Traffic (2000)

Ohjannut Steven Soderbergh

USA & Saksa 2000, 147 min.

Rikos, Draama, Trilleri

Pääosissa: Michael Douglas, Benicio Del Toro, Catherine Zeta-Jones

It's all about the money.

Traffic punoo yhteen kolme kertomusta, joiden välillä kulkevat kovat huumeet. Meksikossa huumekyttä Javier Rodriguez (Del Toro) tekee hartiavoimin töitä katkaistakseen siivet huumekartellilta.  San Diegossa poliisit käräyttävät bisnesmiehen, jonka makeaan elämään tottunut vaimo Helena Ayalan (Zeta-Jones) joutuu pian käymään omaa sotaansa alamaailmaa vastaan. Lopulta jäljet johtavat Ohioon, jossa konservatiivituomari Robert Wakefieldin (Douglas) huumeiden vastainen sota saa takaiskun, kun hänen tyttärensä vakavaksi lipsuva viihdekäyttö paljastuu.

Steven Soderberghin rikostrillerissä piisaa pituutta ja monin verroin päähenkilöitä, mutta tarina on silti rakenteeltaan napakka ja taitavasti hallittu. Jokaisesta kolmesta tarinasta saisi syvennettyä oman filminsä, mutta tällaisena yhdistelmänä ne taitavat silti toimia parhaiten. Huumeet ovat globaali ilmiö ja sikäli kokonaiskuvassa voisi varmasti olla vielä lisääkin lankoja ─ mutta johonkin on rajattava! Elokuva perustuu brittiläiseen minisarjaan Traffik (1989), jossa huumeiden matkassa kuljetaan vielä pidempi matka aina viljelijältä käyttäjälle saakka.

Erinomaisen vastaanoton saanut Traffic voitti neljä viidestä Oscar-ehdokkuudestaan (mm. paras ohjaus) ja keräsi pystejä lukuisissa muissa palkintogaaloissa. Soderberghille elokuvavuosi oli varsinaista menestyksen nektaria, sillä alkuvuodesta ensi-iltansa saanut Erin Brockovich (2000) oli jo ehtinyt kohota hitiksi. Ohjaajan ura sai uutta pontta ja seuraavana vuonna ensi-iltaan tuli vielä suurempi yleisömagneetti Ocean's Eleven (2001). Trafficin suosio ei jäänyt unholaan, vaan sen ja alkuperäisen brittisarjan pohjalta syntyi kolmen jakson minisarja Traffic (2004).
 

Pisteytys: 8/10

LUUKKU 20 ─ 20 vuotta sitten (Ocean's Eleven, 2001)

Did you guys get a group rate or something?

Ikonisten elokuvien vuosi 2001 muistettaneen parhaiten Taru sormusten herrasta -saagan avausosasta Sormuksen ritarit, joka kahmi Oscareita ja tahkoi kovia lipputuloja. Akatemiakisassa menestyi myös draama Kaunis mieli  ja katsojia ihastutti sympaattinen Amélie. Vuoden katsotuimpien elokuvien joukkoon mahtuivat animaatiot Shrek sekä Monsterit Oy. Kumpikaan ei vedä vertoja Studio Ghiblin upealle taikamatkalle Henkien kätkemä, joka yltää omalla listallani vuoden 2001 filmien kärkeen. Päivän leffa on myös yksi vuotensa menestyjistä; päätähtenä keikaroi 2000-luvun suuri elokuvatähti George Clooney, joka vietti tänä vuonna kuusikymppisiään.

Ocean's Eleven - korkeat panokset

Ohjannut Steven Soderbergh

USA 2001, 116 min.

Rikos, Trilleri

Pääosissa: George Clooney, Brad Pitt, Julia Roberts, Matt Damon

 

Sellin ovi tuskin ehtii sulkeutua, kun vankilasta vapautunut Danny Ocean (Clooney) jo suunnittelee seuraavaa keikkaa. Mestarivaras lyöttäytyy yhteen rikoskumppaninsa Rusty Ryanin (Pitt) kanssa ja tuota pikaa mahdottomalta vaikuttava kasinoryöstö on suunniteltu. Iso keikka vaatii joukon alan asiantuntijoita ja kokoon kutsutaan ennennäkemätön 11 hengen show.

Ocean's Eleven on uusintaversio Lewis Milestonen rikoskomediasta Ocean's 11 (1960), jossa pääosaa näytteli Frank Sinatra. George Clooneyn karisma vetää kyllä vertoja Sinatrallekin, ja onpa elokuvaan muutenkin saatu edeltäjänsä tapaan nimekäs tähtikaarti. Elokuva kohosi tuota pikaa ilmestymisvuotensa katsotuimpien filmien kärkiviisikkoon, vaikka kaikki arvostelut eivät olleetkaan yksinomaan suopeita.

Vauhdikas rikoskomedia ajaa asiansa kelpona viihde-elokuvana. Tarinassa ja ryöstöjuonessa on kiistämättä ammottavia aukkoja, mutta kun ajetaan riittävän kovaa, ei epäkohtiin ehdi kiinnittää liikaa huomiota. Menevä leffa on sittemmin saanut jatko-osat Ocean's Twelve (2004) ja Ocean's Thirteen (2007) sekä tuoreimpana tulokkaana naiskaartilla tehdyn remaken Ocean's 8 (2018). Menestyneitä nekin, mutta eivät maineeltaan ole aivan ensiosan veroisia.

Pisteytys: 6/10

Sex, Lies, and Videotape ─ Seksiä, valheita ja videonauhaa (1989)

Ohjannut Steven Soderbergh

USA 1989, 100 min.

Draama

Pääosissa: Andie MacDowell, James Spader, Peter Gallagher, Laura San Giacomo

Let's make a videotape.

 

Ann (MacDowell) ja John (Gallagher) riutuvat tympeältä tuntuvassa avioliitossa. Samalla kun Ann pui terapiassa inhoaan siskonsa Cynthian (San Giacomo) edustamaa räväkkää seksuaalisuutta kohtaan, John ja Cynthia tapaavat säännöllisten seksitreffien merkeissä. Ilmaa puhdistava myrsky on valmis alkamaan, kun Johnin vanha ystävä Graham (Spader) saapuu kaupunkiin ja tuo mukanaan erikoiset videonauhansa sekä vapauttavan todenpuhumisen lahjan.

Steven Soderberghin (1963─) esikoisohjauksessa on omaperäinen tuntu. Lähtökohdiltaan tavalliset hahmot ovat erikoisia persoonia, jotka muodostavat yllättävän kiinnostavan suhdesopan. Näyttelijöiden tulkinnoissa on välittömyyttä, aitoa läsnäoloa ja monia erilaisia puolia. Kolmekymppisten aikuisten ihmissuhteita käsittelevä elokuva ei ole muutenkaan tasapaksu valtavirran suhdedraama, vaan sävyltään tutkiskelevampi. Idea sinänsä on simppeli: monimutkaiset suhdekuviot muuttuvat yksinkertaisiksi, kun totuus valkenee ja salailu päättyy. Solmujen purkamisen jälkeen on taas hetken verran helpompi hengittää.

Seksiä, valheita ja videonauhaa on pienen budjetin independent-elokuva, joka menestyi ilmestyttyään verrattain erinomaisesti. Elokuva palkittiin muun muassa Kultaisella palmulla ja vasta 26-vuotiaasta Soderberghistä tuli kaikkien aikojen nuorin pystin saaja, ennätys on voimassa edelleen. Seksiä, valheita ja videonauhaa on raikas draama ihmissuhdekuvausten ystäville, mutta mielenkiintoista katsottavaa siksikin, että teoksella on ollut voimakas vaikutus indie-elokuvien nousuun ja suosioon 1990-luvulla.

Pisteytys: 7/10