Splendor in the Grass - Kuumetta veressä (1961)

Ohjannut Elia Kazan
USA 1961, 124 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Natalie Wood, Warren Beatty, Pat Hingle

Is it so terrible to have those feelings about a boy?

1920-luvun Kansasissa nuoret rakastavaiset Wilma "Deanie" Loomis (Wood) ja Bud Stamper (Beatty) kamppailevat vanhempiensa odotusten ja omien kuumeisten halujensa välillä. Vaikutusvaltaisen perheen vesalle Budille tulevaisuus on pedattu valmiiksi, eikä romanssi sovi hänen isänsä (Hingle) suuriin suunnitelmiin. Deanien kotiväki puolestaan keskittyy varoittelemaan tytärtään esiaviollisten suhteiden turmiollisuudesta. Lopulta haaveiden rakkaustarina murtuu ja pettymys järisyttää herkän Deanien mieltä rankasti. Myös Stamperin perheen onni on vaakalaudalla pörssiromahduksen jälkeen.

Kuumetta veressä käsittelee teini-iän ikuista tuskaa, heräävää ja tukahdutettua seksuaalisuutta sekä vanhempien asettamien odotuksien kanssa painiskelua. Aihe on ajaton, jos toki 1920-luku oli 1960-luvun tapaan omanlaisensa vauhdikkaan nuorisohuuman vuosikymmen. 1920-luvulle etäännytetty kertomus osuu hyvin 1960-luvun alkuun, jolloin hiljalleen kypsytelty nuorisokapina oli jo suoranaisessa räjähdysvalmiudessa. Elokuvan teema ja myös sen englanninkielinen nimi on napattu William Wordsworthin (1770─1850) runon säkeestä, jossa nuoruuden hehkeästä kukasta on jäljellä muisto vain.

Todellisista 1920-luvun kansasilaisista inspiraationsa saanut Kuumetta veressä palkittiin käsikirjoituksestaan Oscarilla, vaikka tarinan kulkua ei aina voi sanoa täydellisen sulavaksi. Rehellisen aidossa kertomuksessa on niin herkkyyttä kuin syvyyttäkin, mutta tarinan hyveet kärsivät kolhuja jokusten puolivillaisten ohjausratkaisuiden vuoksi. Esimerkiksi Deanien mielen horjuminen täräytetään valkokankaalle jokseenkin yksiulotteisesti, vaikka roolistaan Oscar-ehdokkuuteen yltänyt Natalie Wood tekeekin hyvää työtä. Epätasaisuudestaan huolimatta Kuumetta veressä on sangen mukaansatempaava teinidraama, joka jatkaa esimerkiksi Natalie Woodin tähdittämän Nuoren kapinallisen (1955) sekä Elia Kazanin ohjauksen Eedenistä itään (1955) viitoittamalla tiellä.

Pisteytys:
8/10

On the Waterfront - Alaston satama (1954)

Ohjannut Elia Kazan
USA 1954, 108 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Marlon Brando, Karl Malden, Lee J. Cobb, Eva Marie Saint

Conscience... that stuff can drive you nuts.

New Jerseyn satamassa häikäilemättömät rikolliset elävät kulta-aikaansa. Satamatyöläiset ovat korruptoituneiden pomojen armoilla, sillä työoloihin parannusta vaativa voidaan tarvittaessa vaikka murhata. Nuorukainen Terry Malley (Brando) on rikollisten leivissä, mutta ystävän murha ja rakastuminen tämän siskoon (Saint) vavahduttavat Terryn maailmankuvaa. Sataman pappi (Malden) jaksaa myös väsymättä ohjata Terryn ristiriitaisia tuntemuksia kohti oikeuden toteutumista.

Alaston satama kulkee samoja polkuja Elia Kazanin edellisen menestysteoksen Viettelyksen vaunun (1951) kanssa. Molemmat elokuvat olivat suurmenestyksiä ja saivat peräti kaksitoista Oscar-ehdokkuutta. Tämä elokuva voitti niistä enemmän, jopa kahdeksan palkintoa ja mukana voittopotissa oli toki parhaan elokuvan pysti. Menestys ei missään nimessä tullut aivan suotta. Realistinen ote yhdistettynä voimakkaaseen moraaliteemaan on taattua Kazania, mutta tässä elokuvassa tuo pettämätön yhdistelmä on hiottu  huippuunsa valtavan taitavasti. Elokuva on myös kuvattu häkellyttävän kauniisti! Jälki on Boris Kaufmanin käsialaa, mies toimi kuvaajana muun muassa visuaalisesti upeassa, realismia huokuvassa mestariteoksessa L'atalante (1934).

Muiden ylistysten ohella ei tietenkään sovi jättää mainitsematta Alastoman sataman timanttisia roolisuorituksia. Eva Marie Saintin elokuvadebyytti on kehujen arvoinen, samoin Karl Maldenin roolityö elämää nähneenä, mutta silti arvojensa puolesta sinnikkäästi taistelevana pappina on erinomainen. Ykköstähti on tietenkin Marlon Brando, jonka ura oli 1950-luvun alkupuolella mainiossa nousukiidossa. Brandon tulkinta herkkiä tuntoja kokevasta kovanaamaisesta satamajätkästä on ihailtavan hienovarainen. Uskomatonta, että Terryn rooli oli mennä Frank Sinatralle! Ei hänkään varmasti huono olisi ollut, mutta olisipa elokuva ainakin ollut melko erilainen.

Pisteytys:

9/10

A Streetcar Named Desire - Viettelyksen vaunu (1951)

Ohjannut Elia Kazan
USA 1951, 122 min.
Draama
Pääosissa: Vivien Leigh, Marlon Brando, Kim Hunter, Karl Malden

Is there something wrong with me?

Opettaja Blanche DuBois (Leigh) saapuu New Orleansiin lähes kaiken omaisuutensa menettäneenä. Blanche asettautuu väliaikaisesti asumaan sisarensa Stellan (Hunter) ja tämän miehen Stanleyn (Brando) nuhjuiseen kotiin. Äkkipikainen moukka Stanley ei voi sietää vaimonsa sisarta, ja niinpä mieleltään hauras Blanche ajautuu yhä syvempään ahdinkoon.

Tennessee Williamsin samannimiseen näytelmäklassikkoon (1947) perustuva Viettelyksen vaunu on Elia Kazanin ylistetyimpiä teoksia. Jo ilmestyttyään elokuva nousi suureen suosioon ja se huomioitiin muun muassa kahdellatoista Oscar-ehdokkuudella ja neljällä pystillä. Elokuvan rajallisilta tuntuvat lavasteet ja rytmilliset ratkaisut muistuttavat siitä, että tarina on alunperin tehty teatterilavoille. Kerronta kuitenkin mukautuu elokuvan ehdoille täydellisesti ja New Orleansin syrjäisten katujen nuhjuiset miljööt on luotu upeasti. Elämänmenon voi lähes aistia tunkkaisina hajuina ja ilmassa raskaana hohkaavana lämpönä. Äänekkäiden naapureiden riitely puolestaan aiheuttaa mielihalun perääntyä tarkkailemaan riehumista turvalliselta etäisyydeltä.

Viettelyksen vaunu on merkittävä tunnelmansa, mutta myös ilmiömäisten näyttelijöidensä vuoksi. Elokuvan myötä syttyi Hollywoodissa uusi elokuvatähti: Broadwaylla Stanleyn roolia jo aiemmin näytellyt Marlon Brando tuli osansa myötä tunnetuksi ja tituleerattiin kaiken lisäksi seksisymboliksi. Elokuvan suurin tähti on kuitenkin ilmiömäinen Vivien Leigh, joka oli myös näytellyt Blanchen osan aiemmin teatterissa. Elia Kazan todella kunnostautui loistavissa roolituksissa; vain muutamaa vuotta myöhemmin Kazanin elokuvassa Eedenistä itään (1955) nähtiin James Dean ensimmäisessä isossa roolissaan.

Pisteytys:

9/10