La La Land (2016)

Ohjannut Damien Chazelle

USA & Hongkong 2016, 128 min.

Musikaali, Draama, Romantiikka

Pääosissa: Emma Stone, Ryan Gosling

 

City of stars, are you shining just for me?

Tähtien kaupunki Los Angelesissa piilee monia toteutumattomia unelmia. Näyttelijän urasta ja elokuvarooleista haaveileva Mia (Stone) ja määrätietoinen jazzmuusikko Sebastian (Gosling) kohtaavat sattumalta. Vastentahtoisesta alusta huolimatta kaksikon välillä leimahtaa lempi. Ihmissuhteiden ja suurien intohimojen yhteensovittaminen osoittautuu kuitenkin karikkoiseksi tieksi.

 

Suuria unelmia kohti kurotteleva La La Land on kuin yhtä suurta Hollywood-kulissia. Välillä steppikengät irtoavat maan kamaralta ja haaveet ottavat vallan, mutta tarina ei silti muutu täysin unenomaiseksi fantasiaksi. Köyhien taiteilijoiden arki ei ole tanssia ruusuilla. Tulevaisuuden haaveiden lisäksi elokuva tutkii menneen haikailua, mikä näkyy elokuvan kertaustyylissä. Tarina on täynnä silmäniskuja klassikoille aina Laulavista sadepisaroista (1952) Rochefortin tyttöihin (1967).

 

La La Land oli jättimenestys, joka tuntuu saaneen yksinomaan ylistäviä arvosteluja. Kuudella Oscarilla (mm. paras ohjaus, lavastus, laulu) palkittu musikaali on kiistämättä raikas tuulahdus supersankari-megaversumien hallitsemasta Hollywoodista, ihana muisto menneistä loiston ajoista. Perinteisestä sävystä ja monista klassikkoviitteistä huolimatta elokuva ei ole pelkkää vanhan toistoa, mistä näytteenä on nykypäivän tekniikka ja modernit miljööt. Vaan ei La La Land ole aivan esikuviensa veroinenkaan, sillä nostalgia vie omaperäisyyden kustannuksella. Siksi en aivan pääse kiinni La La Landin huumaan, vaikka tyylipuhtaan klassinen musikaali onkin kaikin puolin taitavasti tehty.

 

Pisteytys: 7/10

Whiplash (2014)

Ohjannut Damien Chazelle

USA 2014, 106 min.

Draama

Pääosissa: Miles Teller, J.K. Simmons

 

Not quite my tempo.

Nuori jazzrumpali Andrew (Teller) tavoittelee mainetta ja kunniaa arvostetussa konservatoriossa. Hän onnistuu kiipeämään oppilaitoksensa arvostetun big bandin kakkosrumpaliksi, mutta huipulla tuulee. Sadistinen orkesterinjohtaja Fletcher (Simmons) tekee musisoinnista veristä kilpailua, nöyryyttävää matelua ja saa lahjakkaimmankin muusikon epäilemään kykyjään.

Whiplash on taidokas valtatutkielma. Fletcherin auktoriteetti koukuttaa janoamaan huomiota ja arvostusta, mutta kauhun tasapaino ei herkeä hetkeksikään. Taidemaailma osoittaa armottomuutensa: kasvaako epäonnistumisen pelko suuremmaksi kuin toive onnistumisesta? Fletcherin hahmo ei silti ole täysin mustavalkoinen ja tarina jää hänen osaltaan hieman avoimeksi. Onko mies täysi mulkku vai pyrkiikö hän sittenkin koulimaan mestareita armottomilla metodeillaan? J.K. Simmonsin pelottavan hyvä roolityö palkittiin ansaitulla Oscarilla.

Kiihkeärytminen jazzelokuva sai ensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla, jossa se nousi suureen menestykseen. Jokseenkin tuntematon nuori ohjaaja Damien Chazelle (s. 1985) nousi valokeilaan ja hänen uransa lähti välittömään nousukiitoon. Whiplash on ehdottomasti ilmestymisvuotensa parhaita yhdysvaltalaiselokuvia. Elokuva naulitsee, vaikka välillä tuntuu vaikealta katsoa nuorten muusikkojen armotonta riepottelua. Kaiken kruunaa intensiivinen loppukohtaus, joka on värisyttävän upeaa periksiantamatonta kilvoittelua, kaikkien aikojen näytön paikka ja vielä enemmän.

Pisteytys: 8/10