Japani 1954, 207 min.
Seikkailu, Draama
Pääosissa: Takashi Shimura, Toshirô Mifune, Isao Kimura, Katamari Fujiwara
 |
| Danger always strikes when everything seems fine. |
Ahne rosvojoukko terrorisoi kyläyhteisöä, mutta lopulta satonsa menettäneet maanviljelijät saavat armottomista vihulaisista tarpeekseen. Kyläläiset hankkivat turvakseen kokeneen samurain Tambei Shimadan (Shimura) ja neljä muuta hyväntahtoista soturia, jotka suostuvat työskentelemään ruokapalkalla. Joukko täydentyy vielä nuorella, kokemattomalla samurailla Katsushirōlla (Kimura) sekä railakkaalla, joskin hyväsydämisellä ja katanaa taitavasti heiluttelevalla maanviljelijällä Kikuchiyolla (Mifune). Seitsemän taistelijan joukko ryhtyy kouluttamaan pelokkaita kyläläisiä, sillä edessä on suuri taistelu.
Seitsemän samuraita (Shichinin no samurai) on kiistatta yksi elokuvahistorian suurimpia ja samalla tunnetuimpia merkkiteoksia. Näiden vaatimattomien meriittien ohella se lienee myös Akira Kurosawan muutoinkin huikean uran kohokohta. Kosolti rakastetusta elokuvasta on kirjoitettu valtava määrä ylistyslauluja sekä analyyseja, ja se on tehnyt lähtemättömän vaikutuksensa lukemattomiin katsojiin. Klassikko tästä taisi tulla jo ilmestyessään, tai ainakin se oli kriitikoidenkin kiittelemä kassamenestys.
Nykypäivään mennessä Seitsemän samurain maine on kasvanut lähes jumalaisiin mittoihin, vaikka se kuvaakin ennen kaikkea ihmisyyden eri puolia aina jaloudesta raukkamaisuuteen tai karkeudesta helliin tunteisiin. Elokuvan ajaton tenho perustuu täydelliseen kerronnan hallintaan, esteettiseen viehätysvoimaan ja syvästi koskettavaan inhimillisyyteen. Tarina on yksinkertainen, mutta teemoiltaan rikas. Kertomuksen tärkein sanoma riippunee katsojasta ja kenties katsomisajastakin. Nostettakoon tässä yhteydessä esille oikeudenmukaisuus ja lähimmäisten auttaminen, jotka sykähdyttävät allekirjoittaneen sydäntä jokaisella katselukerralla. Erityisesti Toshirô Mifunen hahmo on lumoava kaikessa moniulotteisuudessaan, ja millä herkkyyden sekä rujon voiman yhdistelmällä Mifune roolihahmoaan kuvaakaan! Puhdasta kauneutta ja ehdoton mestariteos.
Pisteytys:
10/10
Seitsemän samuraita (Shichinin no samurai) on kiistatta yksi elokuvahistorian suurimpia ja samalla tunnetuimpia merkkiteoksia. Näiden vaatimattomien meriittien ohella se lienee myös Akira Kurosawan muutoinkin huikean uran kohokohta. Kosolti rakastetusta elokuvasta on kirjoitettu valtava määrä ylistyslauluja sekä analyyseja, ja se on tehnyt lähtemättömän vaikutuksensa lukemattomiin katsojiin. Klassikko tästä taisi tulla jo ilmestyessään, tai ainakin se oli kriitikoidenkin kiittelemä kassamenestys.
Nykypäivään mennessä Seitsemän samurain maine on kasvanut lähes jumalaisiin mittoihin, vaikka se kuvaakin ennen kaikkea ihmisyyden eri puolia aina jaloudesta raukkamaisuuteen tai karkeudesta helliin tunteisiin. Elokuvan ajaton tenho perustuu täydelliseen kerronnan hallintaan, esteettiseen viehätysvoimaan ja syvästi koskettavaan inhimillisyyteen. Tarina on yksinkertainen, mutta teemoiltaan rikas. Kertomuksen tärkein sanoma riippunee katsojasta ja kenties katsomisajastakin. Nostettakoon tässä yhteydessä esille oikeudenmukaisuus ja lähimmäisten auttaminen, jotka sykähdyttävät allekirjoittaneen sydäntä jokaisella katselukerralla. Erityisesti Toshirô Mifunen hahmo on lumoava kaikessa moniulotteisuudessaan, ja millä herkkyyden sekä rujon voiman yhdistelmällä Mifune roolihahmoaan kuvaakaan! Puhdasta kauneutta ja ehdoton mestariteos.
Pisteytys:
10/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti