Un long dimanche de fiançailles ─ Pitkät kihlajaiset (2004)

Ohjannut Jean-Pierre Jeunet

Ranska & USA 2004, 133 min.

Draama, Romantiikka, Mysteeri

Pääosissa: Audrey Tautou, Gaspard Ulliel, Dominique Pinon

Manech loves Mathilde.

Ensimmäinen maailmansota erottaa nuoret rakastavaiset toisistaan. Mathilde (Tautou) saa kotirintamalle suruviestin kihlattunsa Manechin (Ulliel) kuolemasta, mutta ei usko tapahtumaa todeksi. Sinnikkäästi Mathilde ryhtyy selvittämään rakkaansa viimeisiä vaiheita: käy ilmi, että Manech oli yksi viiden kuolemaantuomitun miehen joukkoa, mutta mitä piruparoille todellisuudessa tapahtui?
 

Pitkät kihlajaiset (engl. A Very Long Engagement) on tyylikkäillä väriskaaloilla leikittelevä mysteeri. Mathilden maaseutukoti on kuin keltasävyinen vanha valokuva, kun taas rintamalla värit kylmenevät ja tummuvat. Menneeseen aikaan kurkistetaan kauniisti, mutta tarina rönsyilee liikaa. Mathilden salapoliisityö junnaa liian kauan paikoillaan ja suvantovaiheilta ei säästytä. Epätietoisuuden ja odottelun vaikutelman pitäisi syntyä vähemmälläkin jahkailulla.

 

Vaikka elokuva ehtii väistämättä pitkästyttää, on siinä paljon hyvääkin. Sodan jättämät traumat ja kadonneiden mysteerit olivat täyttä totta suursodan kokeneille, ja tunnelma välittyy koskettavasti. Synkkyyttä ei kaihdeta, mutta elokuvan sävy on silti herttaisesti romanttiseen haaveiluun taipuva, toivoa kasvattava. Pitkät kihlajaiset muistuttaa tehokeinoiltaan saman tekijätiimin hittifilmiä Amelié (2001), vaikka aivan yhtä suureksi menestykseksi tästä filmistä ei ollut. Elokuva keräsi silti hienon palkintosaaliin Césareista ja nappasi Oscar-ehdokkuudet kuvauksesta sekä lavastuksesta.

Pisteytys: 6/10

Le Fabuleux Destin d’Amélie Poulain ─ Amélie (2001)

Ohjannut Jean-Pierre Jeunet

Ranska & Saksa 2001, 122 min.

Romantiikka, Komedia

Pääosissa: Audrey Tautou, Mathieu Kassovitz

These are hard times for dreamers.

Pariisin ylle laskeutuvat fantasiamaailman vaaleanpunaiset pilvet! Unelmoijaksi osoittautuva nuori nainen Amélie Poulain (Tautou) työskentelee kahvilassa ja elää omassa haavemaailmassaan. Elokuisena iltana kaikki muuttuu, kun Amélie löytää kotoaan vuosikymmenten takaisen lapsen aarrekätkön. Voisiko sen palauttaa? Yksinäisyyteen tottunut Amélie ryhtyy määrätietoisesti levittämään onnellisuutta ympäristöönsä, mutta kuinka hän itse pääsisi osalliseksi yhteiseen iloon?

Jean-Pierre Jeunetin menestyselokuva on taattua mielihyvää, jos suinkin on valmis ottamaan elokuvan lämmön vastaan. Tunnelmallisen punavihreä maailma tuikkii seikkailua, jossa kaikki on mahdollista. Ihmeiden imelyys maittaa, koska huumori on sopivan absurdia. Välillä groteskiakin! Kerronnallisesti elokuva lainaa vaikutteita klassikoista, eritoten esikuvana on kertojaäänellä ja erilaisilla kuvakikoilla täydennetty Jules ja Jim (1962), joka vilahtaa Améliessakin valkokankaalla.

 
Amélie on taatusti yksi ilmestymisvuotensa rakastetuimpia elokuvia. Romantillinen satumaailma riemastutti kriitikoita, keräsi ehdokkuuksia ja pystejä palkintogaaloissa sekä veti suuret yleisöt teattereihin. Filmistä tuli vuotensa menestynein ranskalaiselokuva; Suomessakin Amélie nousi helposti kymmenen katsotuimman elokuvan joukkoon. Maaginen Pariisi viehättää edelleen, mutta 1001-listalta Amélie on siirretty sivuun uudempien unelmien tieltä jo vuonna 2010.

Pisteytys: 8/10

Delicatessen ─ herkuttelijoiden yö (1991)

Ohjannut Marc Caro & Jean-Pierre Jeunet

Ranska 1991, 99 min.

Komedia, Rikos

Pääosissa: Dominique Pinon, Marie-Laure Dougnac, Jean-Claude Dreyfus

 

You think this is a safari, bitch?

Entinen klovni Louison (Pinon) pyrkii ränsistyneen kerrostalon huoltomieheksi. Ilmoituksen takana on kivijalkaliikkeen lihakauppias Clapet (Dreyfus), joka aikoo pistää tuoreen huoltomiehen lihoiksi. Louison saa paikan ja ryhtyy pivartelemaan Clapetin tytärtä Julieta (Dougnac), joka puolestaan pyrkii turvaamaan heilansa eloonjäännin. On aika ottaa yhteys kasvissyöjien vastarintaliikkeeseen.
 

Delicatessen sijoittuu kummalliseen dystooppiseen maailmaan, jossa lihan puute ajaa ihmisiä kammottaviin tekoihin. Elokuvan visuaalinen ilme ja kerrostaloelämä tuovat mieleen Jean-Pierre Jeunetin Amélien (2001), vaikka filmit ovatkin aivan eri lajia. Delicatessen ilahduttaa erikoisella tunnelmallaan ja rytmikkäällä kerronnallaan: varsinkin kerrostalon toisiinsa nivoutuvat äänet on toteutettu hauskasti. Toisinaan juttu poukkoilee vähän turhankin villisti!

 

Riemukas musta komedia oli Marc Caron (1956─) ja Jean-Pierre Jeunetin (1953─) ensimmäinen  kokopitkä ohjaustyö. Visioita oli kenties juonittu yhdessä jo pidempään, sillä miesten yhteistyön juuret juontuvat aina 1970-luvulle saakka. César-menestykseksi kohonnut Delicatessen mahdollisti kaksikolle myös seuraavan yhteistyöprojektin Kadonneiden lasten kaupunki (1995), jonka jälkeen tiet erkanivat ja Jeunetin ohjausura jatkui Hollywoodissa Alien-sarjan parissa. Paraikaa odotellaan Jeunetin tuoreimman ohjaustyön Bigbug ensi-iltaa. Lieköhän tulevassa dystopiakomediassa Delicatessen makumuistoja?

Pisteytys: 7/10