelmassa. On ryhdyttävä laihduttamaan välittömästi ja mahduttava siihen punaiseen mekkoon, joka istui Saran päälle viimeksi kun kaikki vielä oli hyvin. 

 

Unelmien sielunmessu on surua tihkuva kertomus yksinäisyydestä ja addiktioista, jotka täyttävät muutoin niin tyhjän ja kipeän arjen. Huumeet ovat elämän viimeinen kauneus, mutta sekin on katoavaista. Elokuvan todellisuus taipuu haavemaailmaksi, painajaisiksi ja houreiksi, jotka sekottuvat lopulta toisiinsa yhä enemmän. Näiden eri todellisuuksien välillä vuorotellaan taitavasti leikkausten, kamerakikkojen ja erikoistehosteiden avulla. Ellen Burstynin roolisuoritus on huikea.

Omalaatuinen huumetrippi on järisyttävän ahdistavaa katsottavaa. Kukapa nauttisi yksinäisyyden musertavasta painosta ja siitä tiedosta, etteivät haaveet koskaan saa toteutua? Sinänsä osuvasti filmi on toisinaan tituleerattu kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi, jota ei haluaisi katsoa uudelleen. Unelmien sielunmessu on saanut paljon kehuja onnistuneesta tunnelmastaan ja teos menestyi lukuisissa pienemmissä palkintogaaloissa. Cannesissa ensi-iltansa saanut filmi ei ollut ilmestymisvuotensa suuria rahallisia hittejä, mutta se on vakiinnuttanut sijansa yhtenä vuoden 2000 ikimuistoisimmista teoksista.

Pisteytys: 8/10

Meet the Parents ─ Perhe on painajainen (2000)

Ohjannut Jay Roach

USA 2000, 108 min.

Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Ben Stiller, Robert De Niro, Teri Polo

Is your name Gaylord Focker, yes or no?

Greg Focker (Stiller) haaveilee kosivansa tyttöystäväänsä Pamia (Polo), mutta tapaaminen tulevien appivanhempien kanssa tekee aviosuunnitelmille hallaa. Pamin isä Jack (De Niro) osoittautuu vävypojan painajaiseksi ja onnettomat sattumukset seuraavat toisiaan. Iloisesta viikonloppuvierailusta muodostuu kärsimysnäytelmä, jonka suurimmaksi aasiksi joutuu nolojen tilanteiden mies Greg.

 

Perhe on painajainen vääntää vitsiä klassikkoaiheesta. Appivanhempien kohtaaminen tarjoaa oivan alustan loputtomille kiusaannuttaville hetkille, ja kierroksia tarinaan tuovat yllättävät exät, kadonneet tavarat ja miellyttämishaluisen Greg Fockerin oma törttöily. Päähenkilön ahdinkoa korostaa yhteiskunnallinen kuilu, sillä hän ei ole samaa kaliiperia kuin Pamin vauraat sukulaiset. Niinpä Greg-polon tielle osuvat kaikki mahdolliset ja mahdottomat vastukset, eikä katsojan auta kuin kärsiä ja nauraa, jos siis tällainen piinahuumori sattuu nauruhermoja hivelemään.

Hittikomediaksi kohonnut Perhe on painajainen menestyi lippuluukuilla siinä määrin näyttävästi, että tarina on saanut jatkoa kahden elokuvan verran (2004, 2010). Jatko-osat ovat olleet niin ikään suuria rahasampoja, mutta kovin mairittelevia kehuja ne eivät ole saaneet osakseen. Mitään kultaista komediaklassikon viittaa on turha tuulettaa tämänkään elokuvan yllä, sillä vitsien laatu vaihtelee kiusallisen paljon. Sentään Robert De Niron karisma kannattelee ja mukana on monia onnistuneitakin hetkiä. Perhe on painajainen on tehty kevyeksi massaviihteeksi, ja sellaisena se täyttää tehtävänsä.

Pisteytys: 6/10

Syyskuun elokuvat 2022

Madres paralelas - Rinnakaiset äidit

Ohjannut Pedro Almodóvar

Espanja & Ranska 2021, 123 min.

Draama

Pääosissa: Penélope Cruz, Milena Smit

Kaksi viimeisillään raskaana olevaa naista osuu samaan synnytyssaliin. Heidän elämäntilanteensa ovat täysin erilaiset, mutta lasten syntymä samana päivänä solmii tuoreiden äitien välille erikoislaatuisen siteen. Pedro Almodóvarin synkkävireisessä vanhemmuusdraamassa puretaan ylisukupolvisia traumoja. Rinnakkaiset äidit (engl. Parallel Mothers) on tutun värikästä Almodóvaria, mutta polveileva juoni ei ole aivan ohjaajan terävintä ja parhaiten hallittua laatua. Yhteenkietoutuviksi tarkoitetut tarinat menevät tällä kertaa ainoastaan eri suuntiin.

Pisteytys: 6/10

The Breadwinner

Ohjannut Nora Twomey

Irlanti, Kanada, Luxemburg & USA 2017, 94 min.

Animaatio, Draama, Fantasia

Pääosissa: Saara Chaudry, Soma Chhaya, Noorin Gulamgaus

Deborah Ellisin samannimiseen lastenromaaniin (2001) perustuva animaatio sijoittuu sodan sortamaan Kabuliin. Vasta 11-vuotias Parvati-tyttö (Chaudry) joutuu perheensä elättäjäksi ja tukipilariksi: kaduilla hän kulkee poikana ja kotona kertoo voimaa tuovia satuja. Synkässä tarinassa on surua ja toivoa sopivassa suhteessa. Varsinkin satujaksot on animoitu erityisen kauniisti. Elokuva huomioitiin parhaan animaation Oscar-ehdokkuudella.

Pisteytys: 8/10

8 Mile

Ohjannut Curtis Hanson

USA & Saksa 2002, 110 min.

Draama

Pääosissa: Eminem, Brittany Murphy, Mekhi Phifer

Räppibattlet kaikuvat Detroitin työväenluokkaisissa kortteleissa, joissa ujo räbäyttelijänero Jimmy (Eminem) yrittää saada jalansijaa ja toimeentuloa. Eminem näyttelee melkein itseään, sillä elokuva ammentaa tarinaan aineksia räppärin omista nuoruusvuosista. Rockyn (1976) tarinaa henkivässä kehäännousukertomuksessa on hyvä tasapaino ja toteutus, vaikka tarina ei olekaan omaperäinen. Tunnelmaa latistavilta homofobisilta riimeiltä ei valitettavasti vältytä.

Pisteytys: 6/10

Panic Room

Ohjannut David Fincher

USA 2002, 112 min.

Trilleri, Rikos, Draama

Pääosissa: Jodie Foster, Kristen Stewart, Forest Whitaker, Jared Leto

Äiti (Foster) ja tytär (Stewart) muuttavat uuteen kotiin, jonne pölähtää murtovarkaita. Onneksi talossa on täydellisesti suojattu turvahuone, mutta sielläpä piilee roistojen etsimä saalis. David Fincherin klaustrofobisessa trillerissä lukkiudutaan yhteen asuntoon, jossa kamera kulkee luovia reittejä. Tarinan asetelma ei sinänsä ole erikoinen, mutta pienet kikat nostavat filmin hienoisesti tusinatavaran yläpuolelle. Oivallisesti tehty jännäri, joka ei turhauta katsojaa päähenkilöiden väärillä valinnoilla.

Pisteytys: 7/10

The Talented Mr. Ripley - Lahjakas herra Ripley

Ohjannut Anthony Minghella

USA 1999, 139 min.

Rikos, Draama, Trilleri

Pääosissa: Matt Damon, Gwyneth Paltrow, Jude Law, Cate Blanchett

Köyhä huijari Tom Ripley (Damon) tekee kaikkensa päästäkseen makean playboy-elämän makuun. Jazzin pauhu 1950-luvun Italiassa virittää tunnelman korkealle ja hahmoissa viriää aluksi seksuaalista vapautuneisuutta, jotka pyristelevät irti heterorooleista. Harmillisesti queer-teemat eivät lopulta olekaan kummoisia ja trillerikin kulkee vähän laiskasti. Filmi kelpaa silti viihteestä ja herättää kiinnostuksen Patricia Highsmithin samannimistä romaania (1955) kohtaan.

Pisteytys: 6/10

Family Plot - Perintö

Ohjannut Alfred Hitchcock

USA 1976, 120 min.

Rikos, Komedia

Pääosissa: Karen Black, Bruce Dern, Barbara Harris, William Devane

Alfred Hitchcockin viimeiseksi jäänyt elokuva on musta komedia ihmisistä muhkean perinnön äärellä. Itse perinnön saajalla on erinomainen syy pysytellä piilossa, mutta häntä jahtaa kaksi sinnikästä huijaria, joita kannustaa työstä luvattu suuri palkkio. Ohjaajan loiston vuodet ovat jääneet jo taakse, mutta Perintö on kelvollinen päätös pitkälle uralle. Tasapainoisen humoristista täydellisen rikoksen etsintää, vielä kerran!

Pisteytys: 7/10

Karvat

Ohjannut Seppo Huunonen

Suomi 1974, 104 min.

Rikos, Romantiikka

Pääosissa: Mikko Majanlahti, Arja Virtanen, Pauli Virtanen

1970-luvun alku ei ollut varsinaisesti suomalaisen elokuvan kultakautta. Heikon ajanjakson pohjamutia edustaa epätasainen "eroottinen rikoselokuva" Karvat. Elokuva on perin juurin vaikeaa ja kiusallista seurattavaa, mutta toisaalta siksi se on tahattoman hauska. Eipä ole ihme, että Karvat floppasi jo ilmestyessään, eikä maine ole siitä liiemmin kasvanut. Elämässä pärjää hyvin tätä huivitanssia näkemättä, paitsi jos kokee halua hytkyä ja nauraa campin karvasamban epätasaisissa rytmeissä. Sopinee muistelukerronnaksi heille, jotka ovat joskus kiskoneet sammioittain viinaa Espanjassa.

Pisteytys: 3/10