Amour - Rakkaus (2012)

Ohjannut Michael Haneke

Itävalta, Ranska & Saksa 2012, 127 min.

Draama

Pääosissa: Jean-Louis Trintignant, Emmanuelle Riva, Isabelle Huppert

Things will go on, and then one day it will all be over.

Georges (Trintignant) ja Anne (Riva) ovat vanha aviopari, joiden elämän täyttää musiikki. Aktiiviset eläkevuodet ovat yllättäen ohi, kun Anne sairastuu. Parannuskeinoa ei löydy, joten hiljalleen halvaantuva ja maailmasta etääntyvä Anne joutuu miehensä hoivattavaksi. Itsenäisyyden menettäminen tuo surua ja vihaa, mutta rakkaus ei hievahda mihinkään.

Vähäeleinen, arkisen koskettava draama elämän ehtoosta. Georgesin ja Annen tarina on ollut pitkä, mutta loppu tulee silti yllättäen. Se tuo katsojallekin muistutuksen kaiken päättymisen vääjäämättömyydestä: kuinka suhtautua, kun hetki koittaa? Kuolemaan ja hyvästeihin liittyvä suru leijailee paksuna sumuna kaiken yllä, mutta kuten elokuvan nimikin osoittaa, tarinassa on pitkälti kyse rakkaudesta, silloinkin, kun vaikeudet koettelevat.

Kultaisella palmulla palkittu Rakkaus oli valtaisa arvostelumenestys. Rakkauden ja kuoleman teemat ovat suuria, mutta mikäpä ne tavoittaisi paremmin kuin tällainen tuiki tavallinen tarina vanhasta avioparista. Itse kertomuksen täydentävät loistavat näyttelijät, joista varsinkin Emmanuelle Rivan rooli on täynnä tunnetta: lempeyttä, kujeilevuutta, suuttumusta, pelkoa. Rakkaus on ehkäpä Michael Haneken tasapainoisin ja paras elokuva, jossa jokainen hetki on tarkkaan harkittu ja haikean kaunis.

Pisteytys: 9/10

La pianiste ─ Pianonopettaja (2001)

Ohjannut Michael Haneke

Ranska, Itävalta & Saksa 2001, 131 min.

Draama

Pääosissa: Isabelle Huppert, Benoît Magimel, Annie Girardot

After all, love is built on banal things.

Erika Kohut (Huppert) on menestynyt pianisti, joka opettaa soittoa konservatorion lahjakkaimmille oppilaille. Opettajana ja pianistina Erika on ankara ja säälimätön, mutta kotona hän alistuu äitinsä (Girardot) voimakkaaseen tahtoon. Pako ja vapaus löytyy väkivallasta ja alistusfantasioista, joita Erika pyrkii toteuttamaan nuoren oppilaansa Walterin (Magimel) haparoivalla avustuksella.

Pianonopettaja (engl. The Piano Teacher) käsittelee vääristyneitä valtasuhteita. Pidättyväisyys aiheuttaa seksuaalisia patoumia ja Erikan ymmärrys rakkaudesta on kliinisen viileää. Teema on hyvä, mutta jättää katsojan etäälle. Turhautuminen on elokuvan avainsana ja sitä välitetään onnistuneesti, sillä katsojakaan ei saa täyttymystä rakkaudesta, onnesta, päätepisteestä. Sinänsä tarina taitaa päästä tavoitteeseensa aika taidokkaasti, vaikka katselu jättää koleaan tunnelmaan.

Kontrasteja korostava elokuva luo kiinnostavan vastinparin korkeakulttuurin ja pornon välille. Tässäkin suhteessa yhteys jää keskeneräiseksi, eivätkä maailmat kohtaa, vaikka Erika elää jatkuvasti molemmissa. Lopun romahdus jättää haavat auki. Kuten todettua, katselu on aika epämiellyttävää tirkistelyä, mutta Pianonopettajan tarkoitus ei olekaan tyydyttää vaan korostaa Erikan kokemaa tuskaa ja epävarmuutta, ja siinä filmi onnistuu taitavasti. Pianonopettaja palkittiin Cannesissa Grand Prixillä sekä näyttelijäpysteillä. Kultainen palmu ei jäänyt kauas, mutta ehkäpä se olisi ollut liiallista hurjastelua: voittoon nousi turvallisempi ja tunteikkaampi valinta Pojan huone (2001)

Pisteytys: 7/10