torstai 29. lokakuuta 2015

Fires Were Started

Ohjannut Humphrey Jennings
Iso-Britannia 1943, 63 min.
Draama, Sota
Pääosissa: Philip Dickson, George Gravett, Fred Griffiths

The Blitz.
Realistisen oloinen sotadraama Fires Were Started seuraa vapaapalokuntalaisten arkea Lontoon pommitusten aikana. Elokuvassa nähdään palomiehiä kohottamassa yhteishenkeään vapaa-ajalla ja toki myös puurtamassa raskaiden ja vaarallisten työtehtävien parissa. Elokuva on toteutettu dokumentaarisella otteella, joskin ymmärrettävästi sammutustehtävät ovat rekonstruktioita. Lähes kaikki näyttelijätkin ovat ihka oikeita palomiehiä, eivätkä suinkaan elokuva-alan ammattilaisia. Tyyli tuo mieleen italialaisen neorealismin, vaikkei tätä dokumentaarista draamaa voikaan lukea tuohon genreen kuuluvaksi.

Humphrey Jennings oli ja on arvostettu ohjaaja, joka tosin on jäänyt verrattain tuntemattomaksi suuruudeksi. Jenningsin tunnetuimpia teoksia lienevät propagandistiset, sota-aikana tehdyt lyhytelokuvat ja toki myös tämä Fires Were Started, joka jäi ohjaajan ainoaksi kokopitkäksi draamaelokuvaksi. Jennings menehtyi tapaturmaisesti Kreikassa etsiessään uusia filmauspaikkoja, vain 43-vuotiaana.

Kaikkinensa Fires Were Started on kovin mielenkiintoinen elokuvahelmi. Se on yhtä aikaa korutonta aikalaiskuvausta, dramatisoitua dokumentointia ja toki myös sotapropagandaa. Kuvakulmat ovat kauniita ja hyvin sommiteltuja. Elokuvan juoni ei ole kummoinen, mutta se ei ole kokonaisuuden kannalta kovin keskeinen elementti. Juonen vähäpätöisyys antaa tilaa dokumentaariselle kuvaukselle ja aitouden tunnulle: hetkittäin elokuvaa katsoessa jopa unohtaa, että kyseessä on näytelmä!

Pisteytys:
8/10

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

The Ox-Bow Incident - Kuolemantuomiopaikka

Ohjannut William A. Wellman
USA 1943, 75 min.
Lännenelokuva, Draama, Rikos
Pääosissa: Henry Fonda, Harry Morgan, Harry Davenport, Frank Conroy Dana Andrews

Hangin' is any man's business that's around.
Ratsumiehet Gil Carter (Fonda) ja Art Croft (Morgan) saapuvat Bridger's Wellsin kaupunkiin, jossa Gilin tulinen luonne ajaa heidät tappeluun. Tuota pikaa kaupunkiin myös saapuu viesti erään karjankasvattajan murhasta, jonka tekijöiksi epäillään seudulla liikkuneita karjavarkaita. Kaupunkilaiset kokoavat lynkkauspartion ilman viranomaisten lupaa saati tarkempaa tietoa asiasta. Gil ja Art näkevät parhaaksi lyöttäytyä kostopartion mukaan, etteivät joutuisi itse epäillyiksi. Lopulta vihainen väkijoukko löytää sopivat syylliset ja kuolemanrangaistus päätetään toteuttaa pikimmiten. Mutta lienevätkö pidätetyt kulkijat sittenkin syyttömiä?

Kuolemantuomiopaikka käsittelee muukalaisvihaa, järjetöntä kostonhimoa ja epäluuloa. 1940-luvulla kuvaus hirmutekoihin yllytetystä väkijoukosta tuntui varmasti ajankohtaiselta, joskin ihmisyyteen liittyvien pelkojen tutkiskelu on myös teemana melko ajaton. Karmeaa, mutta kertomuksen rankka sanoma ja vahva moraaliviesti tuntuvat edelleen puistattavan osuvilta - natsiassosiaatioita myöten.

Kertakaikkisen synkkä tragedia on katsomisen arvoinen erityisesti vavahduttavan kertomuksen vuoksi. On myös mielenkiintoista, ettei tässä elokuvassa kukaan hahmo varsinaisesti nouse erityisen suureen rooliin: päähenkilöt jäävät taustalle ja kaikki sivuhenkilöt ovat keskenään melko tasavertaisia. Huomio kiinnittyy myös pienen budjetin lavasteisiin, jotka osaltaan luovat elokuvalle omanlaistaan tunnelmaa. Elokuvan fokuksena ei siis ole liioin mikään yksittäinen sankari tai romanttinen todellisuuspako, vaan nimenomaan kertomus ja sen moraali.

Pisteytys:
9/10

perjantai 16. lokakuuta 2015

I Walked with a Zombie - Yö voodoo-saarella

Ohjannut Jacques Tourneur
USA 1943, 69 min.
Kauhu
Pääosissa: Frances Dee, Tom Conway, James Ellison

Everything good dies here...
Sairaanhoitaja Betsy Connell (Dee) saapuu Karibialle Saint Sebastianin saarelle, sillä hänen on määrä ryhtyä plantaasinomistaja Paul Hollandin (Conway) parantumattomasti sairaan vaimon henkilökohtaiseksi hoitajaksi. Betsy kiintyy työnantajaansa ja päättää yrittää parantaa potilaansa keinolla millä hyvänsä - vaikka sitten sekaantumalla henkensä uhalla alkuasukkaiden voodoo-menoihin.

Kiehtovan Kissaihmiset-kauhun (1942) jälkeen Jacques Tourneur ryhtyi ohjaamaan uutta elokuvaa, niin ikään yliluonnollisesta ja salaperäisestä aiheesta: voodoo-taioista. Hieman yllättävää kyllä, pohjatarinaksi valikoitui Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani (1847). Romaanin ja elokuvan yhteyksiin lukeutuu selkeimmin päähenkilön suhde tämän rakastamaan mieheen ja myös miehen mielisairaaseen vaimoon. Olisipa myös kiinnostavaa vertailla siirtomaiden tai alkuperäiskansojen käsittelyä molemmissa teoksissa, mutta tähän hätään en saa aiheesta irti minkäänlaista analyysia. Brontën romaanin lukemisesta on kulunut liian pitkä aika.

Elokuvan kauhu perustuu Tourneurille ilmeisen tyypillisesti salaperäisen tunnelman luomiseen, joka piilee yön pimeydessä ja varjoissa, eikä niinkään efekteissä tai maskeerauksissa. Yö voodoo-saarella esittelee katsojille vielä tuntemattoman zombi-hahmon: taioilla luodun, tyhjän ihmiskuoren vailla omaa tahtoa. Vuosikymmenten saatossa käsitys zombeista on muokkaantunut aika tavalla, eli tältä elokuvalta on turha odottaa viruksen runtelemia saalistajapetoja.

Yö voodoo-saarella on monella tapaa mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä klassikko, mutta sen katselusta jäi silti vähän tyhjä olo. Näin ensikatselulla mystisen saaren unenomainen tunnelma uuvutti, mutta voisin kyllä vielä joskus antaa näille zombien synnyinsijoille toisenkin mahdollisuuden. Suosittelen elokuvaan perehtymistä zombeista tai (b-)kauhusta diggaileville ja miksei myös juuri Kotiopettajattaren romaanin lukeneille!

Pisteytys:
6/10

lauantai 10. lokakuuta 2015

Syyskuun elokuvat

The Shawshank Redemption - 
Rita Hayworth - Avain pakoon
Ohjannut Frank Darabont
USA 1994, 142 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Tim Robbins, Morgan Freeman, Bob Gunton



Stephen Kingin novelliin perustuva Avain pakoon herättää ajatuksia vallasta, vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta - mutta myös toivosta, ystävyydestä ja elämästä. Elokuva kertoo murhasta tuomitusta Andy Dufresnesta (Robbins), joka päätyy Shawshankin vankilassa mukaan vankilanjohtaja Nortonin (Gunton) erikoislaatuisiin bisneksiin. Tarina on mukaansatempaava ja dramatisointi niin ikään mielettömän hyvä. Innostuin myös pohtimaan katsojan empaattista ja ymmärtävää suhdetta protagonistiin: tämänkin elokuvan kohdalla on helppoa asettautua päähenkilön puolelle ja uskoa tämän syyttömyyteen, vaikkei todisteena ole muuta kuin Dufresnen oma kertomus. Uskomatonta, että katsoin tämän vasta nyt ensimmäistä kertaa! Samoin uskomatonta on se, miten totaalisen surkeasti elokuvan nimi on suomennettu.

Pisteytys: 10/10

Satan's Little Helper - Pirun pikku apuri
Ohjannut Jeff Lieberman
USA 2004, 96 min.
Kauhu, Komedia
Pääosissa: Alexander Brickel, Joshua Annex, Katheryn Winnick


Saatanaa fanittava poika Douglas (Brickel), jolla on ilmeisesti suuria ongelmia todellisuuden hahmottamisen kanssa, tapaa Halloween-iltana ihka oikean Saatanan (Annex) ja ryhtyy keppostelemaan tämän kanssa kohtalokkain seurauksin. Juoni on aivan käsittämätön, ja vaikuttaa syntyneen suunnilleen kuvausprosessin aikana. Erittäin huono, mutta siten myös kohtalaisen viihdyttävä kauhutörttöily, jossa on miellyttävä määrä hämmennystä ja repeilyä aiheuttavia elementtejä.

Pisteytys: 5/10

Annabelle
Ohjannut John R. Leonetti
USA 2014, 99 min.
Kauhu
Pääosissa: Annabelle Wallis, Ward Horton, Tony Amendola




Warning: positively do not watch. Annabelle on jonkinlainen hätäisesti kyhätty spinoff mainiosta Kirottu-elokuvasta (2013). Elokuva kertoo kirotusta nukesta, joka aiheuttaa päänvaivaa ja vaaratilanteita eräälle nuorelle perheelle sekä parille avuliaalle sivulliselle. Tarina perustuu löyhästi tositapahtumiin, jos sellaisiin nyt haluaa uskoa. Päähenkilöt ovat surkeita ja näyttelijäntyö tökeröä, tarina tylsän ennalta-arvattava ja itse kauhuelementit ovat pelkkää kulahtanutta säpsäyttelyä. Jos nyt jotain positiivista, niin parissa kohtauksessa taisi olla ihan kivaa valaistuskikkailua.

Pisteytys: 2/10

The Return of Jafar - Jafarin paluu
Ohjannut Toby Shelton, Tad Stones & Alan Zaslove
USA 1994, 69 min.
Animaatio, Seikkailu
Pääosissa: Scott Weigner, Jonathan Freeman, Gilbert Gottfried



Jafarin paluu on menestyneen Aladdinin (1992) surkeahko jatko-osa, jossa paha Jafar (Freeman) palaa ilkeänä ja kiukkuisena, ja Iago-papukaija (Gottfried) vaihtaa leiriä. Jatko-osaksi elokuvassa on miltei yllättävän paljon ajatusta, mutta silti sisältö on pelkkää hölmöä meuhkaamista ja animaatiokin näyttää vasemmalla kädellä hutaistulta. Jonkun lapsuusmuistikuvan mukaan Jafarin paluu oli ihan ok jatkis, mutta no.. ehkä dorka huumori vetosi lapsena paremmin. Nyt pikemminkin naurattaa se, että tämmöinenkin typerä animaatio on viitsitty tehdä (ja että katsoin sen alusta loppuun!).

Pisteytys: 3/10

Big Hero 6
Ohjannut Don Hall & Chris Williams
USA 2014, 102 min.
Animaatio, Seikkailu, Toiminta
Pääosissa: Ryan Potter, Scott Adsit




San Fransokyon kaupungissa nuori Hiro (Potter) ystävystyy edesmenneen isoveljensä robotin Baymaxin (Adsit) kanssa, ja perustaa ystävineen supersankarijengin. Big Hero 6 edustaa jälleen sisällöltään tyhjää ja ulkoisesti nättiä Disneyn nykylinjaa, jonka kaava on suunnilleen seuraava: yksioikoinen ja liian ennalta-arvattava tarina, laimeaa hehkutusta kulloisestakin teemasta tai sanomasta (tällä kertaa teknologia), samalla kaavalla hätäisesti väkerretyt stereotypiahahmot plus joku kiintiösöpö olio. Viimeksimainittu on kyllä tällä kertaa onnistunut: hoivaajarobo Baymax on hauska yhdistelmä slapstickia, Totoroa ja Iron Mania! Animaatio on toki hienon näköistä ja myös kivan yksityiskohtaista. Katseleehan tämän kertaalleen.

Pisteytys: 6/10

There is Something About Mary - Sekaisin Marista
Ohjannut Bobby Farrelly & Peter Farrelly
USA 1998, 119 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Ben Stiller, Cameron Diaz, Matt Dillon, Lee Evans, Chris Elliott



Romanttisessa komediassa Ted (Stiller) ja muut stalkkerit rakastuvat kilvan Maryyn (Diaz). Elokuva koostuu lähinnä runkku- ja vammaisvitseistä sekä kohtauksista, joissa Ben Stiller joutuu noloon tilanteeseen. Paremmilla vitseillä juonikuvio toimisi ihan hyvin, mutta tällä munat-jäi-vetoketjun-väliin -huumorilla edes kohtalainen tarina ei riitä pelastamaan katsojia alatyylisen ja teennäisen huulenheiton aiheuttamalta tuskalta.

Pisteytys: 4/10

We Need to Talk About Kevin - Poikani Kevin
Ohjannut Lynne Ramsay
USA 2011, 112 min.
Draama
Pääosissa: Tilda Swinton, Ezra Miller, Jasper Newell, John C. Reilly



Ahdistavassa, runsaasti ajatuksia herättävässä draamassa äiti (Swinton) käsittelee tunteitaan lapsensa (Miller/Newell) syyllistyttyä karmeaan rikokseen. Johtuuko kaikki lapselleen etäiseksi jääneestä äidistä, vai onko syy täysin pojan? Poikani Kevin on sikäli hieno elokuva, että se ei tarjoa yhtä oikeaa vastausta tai asetu väittämään, että Kevin-pojan hirmutekoon olisi jokin tietty syy. Sen sijaan elokuva tarkastelee syyllisyydentuntoa, yhteisön tapaa käsitellä järkytystä sekä myös äitiyttä tai vanhemmuutta. Tilda Swinton on roolissaan loistava. Myös elokuvan hajanaiset takaumat, punaisen värin vertauskuvallinen käyttö, lavastustekniset seikat sekä musiikkivalinnat ohjaavat pohdintoja erinomaisesti.

Pisteytys: 8/10

Toy Story
Ohjannut John Lasseter
USA 1995, 81 min.
Animaatio, Seikkailu, Komedia
Pääosissa: Tom Hanks, Tim Allen, Don Rickles, Jim Varney




Pixarin Toy Story -trilogian avausosassa Andy-lapsukaisen lelujoukkio lisääntyy yhdellä, kun Buzz Lightyear (Hanks) saapuu lahjapaketista haastamaan Woodyn (Hanks), Andyn entisen lempilelun. Lelujen kahinoiden kautta elokuva tarkastelee hienovaraisesti monia teemoja, kuten ystävyyttä, jokaisen ainutlaatuisuutta ja jopa kateutta. Harvinaista, mutta leluelämätrilogian osista juuri tämä ensimmäinen on vähiten hyvä. Samoin aikanaan hieno animaatio näyttää jo hieman tökeröltä. Se nyt ei haittaa mitään, mutta on hauska huomata, miten animaatiotekniikka on kehittynyt eri osien välillä!

Pisteytys: 7/10

The Jungle Book - Viidakkokirja
Ohjannut Wolfgang Reiterman
USA 1967, 78 min.
Animaatio, Seikkailu, Musikaali
Pääosissa: Bruce Reitherman, Phil Harris, Sebastian Cabot




Löyhäjuoninen Disney-klassikko nro 19. perustuu jotakuinkin Rudyard Kiplingin samannimiseen teokseen (1894). Viidakossa varttuneen Mowgli-pojan seikkailu kohti ihmiskylää täyttyy lähinnä svengaavista lauluista, ja erityisen hauskaa on kuulla jazzmuusikko Louis Priman revittelevän apinakuninkaana! Vuonna 2016 ensi-iltansa saavaa uusintaversiota odotellessa tämäkin on katsomisen arvoinen klassikko, vaikkei sisällöltään olekaan kovin kummoinen. Toisaalta on kivaa, että on olemassa myös tällaisia rennon rauhallisia satutarinoita, joissa ei ole mitään väkinäistä tai ylimääräistä.

Pisteytys: 6/10

The Rescuers - Pelastuspartio Bernard ja Bianca
Ohjannut John Lounsbery, Wolfgang Reitherman & Art Stevens
USA 1977, 78 min.
Animaatio, Seikkailu
Pääosissa: Bob Newhart, Eva Gabor, Geraldine Page, Jim Jordan



Margery Sharpin The Rescuers -kirjoihin perustuva Disney-klassikko nro 29. kertoo urhoollisista, kansalliseen pelastuspartioon kuuluvista hiiristä Bernardista (Newhart) ja Biancasta (Gabor), jotka lähtevät pelastamaan kaapattua orpotyttöä. Pelastuspartio Bernard ja Bianca tosin ei ole yhtään niin mainio, kuin sen Australiaan sijoittuva jatko-osa Bernard ja Bianca Australiassa (1990). Jatkis hyödyntää tehokkaasti ekan osan hyvät puolet ja parantelee niitä, mutta ei tämäkään lainkaan huono teos ole! Ei Disneyn parhaimmistoa, mutta silti kiva ja vauhdikas seikkailu. Myös animointi näyttää hyvältä, ja jopa alkutekstitkin on toteutettu upeasti.

Pisteytys: 7/10

Lupaus
Ohjannut Ilkka Vanne
Suomi 2005, 112 min.
Sota, Draama
Pääosissa: Laura Birn, Karoliina Vanne, Turkka Mastomäki, Pertti Sveholm, Miitta Sorvali




Lupaus on visuaalisesti näyttävä elokuva talvi- ja jatkosodasta lottien näkökulmasta kerrottuna. Lotta Svärd -järjestön puhtoinen imago on valitettavasti ohjannut elokuvan esitystavan ärsyttävän idealistiseksi paatokseksi, jossa ei välillä tunnu olevan realismin häivääkään. Taustajärjestön vaatimukset selittävät naurettavan patriotismin ja sensuurilinjan, sekä kirjakieltä myöten kumman puhtoisen ihannetarinan. Näyttelijätkin käyvät jotenkin puoliteholla. Sinällään lottien näkökulma on kiinnostava, joten toivottavasti seuraava aiheeseen pureutuva elokuva huomioisi paremmin näkökulmassaan hieman tuoreemman näkemyksen sotahistoriasta. Sitä odotellessa voi vaikka lukaista Ville Kivimäen teoksen Murtuneet mielet (2013). Lupauksen ansiot lepäävät kuitenkin erinomaisessa puvustuksessa ja lavastuksessa, ja niiden luoman ajankuvan vuoksi elokuvan tohtii katsoa.

Pisteytys: 3/10