USA 1954, 94 min.
Draama
Pääosissa: Rosaura Revueltas, Juan Chacón, Will Geer, Clinton Jencks
 |
| We want equality! |
Pienessä kaupunkipahasessa New Mexicossa rodullistetut kaivostyöläiset ryhtyvät vaatimaan oikeutta, sillä heidän kohdallaan työturvallisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta ei piitata tarpeeksi. Myös naisten kehno kohtelu aiheuttaa närää. Elokuvan päähenkilöksi nousee raskaana oleva perheenäiti Esperanza (Revueltas), jonka mies Ramon (Chacón) toimii keskeisenä hahmona työläisten lakossa. Esperanzan kautta havainnollistuu yhteisön kurja asema, mutta toisaalta myös toivo paremmista ajoista.
Vähemmistöjen oikeuksien ja tasa-arvon puolesta taisteleva Maan suola on ikään kuin neorealismia yhdysvaltalaisittain: se on sorrettujen tekemä elokuva sorretuista. Kertomus perustuu tositapahtumiin vuodelta 1951 ja rooleissa nähdään amatöörinäyttelijöitä, jotka todella ovat kokeneet nuo oikeat lakkotapahtumat. On suorastaan puistattavaa, miten tärkeältä elokuva vieläkin tuntuu. Tällä uudella sapelinkalistelujen aikakaudella moni Maan suolan repliikki tuntuu pelottavan tutulta, eivätkä ne ole vain muistutuksia menneestä, vaan toimivat aivan suorina lainauksina tämän päivän arkitodellisuudesta. Esimerkiksi erityisen koskettavalta tuntui kohta, jossa Yhdysvalloissa syntyneitä, mutta rodullistettuja lakkolaisia käskettiin painumaan sinne, mistä he ovat tulleet. Kuulostaako tutulta?
Ei liene vaikeaa arvata, ettei Maan suola ole mikään Hollywood-tuotos saati akatemiaehdokas. Elokuvan tekoa yritettiin häiritä kaikin mahdollisin tavoin, se julistettiin kommunistipropagandaksi ja tietenkin se myös joutui viihdeteollisuuden pahamaineiselle mustalle listalle, ainoana kokonaisena elokuvana koskaan. Arvostusta Maan suola sai laajamittaisemmin vasta vainojen ajan päätyttyä. Mustan listan tarkoitus oli vaientaa ja häivyttää, mutta kiintoisasti näkymättömyyteen tähtäävä lista ilmenee nykypäivästä käsin katsottuna sangen pistävästi 1950-luvun yhdysvaltalaisissa elokuvissa. Kommunistivainoja kritisoitiin filmeissä sekä hienovaraisesti että suoraan, toisinaan listan armoille myönnyttiin tai joskus sääntöjä kierrettiin kaikessa hiljaisuudessa, esimerkiksi salanimien avulla. Hollywoodin kyräilevän vihan ajasta on sittemminkin tehty elokuvia, muun muassa tositapahtumiin perustuva Trumbo (2015) ja hieman koomisempaa sävyä mukaan tuova Hail, Caesar! (2016). Kumpikaan noista esimerkeistä ei tosin vedä vertoja Maan suolalle, joka puhuu yhä tärkeitä sanoja sananvapauden ja tasa-arvon puolesta.
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti