sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Judge Priest - Tuomari Priest (1934)

Ohjannut John Ford
USA 1934, 80 min.
Komedia, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Will Rogers, Tom Brown, Anita Louise, Henry B. Walthall, Stepin Fetchit, Hattie McDaniel

Court's called to order.
Tuomari Priest on nostalgian sävyttämä, vahvan romantisoitu kuvaus vanhojen hyvien aikojen Yhdysvalloista. 1890-luvulle sijoittuvassa tarinassa seurataan lämminsydämisen tuomari William Priestin (Rogers) toimia, kun hän avustaa veljenpoikaansa (Brown) tämän rakkaushuolissa sekä paukuttelee oikeussalissa nuijaansa lupsakalla otteella.

Suvaitsevaisuuden ja anteeksiannon sanomaa toitottavalla elokuvalla on myös mielenkiintoisia kytköksiä D. W. Griffithin rasismihenkiseen Kansakunnan syntyyn (1915). Edellämainitussa klassikkofilmissäkin näytellyt Henry B. Walthall pitää tässä elokuvassa palopuheen, jossa muistellaan juurikin tuota sisällissotaa, josta Kansakunnan synty kertoo. Molemmissa elokuvissa on myös jotain samankaltaista wanhan maailman onnellisuuden utopistista tuntua.

Tuomari Priestin kuvaus ei ole kovinkaan todenmukaista historiakuvaa, mutta se ei toki olekaan elokuvan tarkoitus. Kyseessä on pikemminkin utopiasävytteinen mielikuva menneestä tai haavekuva siitä, millainen maailma olisi hyvä ja kaunis. Siirappinen sentimentaalisuus suorastaan sopii elokuvan tyyliin, eikä siten tunnu aivan älyttömältä. Tuomari Priest on verkkaisesti etenevä hyvän mielen filmi, joka ei tosin liiemmin onnistunut allekirjoittanutta valloittamaan.

Pisteytys:
6/10

lauantai 22. kesäkuuta 2013

The Black Cat - Musta kissa (1934)

Ohjannut Edgar G. Ulmer
USA 1934, 65 min.
Kauhu, Trilleri
Pääosissa: Boris Karloff, Bela Lugosi, David Manners, Jacqueline Wells

Something strange about the cat...
Tuore aviopari, Peter ja Joan Allison (Manners & Wells), ovat viettämässä kuherruskuukauttaan Itä-Euroopassa. Matkalla pari tutustuu psykiatri Witus Werdegastiin (Lugas), joka on matkalla tapaamaan vanhaa ystäväänsä, herra Poeltzigia (Karloff). Matkalla sattuvan onnettomuuden myötä koko seurue päätyy majoittumaan oudon Poeltzigin kummalliseen taloon.

Musta kissa on saanut vaikutteita Edgar Allan Poen samannimisestä kertomuksesta vuodelta 1843, mutta yhtäläisyyksiä tarinan ja filmin välillä ei lopulta juurikaan ole. Satanistisia kulttimenoja ja maailmansodan traumoja käsittelevä elokuva oli yksi vuoden 1934 hittifilmeistä, jatkaen Universalin kauhuelokuvien sarjaa. Aiempien kassamagneettien Draculan (1931) ja Frankensteinin (1931) päätähdet Bela Lugosi sekä Boris Karloff esiintyivät tämän elokuvan myötä ensimmäistä kertaa samassa filmissä, ja menestyksekäs yhteistyö jatkui vielä useamman elokuvan verran.

Omalaatuista tunnelmaa elokuvaan luo yhtäältä epätyypillinen klassisen musiikin ääniraita, sekä myös saksalaisen ekspressionismin etäiset kaiut. Kaikista kiinnostavista ja omalaatuisista elementeistä huolimatta Musta kissa on myös hieman huvittava filmi - enimmäkseen tahattomasti. Sittemmin b-elokuvien parissa uransa luoneen ohjaajan Edgar G. Ulmerin ote ei kenties ole onnistunut hiomaan filmiä täyteen komeuteensa. Eritoten juoni etenee paikoin kömpelösti, sortuu hetkittäin älyttömyyksiin ja päättyen kehnohkoon loppukohtaukseen. Heikkouksistaankin huolimatta Musta kissa on varsin mielenkiintoista viihdettä, jota voi suositella ainakin kauhuklassikoiden ystäville.

Pisteytys:
7/10

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

It's a Gift - Sehän käy kuin leikiten (1934)

Ohjannut Norman Z. McLeod
USA 1934, 73 min.
Komedia
Pääosissa: W.C. Fields, Kathleen Howard, Jean Rouverol, Tommy Bupp, Baby LeRoy

I want my kumquats!

Elämäänsä väsähtänyt perheenisä Harold Bisonette (Fields) saa yllättäen kuulla perineensä suuren summan rahaa. Onnenpotkusta riemastunut Harold päättää sulkea sekatavarakauppansa ja muuttaa Kaliforniaan appelsiinitarhuriksi, perheensä vastustuksesta huolimatta. Haroldin rooli perheen päänä ja kauppiaana onkin elokuvan keskeisin hupailun aihe: vaimon nalkutus kaikuu huoneesta toiseen ja kaupassa syntyy sotkua kaikesta mahdollisesta... Lopulta ponnistelu palkitaan, mutta ennen sitä matkan varrella odottaa ylenpalttisesti kommelluksia.
 
Komediaelokuvistaan tunnetun Norman Z. McLeodin filmi on riemukas kesäleffaklassikko. Elokuvan näyttelijäkaarti on jo täyttä legendaa: pääroolia esittävä W.C. Fields on aikansa tunnetuimpia koomikoita, ja lisäksi filmissä nähdään kaksin kappalein 1930-luvun kuuluisia lapsitähtiä. Kepeä, hieman kliseinenkin juoni on helppoa seurattavaa. Koko juonella ei ole niinkään väliä, vaan yksittäiset hupaisat kohtaukset ovat elokuvan suola. Mitä koomista epäonnea Harold saakaan sietää!

Sehän käy kuin leikiten kuvastaa huumorin keinoin koko 1930-luvun todellisuutta. Siinä missä gangsterielokuvat kritisoivat yhteiskuntaa, surkeaa työllisyystilannetta ja toivottomuutta, musikaaleissa ja komedioissa paremman elämän tavoittelusta syntyi suoranaisia hilpeitä farsseja: toisinaan epäonnelle ei voi kuin nauraa. Tässä filmissä haaveiden tiellä seisovat vaimo, asiakkaat ja nenäkkäät kakarat, mutta sinnikäs ponnistelu ja muutamat onnenpotkut luovat toivoa tulevaan.

Pisteytys: 8/10

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Triumph of the Will - Tahdon riemuvoitto (1934)

Ohjannut Leni Riefenstahl
Saksa 1934, 114 min.
Dokumentti, Propaganda
Pääosissa: Adolf Hitler, Josef Goebbels, Herman Göring, Rudolf Hess, Heinrich Himmel

"Future is ours!", puhisi Adolf hikikarpalot ohimoillaan.
Kuuluisa propagandafilmi Tahdon riemuvoitto kuvaa kansallissosialistien vuoden 1934 puoluekokousta Nürnbergissa. Dokumentaarinen esitys marssittaa valkokankaalle loputtomia paraateja mahtipontisen musiikin tahdissa, lisäksi elokuvassa kuullaan valikoituja otteita johtajien puheista. Arvatenkin Adolf Hitlerin vimmainen sanatykitys on puheiden osalta keskeisimmässä roolissa.

Elokuussa 1934 Hitleristä oli virallisesti tullut Führer ja Kolmas valtakunta oli syntynyt. Syyskuun puoluekokouksessa korostettiin yhtenäistä Saksaa ja vahvaa puoluetta. Leni Riefenstahlin ohjaustöistä vaikuttunut Hitler pyysi henkilökohtaisesti nuorta ohjaajalupausta luomaan elokuvan, joka kuvaisi Saksan mahtavuutta ja loistavaa tulevaisuutta. Vaikka elokuva on pitkälti dokumentaarinen, kuvauspaikkoja myös lavastettiin ja puoluekokouksen järjestelyissä huomioitiin elokuvan kuvaukset tarkoin. Teknisesti menestyksellinen ja visuaalisesti onnistunut filmi onnistui kahmimaan elokuva-alan palkintoja useissa maissa.

Adolf Hitler ja Leni Riefenstahl elokuvaa tekemässä.
 
Tahdon riemuvoitto on taidokkaasti kuvattu ja rytmitetty, teknisesti kaunis elokuva. Voimakasta propagandaa ei kuitenkaan voi olla huomaamatta, ja aihe on kylmäävä. Natsien hirmutekoja ei voi olla ajattelematta. Eniten mietityttävät iloiset sotilaat, aurinkoiset lapset ja nuoret hitler-jugendit. Mitä heille kävi? Millainen oli heidän tarinansa - lopulta? Ja kaikki he, joiden elämää dokumentti ei näe taltioimisen arvoiseksi! Elokuvan ohjaajan Leni Riefenstahlin elämäntarina on sekin kiinnostava. Riefenstahl kuvasi Hitlerille vielä toisenkin propagandistisen elokuvan (Olympia, 1938). Sittemmin suhteet natseihin tuhosivat lupaavan elokuvauran, mutta Riefenstahl kuitenkin jatkoi taiteellista uraansa vastoinkäymisistä huolimatta. Pitkän elämän elänyt Leni kuoli vuonna 2003.

Elokuvan aiheuttamat kuohuvat tunteet vaihtuvat filmin loppupuolella silkaksi tylsyydeksi. Paraateja, marssivia sotilaita, liehuvia lippuja, natsitervehdykseen kohoilevia käsiä... Vähän jo haukotuttaa. Vahva symboliikka jopa huvittaa, vaikka aihe onkin pakko ottaa vakavasti. Tähän perään katsottavaksi sopisi kyllä hyvin Charlie Chaplinin Diktaattori (1940).

Pisteytys: 6/10

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Sons of the Desert - Kesäleskiä Havaijilla (1933)

Ohjannut William A. Seiter
USA 1933, 68 min.
Komedia
Pääosissa: Stan Laurel, Oliver Hardy, Mae Busch, Dorothy Christy

Well, here's another nice mess you've gotten me into...
Stan Laurel ja Oliver "Ollie" Hardy, tai suomalaisittain Ohukainen ja Paksukainen, ovat liittyneet Sons of the Desert -veljeskuntaan. Miehekkääksi mielletty harrastus tuottaa kuitenkin heti vaikeuksia, ja tietenkin vaimojen takia. Seuran vuosittainen kokous nimittäin järjestetään Chicagossa, mutta miespolot tuskin saavat armailta pirttihirmuiltaan lupaa lähteä moiselle hurjalle reissulle. Tarvitaan siis juoni: Ollie päättää esittää sairasta, paikalle kutsutaan valelääkäri ja pian kaksikko saakin luvan lähteä terveyslomalle Havaijille - mutta vain paetakseen Chicagoon. Valitettavasti Havaijin-laiva uppoaa, eikä viesti ehdi ajoissa karkuteillä olevien aviomiesten tietoon.

Kesäleskiä Havaijilla, tai toisinaan myös Päivänpaisteisia pässinpäitä, on yksi tunnetuimmista Ohukaisen ja Paksukaisen pitkistä elokuvista. Elokuvassa on paljon yhtäläisyyksiä kahden muun parivaljakon tähdittämän lyhytelokuvan kanssa: Aviomiehet poikamiesten teillä (1928) ja Pää pystyyn! (1931) vitsailevat molemmat vaimojen pakoilun teemalla, myös muita yhtäläisyyksiä juonen käänteistä on löydettävissä. Elokuvan klassikkomeriiteistä kertonee myös se, että kansainvälinen Laurel & Hardy -seura on nimetty elokuvan mukaan.

Kolmenkymmenen vuoden aktiivisen uransa aikana koheltava parivaljakko ehti esiintyä yli sadassa elokuvassa. Varsinainen Ohukaisen ja Paksukaisen suosion kulta-aika koitti kuitenkin vasta 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin kaksikko oli jo vetäytynyt valkokankailta. Minulle Ohukaisen ja Paksukaisen toilailut ovat muutamien elokuvien myötä tulleet tutuksi jo lapsuudessa, mutta kaksikon laajaan tuotantoon olen kuitenkin tutustunut vain pintapuolisesti. Kesäleskiä Havaijilla on mainio klassikkokomedia, jonka myötä on helppoa aloittaa perinpohjaisempi uppoutuminen Laurelin ja Hardyn tuottoisaan uraan. Tällaisen fyysistä kohellusta, loistavaa verbaaliakrobatiaa ja ilahduttavia lauluesityksiä sisältävän filmin katselee ilomielin useampaankin kertaan.

Pisteytys: 8/10

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Toukokuun elokuvat 2013

Return of the Killer Tomatoes! - Tappajatomaattien paluu
Ohjannut John De Bello
USA 1988, 98 min.
Komedia, Kauhu, Scifi
Pääosissa: George Clooney, Anthony Starke, Karen M. Waldron, Steve Lundquist




Tappajatomaattien paluu on jatko-osa vuoden 1978 elokuvalle Tappajatomaattien hyökkäys. Sittemmin kulttielokuvien sarjaa on jatkettu vielä kahdella filmillä ja piirrossarjalla. Ensimmäisessä osassa tomaatit muuttuivat verenhimoisiksi tappajiksi, ja tässä toisessa filmissä - nimensä mukaisesti - kertaalleen kukistetut tomaatit palaavat varotoimenpiteistä huolimatta. Elokuvan kreisihuumori yllättää ja pilkkaa välillä jopa itseään. Homma toimii, jopa silloin kuin se ei toimi. Ensimmäisen osan katselusta on tainnut vierähtää vuosikymmen, mutta eipä tuo liiemmin haitannut. Täytynee tämä koko saaga joskus katsoa järjestyksessä yhdellä kertaa. Tappajatomaattien paluu on hillitön sekä huonoudessaan että hauskuudessaan, mutta (muistaakseni) ei vedä vertoja ensimmäiselle osalle.

Pisteytys: 6/10

Täältä tullaan elämä!
Ohjannut Tapio Suominen
Suomi 1980, 118 min.
Draama
Pääosissa: Esa Niemelä, Kati Outinen, Ola Johansson, Rolf Labbart




Vuoden 1980 katsotuin kotimainen elokuva Täältä tullaan elämä on taidokasta ajankuvaa, sekä edelleen todellisen tuntuista nuorisokuvausta. Lähiönuorison elämää tarkasteleva, realismissaan ja aitoudessaan ihastuttava filmi on täynnä nuoruuden todellisuutta. Elokuvassa myös nähdään Kati Outinen ensimmäisessä elokuvaroolissaan. Must see -settiä!

Pisteytys: 9/10

Iron Man
Ohjannut Jon Favreau
USA 2008, 126 min.
Toiminta, Scifi
Pääosissa: Robert Downey Jr., Terrence Howard, Jeff Bridges, Gwyneth Paltrow





Rikas ja nerokas asetehtailija joutuu kidnapatuksi, rakentaa siistin puvun ja ryhtyy tuhoamaan omia aseitaan. Rautamies Tony Stark (Downey) on vahvasti nykypäivän supersankari, vaikka itse sarjakuva onkin syntynyt jo 1960-luvulla. Iron Man on erinomaista viihdettä, onnistuneita rytmejä ja huumorin pilkahduksia, toimivia tehosteita unohtamatta. Robert Downey Jr. sopii päärooliin loistavasti.

Pisteytys: 8/10

(500) Days of Summer
Ohjannut Marc Webb
USA 2009, 95 min.
Romantiikka, Komedia, Draama
Pääosissa: Joseph Gordon-Levitt, Zooey Deschanel, Geoffrey Arend, Chloë Graze Moretz




Kovasti kehuttu (500) Days of Summer kertoo tosirakkauteen uskovasta Tomista (Gordon-Levitt), hivenen kyynisemmästä Summerista (Deschanel) ja kaksikon kuihtuneesta rakkaustarinasta. Ryhtyessäni katsomaan elokuvaa, valmistauduin toistojen toistoon sekä siirappiin, mutta yllätyinkin varsin iloisesti. Kerrankin erilainen romanttinen komedia! Tämä ei ole täysin liukuhihnakamaa, vaikka sivuhenkilöiden skaala onkin aikamoista kliseeryöpytystä. Päälleliimattu kertojaääni lukeutuu myös filmin heikkoihin kohtiin. Muutoin Marc Webbin esikoiselokuva on keskivertokiva paketti, plussaa vielä hyvästä soundtrackista.

Pisteytys: 7/10

Harry and the Hendersons - Harry ja Hendersonit
Ohjannut William Dear
USA 1987, 110 min.
Komedia, Fantasia
Pääosissa: John Lithgow, Melinda Dillon, Kevin Peter Hall, David Suchet



Joskus ala-asteaikoina tapasin katsoa koulun jälkeen Harry ja Hendersonit -sitcomia. Todennäköisesti melko kehnohko sarja on jäänyt mieleen hämäränä, joskin lämpimänä muistona, joten totta kai tämä elokuva on nähtävä. Isojalan löytävästä perheestä kertova sympaattinen, mutta kovin ennalta-arvattava seikkailuelokuva on tehty muutamaa vuotta ennen varsinaista sarjaa. Harry ja Hendersonit sopii mainiosti lupsakkaan lauantaipäivään, mutta taisi tämän viehätys allekirjoittaneella perustua lähes kokonaan nostalgiafiiliksiin.

Pisteytys: 5/10

Battle Royale
Ohjannut Kinji Fukasaku
Japani 2000, 114 min.
Trilleri, Toiminta, Scifi
Pääosissa: Tatsuya Fujiwara, Aki Maeda, Tarô Yamamoto, Takeshi Kitano




Kōshun Takamin romaaniin perustuva Battle Royale kertoo karun dystopia-tarinan Japanista, jossa vuosituhannen vaihduttua romahtivat talous, ihmisten usko tulevaisuuteen sekä lasten kunnioitus vanhempiaan kohtaan. Tämän vuoksi hallitus on keksinyt Battle Royalen, pelin, jossa yksi koululuokka joutuu autiolle saarelle tappamaan toisiaan. Pelissä on vain yksi voittaja - tai ei yhtäkään.

Battle Royalen idea on kiehtova. Elokuvasta voi tavoittaa useita erilaisia teemoja, sikäli katsottavaa riittäisi useammallekin kerralle. Toki elokuvan voi katsoa myös pelkkänä tappoviihteenä - mutta toivottavasti ei sentään. Battle Royale on nimittäin paljon enemmän, kuin vain lentäviä suolia. Vaikka filmi sinänsä on hyvä, en voi väittää hirveästi katselusta nauttineeni. Oikeastaan leffa tuntui tylsältä, enkä jaksaisi katsoa sitä uudestaan - kaikesta kiinnostavasta huolimatta.

Pisteytys: 6/10

The Hunger Games - Nälkäpeli
Ohjannut Gary Ross
USA 2012, 142 min.
Toiminta, Seikkailu, Scifi
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Stanley Tucci, Wes Bentley



Samannimiseen romaaniin perustuva Nälkäpeli on edellä arvostellun Battle Royalen tapaan dystopia-kuvaus. Tämä elokuva tosin sijoittuu tulevaisuuden Pohjois-Amerikkaan, jossa köyhien alueiden nuoret taistelevat hengestään Nälkäpelissä, aikansa suosituimmassa tosi-tv -sarjassa.

Olen nähnyt tämän elokuvan jo kerran aiemmin, tietämättä tuolloin lainkaan mistä koko filmissä on edes kysymys. Nyt katsoin tämän uudelleen heti Battle Royalen perään, ihan vain vertaillakseni räikeitä samankaltaisuuksia. Ja niitähän piisaa. Nälkäpelin lainaukset tuntuvat suorastaan röyhkeiltä, mutta tarina on silti toki kiinnostava. Tämä elokuva (ja ilmeisesti kirjakin) sentään lähestyy tulevaisuuden kuvitelmia kovin erilaisista näkökulmista. Nälkäpeli on myös helpommin haltuunotettava ja selkeämmin puhdasta viihdettä, joka tosin tarjoaa myös ajateltavaa. Elokuvan huojuva käsivaralta kuvaaminen ärsyttää, mutta muutoin leffan katselee ihan mielellään. Olen oikeastaan yllättynyt, että pidin tästä elokuvasta enemmän kuin Battle Royalesta. Nälkäpelistä nyt vaan yksinkertaisesti jäi parempi fiilis ja katsellessa tympi vähemmän.

Pisteytys: 7/10

The Terminal - Terminaali
Ohjannut Steven Spielberg
USA 2004, 128 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Tom Hanks, Catherine Zeta-Jones, Stanley Tucci, Chi McBride



Höttöisässä draamakomediassa Tom Hanks näyttelee Viktor Navaroskia, Yhdysvaltoihin saapunutta itäeurooppalaista turistia. Moninaisten sattumien myötä Navaroski joutuu jäämään lentokentälle asustelemaan ja solkottamaan murteellista englantiaan. Siitä tietenkin seuraa rakkaustarinoita ja hassuttelua. Tositapahtumiin perustuvan elokuvan idea on omaperäinen, mutta toteutus ei kuitenkaan tarjoa kovin suuria elämyksiä, mitä nyt muutaman kerran vähän hymyilyttää.

Pisteytys: 5/10

The Social Network
Ohjannut David Fincher
USA 2010, 121 min.
Draama
Pääosissa: Jesse Eisenberg, Andrew Garfield, Justin Timberlake, Joseph Mazzello, Dustin Fitzsimons



The Social Network, "facebook-elokuva", kertoo aikamme sosiaalisista verkostoista monitasoisesti. Elokuvassa käsitellään Facebookin syntyprosessia, nopeaa kasvua sekä Mark Zuckerbergin (Eisenberg) oikeustaistelua alkuperäisen idean keksimisestä. Tositapahtumiin perustuva elokuva on osin fiktiivinen, mutta tapahtumat paljastavat tiettyjä olennaisia piirteitä nykypäivän ihmissuhteista ja niiden toiminnasta. Jännää. Tämä täytyy katsoa uudestaankin.

Pisteytys: 8/10

Cracks - Viattomuuden uhrit
Ohjannut Jordan Scott
Iso-Britannia & Irlanti & Espanja 2009, 104 min.
Draama, Trilleri
Pääosissa: Eva Green, Juno Temple, María Valverde



Viattomuuden uhrit kertoo englantilaisen sisäoppilaitoksen uimajoukkueen keskinäisistä valtakamppailuista ja auvoisan idyllin murtumisesta. Sisäoppilaitokset miljöönä tarjoavat mielenkiintoisia mahdollisuuksia ihmisten toiminnan tarkasteluun: tästä syystä elokuva herätti kiinnostukseni. Tyttöjen välisten suhteiden kuvaukset olivat kuitenkin turhan tyypitellyn oloisia, ja elokuvan asetelma tuo etäisesti mieleen William Goldingin Kärpästen herran (1954). Epämääräisestä kokonaisuudesta jäi lopulta vähän sekava, keskeneräinen tunnelma.

Pisteytys: 6/10

Monster House - Monsteritalo
Ohjannut Gil Kenan
USA 2006, 91 min.
Animaatio, Kauhu
Pääosissa:  Mitchel Musso, Sam Lerner, Spencer Locke




Halloweenina kolme lasta huomaa, että kiukkuisen naapurin talo herää yllättäen henkiin. Monsteritalo on kiva animaatio, mutta ei ikimuistoinen. Kesti kuitenkin toisenkin katselukerran kivasti. Parasta tässä ovat hyvin käsikirjoitetut hahmot sekä kaunis animaatio, eikä tarinakaan ole huono. Parempaankin olisi kuitenkin ehkä ollut rahkeita.

Pisteytys: 6/10

Diamonds Are Forever - Timantit ovat ikuisia
Ohjannut Guy Hamilton
Iso-Britannia 1971, 120 min.
Toiminta, Seikkailu, Rikos
Pääosissa: Sean Connery, Jill St. John, Charles Gray





Sean Conneryn paluu James Bondiksi ei tuottanut kovin timanttista lopputulosta, elokuvan nimestä huolimatta. Conneryn tympääntyminen paistaa läpi, eikä tästä elokuvasta oikein osaa päättää olisiko se hyvä vai huono. Kieli poskessa tehty agenttiraina kertoo tällä kertaa Bondin seikkailuista timanttien salakuljettajien jäljillä. Toki elokuvassa myös kamppaillaan arkkivihollisen Blofeldin (Gray) kanssa. Toiminnan lisäksi myös komiikkaa piisaa, mutta suuri osa siitä tuntuu olevan tahatonta. Tietyssä mielentilassa tämä voisi olla aika hauska, mutta nyt ei kyllä napannut yhtään.

Pisteytys: 4/10

The Secret World of Arrietty - Kätkijät
Ohjannut Hiromasa Yonebayashi
Japani 2010, 94 min.
Animaatio, Seikkailu
Pääosissa: Mirai Shida, Ryūnosuke Kamiki, Kirin Kiki



Studio Ghiblin versiointi Mary Nortonin lastenkirjasarja Kätkijöistä on valloittava. Kätkijät ovat pieniä olentoja, aivan ihmisen kaltaisia. 14-vuotias Arietta (Shida) asuu perheineen vanhan kartanon uumenissa, mutta rauhaisa elämä mullistuu kun pikkuihmisten olemassaolo paljastuu. Lapsuuteni mieluisin mielikuvitusleikki oli kutakuinkin kätkijöiden kaltainen pikkuolentojen maailma, joten tämä filmi herättää suuria sympatioita. Lisäksi näin toisella katselukerralla Kätkijät tuntui vielä eheämmältä kokonaisuudelta kuin ensinäkemältä. Viehättävä filmi, taattua Ghibli-laatua!

Pisteytys: 9/10

The Hotel New Hampshire - Kaikki isäni hotellit
Ohjannut Tony Richardson
Iso-Britannia & Kanada & USA 1984, 109 min.
Draama, Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Rob Lowe, Jodie Foster, Paul McCrane, Nastassja Kinski, Beau Bridges, Seth Green, Lisa Banes





Olen lukenut useampaan kertaan John Irvingin romaanin Kaikki isäni hotellit (1981), siispä myös elokuvaversion katsominen on jo pitkään ollut mielessä. Erikoisesta, mutta kovin sympaattisesta Berryn perheestä kertova tarina käsittelee vaikeitakin teemoja kevyeen sävyyn. Karhuja unohtamatta.

Elokuvaversio on ehkä hieman liiankin uskollinen kirjalle: yhden keskeisen teeman valitseminen tarkastelun kohteeksi tuntuisi paremmalta ratkaisulta kuin yritys mahduttaa kahteen tuntiin vähän kaikkea. Elokuvaan on lisätty huumoria pikakelausefektein, joka ironisesti korostaa filmiversion muutoinkin nopeatempoista kirjan läpijuoksua. On tämä silti ihan viihdyttävä tulkinta Irvingin teoksesta, vaikka itse olenkin kokenut kirjan monet teemat ja kohtaukset - hahmoista puhumattakaan - aika toisella tavoin. Elokuvalla ei niin väliä, mutta kirjaa suosittelen luettavaksi!

Pisteytys: 5/10

Postia pappi Jaakobille
Ohjannut Klaus Härö
Suomi 2009, 75 min.
Draama
Pääosissa: Kaarina Hazard, Heikki Nousiainen, Jukka Keinonen




Eletään 1970-luvun alkua. Armahdettu elinkautisvanki Leila (Hazard) päätyy vasten tahtoaan vanhaan pappilaan keskelle korpea, tehtävänään lukea sokean pappi Jaakobin vastaanottamia kirjeitä. Kaunis, surumielinen ja haikea kertomus piti vahvasti otteessaan koko lyhyehkön kestonsa verran. Musiikki, näyttelijät sekä tunnelma ovat miltei täydellisessä harmoniassa. Elokuva huokuu myös toivoa, erikoisia kohtaamisia pysähtyneen maailman keskellä.

Pisteytys: 8/10

The Great Dictator - Diktaattori
Ohjannut Charlie Chaplin
USA 1940, 125 min.
Komedia, Draama, Sota
Pääosissa: Charlie Chaplin, Paulette Goddard, Reginald Gardiner, Jack Oakie





Diktaattori on yksi ehdottomista Chaplin-suosikeistani. Tämä fasismia parodisoiva komedia kiellettiin esimerkiksi Saksassa ja Espanjassa, mutta muualla elokuva oli varsin suosittu, sota-ajasta huolimatta - tai ehkä juuri sen vuoksi. Diktaattori kertoo kuvitteellisesta Tomanian valtiosta, jota johtaa diktaattori Adenoid Hynkel (Chaplin). Sattumusten kautta muuan vainottu juutalainen parturi (Chaplin) sekoitetaan vahingossa kunnianarvoisaan Hynkeliin.

Diktaattori on Chaplinin ensimmäinen varsinainen äänielokuva. Mykkäelokuvaa pitkään puolustanut Chaplin otti kuitenkin uuden teknologian lopulta haltuun mestarin elkein. Fyysisen komedian ja ilmeikkyyden lisäksi tämä elokuva on täynnä kekseliäitä kielellisiä vitsejä, parhaimpana kenties kuvitteellinen Tomanian kieli. Elokuvan lopussa kuultava, yhteiskunnallisen sanoman vahvimmin esilletuova juutalaisen parturin puhe on koskettava ja kaunis, puhdasta kultaa.

Pisteytys: 10/10