20. luukku: 20 vuotta sitten (Hotelli Ruanda, 2004)

Why are people so cruel?

Vuoden 2004 elokuvista populaarikulttuurin muistiin on jäänyt eritoten Perikadon (2004) räyhäävä Hitler. Moni muukin kaksikymppinen hittifilmi tunnetaan edelleen: suuria yleisöjä vetivät puoleensa esimerkiksi Pixar-animaatio Ihmeperhe (2004) sekä verinen Jeesus-filmatisointi The Passion of the Christ (2004). Oscar-gaalan suurimmat menestyjät olivat Howard Hughes -biografia Lentäjä (2004) sekä Clint Eastwoodin nyrkkeilydraama Million Dollar Baby (2004). Oma suosikkini vuoden filmeistä lienee viininlipittäjistä kertova draamakomedia Sideways (2004). Päivän filmi lukeutuu vuotensa nimekkäiden menestysteosten joukkoon.

 

 

Hotel Rwanda - Hotelli Ruanda
Ohjannut Terry George

USA, Iso-Britannia & Etelä-Afrikka 2004, 121 min.

Draama, Biografia, Historia

Pääosissa: Don Cheadle, Sophie Okonedo, Joaquin Phoenix

Vuonna 1994 Ruandassa tapahtui verinen kansanmurha, jossa surmansa sai noin 800 000 ihmistä vain muutaman kuukauden aikana. Tositapahtumiin pohjautuva elokuva seuraa hotellipäälikkö Paul Rusesabaginan (Cheadle) pyrkimystä pelastaa ihmishenkiä. Suhteiden, rahojen, lahjusten ja välillä silkan tuurin avulla mies onnistuu majoittamaan tuhatpäisen joukon vainottua väkeä hotelliinsa.

Nyt kun kansanmurha-aihe on valitettavasti Lähi-Idässä ajankohtaistunut, Hotelli Ruanda tuntuu puhuttelevalta. Miten tapahtumia käsitellään mediassa, kuunteleeko maailma? Kiinnostaako ketään? Milloin kansanmurhaa voidaan kutsua kansanmurhaksi? Riittämättömien aputoimien vuoksi Ruandan uhriluvut kasvoivat valtaviksi. On pohjattoman murheellista, että vastaavat tapahtumat toistuvat jälleen, eikä mitään olla opittu. Toki lähtökohdat ovat erilaiset, mutta lopputulos on hyytävän tuttu.

Hotelli Ruanda on aiheeltaan tärkeä ja koskettava elokuva, vaikka tarinana se keskittyy liikaa päähenkilöönsä. Elokuvassa olisi paljon muitakin merkittäviä tarinoita, jotka nyt jäävät sivuun. Käsikirjoitusta toisaalta kehuttiin aikanaan paljon ja se oli ehdolla Oscarin saajaksi. Sinänsä yllätyksetöntä ja samalla tylsää, sillä Hollywood-konventioita noudattava tarina ei tee oikeutta tositapahtumille. Noh, elokuva sentään sai näkyvyyttä ja nostatti kyyneleitä, toisin kuin Ruandan tapahtumat vuosikymmentä aiemmin.

Pisteytys: 6/10

District 9 (2009)

Ohjannut Neill Blomkamp

Etelä-Afrikka, USA, Uusi-Seelanti & Kanada 2009, 112 min.

Scifi, Trilleri, Toiminta

Pääosissa: Sharlto Copley, Jason Cope, David James

Get your fokkin' tentacle out of my face!

Johannesburgin ylle laskeutunut avaruusalus on vuosikymmenten kuluessa muuttunut osaksi kaupunkimaisemaa. Avaruuden muukalaiset eivät koskaan päässeet kotimatkalle, joten he ovat asettuneet asumaan omalle slummialueelleen kaupungin laitamille. Muukalaisasioista vastaava virasto päättää lopultakin siirtää ravuiksi haukutut oliot kauemmas kaupungista, mutta kesken operaation tapahtuu peruuttamaton onnettomuus.

District 9 on hienoisella komedialla maustettu toimintatrilleri, joka käsittelee vakavia aiheita. Apartheid- ja slummiallegoriat ovat tarkoituksellisen voimakkaita, mutta eivät paatoksellisia. Eriarvoisuutta tutkitaan vieraisiin nahkoihin asettumalla: päähenkilö Wikus (Copley) altistuu kemikaalille, joka saa hänet hiljalleen muuttumaan avaruusolentojen kaltaiseksi. Onnettomuus paljastaa ihmisyyden pimeimmät puolet, ahneuden ja itsekkyyden. Mutta ehkä ripauksen inhimillisyyttäkin?

Eteläafrikkalais-kanadalainen Neill Blomkamp (s. 1979) on ohjannut urallaan useita toimintascifi-elokuvia, joista debyyttiohjaus District 9 on edelleen nimekkäin. Elokuva menestyi aikanaan tyylikkäästi sekä lippuluukuilla että kriitikoiden hampaissa, ja se nousi hieman yllättäväksikin hitiksi. Oscar- ja Bafta-ehdokkuudet eivät silti tuoneet voittoja, mutta elokuvaa voinee silti jo nimittää 00-luvun scifiklassikoksi. Omaperäinen tarina ja menevä paukuttelu eivät ole menettäneet tenhoaan.

Pisteytys: 8/10

Tsotsi (2005)

Ohjannut Gavin Hood

Iso-Britannia & Etelä-Afrikka 2005, 94 min.

Draama, Rikos

Pääosissa:Presley Chweneyagae, Terry Pheto, Mothusi Magano

Now look what you've done.

Johannesburgin slummeissa asuva nuori rikollinen Tsotsi (Chweneyagae) tekee hätäisen keikan. Hän ryöstää auton, mutta ei huomaa takapenkillä kaukalossaan kitisevää vauvaa. Omatunto alkaa kolkuttaa kovanaamaisimmankin gangsterin mieltä, mutta ei vauvaa voi kiinnijäämisen pelossa palauttaakaan. Yrittäessään pitää pienokaista hengissä, Tsotsi joutuu kohtaamaan oman menneisyytensä, nykyisyytensä ja toivottoman tulevaisuutensa. Voisiko hän kerrankin toimia oikein?

Tsotsi kuvaa raadollisesti ja rehellisesti Johannesburgin slummien elämää. Monien lapsuus on ollut traumaattinen eikä näköpiirissä ole rahtustakaan toivoa, joten sinänsä on aivan sama vaikka tehdä rikoksia ja purkaa pahaa oloa ensimmäiseen vastaantulijaan. Elokuva muistuttaa, etteivät kaikki slummin asukkaat ole rikollisia. Synkän tarinan paino tuntuu silti turhankin raskaalta, vaikka loppu tuo pienen huojennuksen. Amatöörinäyttelijöiden vahva työ kuitenkin kantaa silloinkin, kun tarina horjuu.

Erinomaiseen kansainväliseen menestykseen kohonnut Tsotsi oli näkyvästi esillä eri palkintogaaloissa. Nimekkäin voitto oli parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar: temaattisesti aihiossa on samoja kaikuja kuin samana vuonna parhaana elokuvana palkitussa Crashissa (2004). Elokuvia vaivaa jopa sama ongelma, sillä molemmat näyttävät eriarvoisuuden kaikessa rumuudessaan, mutta eivät pääse käsiksi asian juurisyille tai todellisiin ratkaisuihin. Rosoisuutensa ja rehellisyytensä vuoksi Tsotsilla on ansionsa, mutta odotukset jäävät osittain lunastamatta.

Pisteytys: 6/10