4. luukku: 90 vuotta sitten (Mies joka tiesi liikaa, 1934)

Have a drink?

Elokuvamatka jatkuu vuoteen 1934, jolloin Euroopan yllä häilyivät synkät pilvet. Fasismi jatkoi nousukiitoaan ja aatteet kovenivat entisestään: Saksassa koettiin poliittinen puhdistus, "pitkien puukkojen yö" ja pian Hitler julistautui Führeriksi. Kuuluisa ja elokuvallisilta ansioiltaan kehuttu propagandaelokuva Tahdon riemuvoitto (1934) heijastaa osaltaan ajan julmaa henkeä.

 

Yhdysvalloissa yksi vuoden suurtapaus oli rikoskaksikko Bonnien ja Clyden ampuminen. Parivaljakon vaiheista ja 1930-luvun ajankuvasta on sittemmin syntynyt kuuluisa elokuva Bonnie ja Clyde (1967). Hollywoodin ihmemaa kuitenkin sikseen, sillä päivän elokuva sijoittuu tukevasti vanhalle mantereelle ja huokuu hieman aikansa painostavia tunnelmia.

The Man Who Knew Too Much - Mies joka tiesi liikaa

Ohjannut Alfred Hitchcock

Iso-Britannia 1934, 75 min.

Trilleri, Jännitys, Rikos

Pääosissa: Leslie Banks, Peter Lorre, Edna Best

Bob Lawrence (Banks) on perheineen lomalla Sveitsissä. Idyllinen matka muuttuu piinaavaksi jännitykseksi, sillä perhe sotkeutuu tahattomasti salaliittoon. Eräs valtionpäämies aiotaan murhata, mutta nyt herra Lawrence on saanut vihiä asiasta täysin tahtomattaan. Salamurhaa hautovat rikolliset kidnappaavat Lawrencen perheen tyttären, jotta saisivat kiristettyä perheen hiljaiseksi.

Mies joka tiesi liikaa kohosi Alfred Hitchcockin siihen saakka menestyneimmäksi elokuvaksi, joka oli varsinkin kotimaassaan valtava hitti. Katsojien näkemysten vastaisesti Hitchcock itse totesi myöhemmin, että elokuva on suorastaan amatöörimainen. Hän teki tarinasta uusintaversion Mies joka tiesi liikaa (1956), joka on vielä alkuperäistäkin maineikkaampi. Tällä elokuvalla oli kuitenkin keskeinen merkitys ohjaajan uran suunnan kannalta ─ ei siis lainkaan turha teos!

Vaikka ohjaaja ei myöhemmin lämmennyt hittifilmilleen, sen jännitys on edelleen vetovoimaista. Sähäkkä leikkaus ja hyvät roolityöt ovat elokuvan parasta antia. Yksi näyttelijätähdistä on unkarilaissyntyinen Peter Lorre, joka nousi maineikkaaksi filmitähdeksi Saksassa. Vaan vuonna 1933 NSDAP nousi valtaan, joten juutalainen Lorre katsoi parhaaksi paeta maasta ja siirtyä englanninkielisten tuotantojen pariin. Pian Lorren tie jatkuikin Hollywoodiin, jonne myös Hitchcock siirtyi 1930-luvun lopulla. Lorre esiintyi urallaan vielä yhdessä Hitchcockin elokuvassa, sota-ajan vakoilutrillerissä Salainen asiamies (1936).

Pisteytys: 7/10

Henry V - Henrik V (1944)

Ohjannut Laurence Olivier
Iso-Britannia 1944, 137 min.
Historia, Draama, Biografia
Pääosissa: Laurence Olivier, Leslie Banks, Renee Asherson

O King Henry!

Kaikkien aikojen kehuimpiin Shakespeare-elokuvasovituksiin lukeutuva Henrik V on kauniin värikäs sekä mielenkiintoisella tavalla toteutettu teatterin ja elokuvan muotojen yhteensulautuma. Ajallisesti näytelmä sijoittuu satavuotisen sodan taistoihin eli 1400-luvun alkuun. Englannin kuningas Henrik (Olivier), tuo yksi keskiajan sotapäälliköistä menestyksekkäin, johdattaa joukkonsa Ranskaan ja kunniakkaaseen voittoon kuuluisaksi jääneessä Agincourtin taistelussa.

William Shakespearen näytelmä (1599) edustaa historiallisiin tositapahtumiin pohjaavaa draamaa, joskin näytelmämestarille tuttuun tapaan kertomus on paikoin myös hyvinkin humoristinen - varsinkin, kun käsittelyssä ovat pöyhkeät ranskalaiset! Klassikkonäytelmää kiinnostavammaksi elementiksi nousee kuitenkin erikoinen tapa, jolla elokuva on toteutettu. Se alkaa 1600-luvun Lontoosta, Globen teatterilavalta, ja vähitellen tapahtuu siirtymä elokuvallisempaan ilmaisuun: lavasteet ja aidot maisemat sulautuvat upeasti tarinaa elävöittäväksi näyttämöksi, joskin teatraalinen tyyli säilyy vahvana loppuun saakka.

Shakespearen tuotannosta olen kirjallisessa muodossa tutustunut lähinnä tragedioihin ja komedioihin, ja nämä historialliset kuningasnäytelmät ovat tuttuja vain nimellisesti. Ehkäpä varsinkin tästä syystä elokuvan seuraaminen oli jotenkin vaan tosi tylsää ja raskasta, vaikka onhan omalaatuinen Henrik V kieltämättä upeasti tehty. Elokuvaversiosta saanee enemmän irti, jos ennalta paneutuu näytelmätekstiin, ellei sitten ole kiinnostunut vain Laurence Olivierin mielenkiintoisesta elokuvaa ja teatteria yhdistelevästä visiosta.

Pisteytys:
6/10