Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raoul Walsh. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raoul Walsh. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. tammikuuta 2025

Regeneration (1915)

Ohjannut Raoul Walsh
USA 1915, 72 min.
Mykkäelokuva, Rikos, Draama
Pääosissa: Rockliffe Fellowes, Anna Q. Nilsson
 
Buy the drinks!

Owen (Fellowes) varttuu ottovanhempiensa toraisassa taloudessa ja ajautuu jo nuorena kovaan katuelämään. Rikosjengit vetävät vaikutuksille altista nuorukaista puoleensa, ja pian hän kohoaakin oman koplansa johtajaksi. Owen saa kuitenkin mahdollisuuden kääntää elämänsä suuntaa, kun hän tapaa hyväsydämisen Marien (Nilsson), joka auttaa yhteiskunnan vähäosaisia. Pääseekö Owen irti gangsterielämästään ja köyhyyden langettamista tummista varjoista?

Regeneration on yllättävän fyysinen ja vauhdikas elokuva. Kamera pysyy vielä ajan tavan mukaan tiukasti paikoillaan, vaikka jo aiemmin samana vuonna Kansakunnan synty (1915) oli mullistanut kameratyöskentelyn ja pian elokuviin tuli uudenlaista liikettä. Vauhdikkaiden kohtausten ohella Regenerationissa on aitouden tuntua, sillä filmiä kuvattiin New Yorkin pahamaineisissa kortteleissa Lower East Sidella, prostituoitujen ja kodittomien näytellessä taustarooleja.

Rähjäisiä rikollisia lähikuvassa tarkasteleva elokuva perustuu todellisen Owen Kildaren omaelämäkerralliseen romaaniin My Mamie Rose (1903). Köyhien eurooppalaissiirtolaisten aiheuttamat kärhämät olivat todellista ajankuvaa, mutta elokuva pyrkii positiiviseen lopputulemaan. Ehkä köyhissäkin kortteleissa on vielä toivoa? Aikanaan kassamagneetiksi kohonnut elokuva on myöhemmin tituleerattu yhdeksi merkittävimmistä varhaisista gangsterielokuvista. Lajityypin varsinainen kulta-aika räjähti käyntiin 1930-luvulla, jolloin Raoul Walsh oli jo kokeneempi konkari. Hänen myöhemmältä uraltaan löytyy monia nimekkäitä rikosklassikoita kuten Kuohuva 20-luku (1939), High Sierra (1941) ja Valkoinen hehku (1949).

Pisteytys: 7/10

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Me and My Gal (1932)

Ohjannut Raoul Walsh
USA 1932, 79 min.
Komedia, Romantiikka, Rikos
Pääosissa: Spencer Tracy, Joan Bennett, Marion Burns, George Walsh

I'm so thrilled, but I'll pretend I'm mad...
Lempeämielinen poliisi Danny (Tracy) on iskenyt silmänsä satamakahvilan myyjään Heleniin (Bennett). Hukkuvan juopon pelastamalla Danny tienaa itselleen ylennyksen ja lemmen portit avautuvat vähitellen. Hääkellojen sointia saadaan kuitenkin tovi odotella, sillä Helenin sisko Kate (Burns) heilastelee vankikarkuri Duken (Walsh) kanssa ja piilottelee tätä sisarusten kodin vintillä.

Viattoman romanssin ja gangsterirainan yhdistävä Me and My Gal on notkea komediaklassikko, johon kovaksikeitetty rikosjuttu tuo sopivan ripauksen särmää. Elokuvassa on muutamat hieman epätasaiset kohtauksensa, mutta pääosin erikoista käsikirjoitusta voi pitää onnistuneena. Huumoria riivitään humalaisten toilailuista; samoin hauskoihin hetkiin lukeutuvat lukuisat nokkelat sutkautukset: yksikään hahmo ei jää kertaakaan sanattomaksi, ei edes mykkä appiukko!

Vaikka vauhdikasta viihdettä riittää, elokuva oli ilmestymisaikanaan valtava floppi. Kenties teoksen arvo on helpompi ymmärtää jälkikäteen: ensinnäkin filmi heijastelee kiinnostavasti lama-ajan tunnelmia sekä kommentoi hilpeästi vielä voimassa ollutta kieltolakia, ja toisekseen elokuva tuntuu jo ennakoivan screwball-filmien orastavaa aikakautta. Tässä tarinassa pääparin romanssi kuitenkin vielä syntyy ilman sen suurempaa kissa-hiiri -leikkiä. Spencer Tracy ja Joan Bennett näyttelivät sittemmin hieman vanhempaa pariskuntaa elokuvassa Morsiamen isä (1950), jonka esiosaksi Me and My Gal on toisinaan hauskasti kuviteltu.

Pisteytys:
7/10

lauantai 7. joulukuuta 2019

LUUKKU 7 - 80 vuotta sitten (Kuohuva 20-luku, 1939)

When you got a job to do, get somebody else to do it.
Laman kurittama 1930-luku kääntyi lopuilleen synkissä tunnelmissa, kun suursodan uhka räjähti jälleen jylinäksi Euroopan sotatantereilla. Suomessakin paleltiin poteroissa ja kärsittiin kotirintamilla, sillä talvisota oli joulukuun ensimmäisellä viikolla jo täydessä vauhdissa. Päivälleen 80 vuotta sitten pauhua riitti, sillä Neuvostoliiton ensimmäinen suurhyökkäys oli käynnissä.

Yhdysvalloissa sota oli vielä turvallisen välimatkan päässä, mutta tuskinpa maailmalta kaikuvat uutiset kenenkään mieltä ylensivät. Onneksi sentään päivän elokuvassa palataan nostalgisesti edellisen vuosikymmenen vauhdikkaisiin aikoihin, vaikka toisaalta filmi myös jälkiviisaasti ja ennakkoon varoittaen muistuttaa, ettei sodasta palaavien nuorten elämä ole pelkkää hymyä.

The Roaring Twenties - Kuohuva 20-luku
Ohjannut Raoul Walsh
USA 1939, 106 min.
Rikos, Draama, Toiminta
Pääosissa: James Cagney, Priscilla Lane, Humphrey Bogart, Gladys George



Kuohuva 20-luku aloittaa tarinansa vuodesta 1919, jolloin maailmansota päättyy ja rauha laskeutuu sotatannerten ylle. Eddie Bartlett (Cagney) pyrkii vanhaan pestiinsä automekaanikkona, mutta työpaikat ovat kiven alla. Muutaman mutkan kautta Eddie päätyy mukaan salakuljetusbisnekseen alan konkarin Panama Smithin (George) suosiollisella avustuksella. Kuinka uraan mahtaa suhtautua sota-aikana käsipuoleen tarttunut siveä heila Jean (Lane)?

Rikos- ja jännitysfilmejä ohjanneen Raoul Walshin Kuohuva 20-luku on varsinainen gangsteriklassikko. Rainassa on mukavasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, eikä synkkyyteen vaivuta vaikeista hetkistä huolimatta. Kepeä, mutta myös jännittävä tunnelma upposi todellisuuspakoa kaivanneisiin aikalaisyleisöihin ja elokuva toimii oivana apuna viihteennälkään edelleenkin. Erityisesti Kuohuva 20-luku sopii katsottavaksi, jos haikailee katsovansa jotain oikein stereotyyppistä kieltolaki-gangsteritoimintaa.

Toimivan juonen lisäksi Kuohuva 20-luku on mainioiden näyttelijöiden tyylikäs show. James Cagney on erinomainen Eddie, joka muuttuu kirkasotsaisesta solttupojasta piinkovaksi gangsteriksi, elämässään pettyneeksi mieheksi. Cagneyn vastinpariksi nousee kyynisempää roolihahmoa oivan kitkerästi tulkitseva Humphrey Bogart. Legendaariset näyttelijät osuivat vain kolmeen yhteiseen elokuvaan, joista vain Likakasvoiset enkelit (1938) löytyy 1001-listalta.

Pisteytys: 8/10

torstai 30. toukokuuta 2019

High Sierra (1941)

Ohjannut Raoul Walsh
USA 1941, 100 min.
Rikos, Toiminta, Romantiikka
Pääosissa: Humphrey Bogart, Ida Lupino, Arthur Kennedy, Joan Leslie

Police are hot on his trail...
Roy Earle (Bogart) on juuri vapautunut vankilasta, mutta hyppää nopeasti takaisin leipätyönsä pariin. Tällä kertaa Roy osallistuu hotelliryöstöön kalifornialaisessa rikkaiden suosimassa lomaparatiisissa. Uudessa rikollisjengissä Roy tapaa tanssityttö Marien (Lupino), joka on selvästi kiinnostunut Roysta romantillisessa mielessä. Royn lemmekkäät aatokset kohdistuvat kuitenkin toiseen nuoreen naiseen, Velmaan (Leslie), joka tosin on jo ehtinyt valita sulhasensa. Jännitys tiivistyy kolmiodraaman kiristyessä ja ryöstökeikan lähestyessä...

Raoul Walshin gangsterielokuva sisältää ripauksen romantiikkaa, melodraamaa ja aavistuksen huumoriakin. Tunnelma ei silti ole täysin kepeä saati lemmen vietävissä! Kaahailulla ja pyssynpaukuttelulla ryyditetty elokuva pyrkii painottumaan rikosleffaksi ja paikoin sen tunnelma ennakoi jo film noirien kultakautta. Vielä samana vuonna elokuvateattereissa ensi-iltansa sai film noiriksi lukeutuva Maltan haukka (1941), jonka ohjasi High Sierraa käsikirjoittanut John Huston. Eritoten elokuvia yhdistää kuitenkin legendaarinen Humphrey Bogart, joka pääsi ensimmäiseen päärooliinsa High Sierran antisankari-Royna. Maltan haukka toi Bogartille lopullisen läpimurron.

Onnistuneen tarinan ohella High Sierra on katsomisen arvoinen Humphrey Bogartin ja Ida Lupinon oivallisten roolisuoritusten ansiosta, mutta kertomus jätti katsojan tällä kertaa hieman kylmäksi ─ ehkä odotukset olivat turhan korkealla, ajatukset muualla tai erikoinen genresekoitus hämäsi. Jännittävä ja varsinkin loppupuolella sangen vauhdikas elokuva pitää toki kiinnostuksen yllä. High Sierra sai aikalaiskriitikoilta kiitosta ja mainetta on piisannut sen jälkeenkin, niinpä kertomus on sittemmin uusintafilmatisoitu peräti kahdesti. Toinen adaptaatio Coloradon sankari (1949) on myös Raoul Walshin ohjaama, tosin genreltään lännenelokuva. Klassinen lännenfilmi tarjonnee hyvän alustan tarinan moraalipohdinnoille, jotka High Sierrassa jäävät tarkoituksellisen koleasti taka-alalle.

Pisteytys:
7/10

lauantai 27. elokuuta 2016

White Heat - Valkoinen hehku (1949)

Ohjannut Raoul Walsh
USA 1949, 114 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: James Cagney, Virginia Mayo, Edmond O'Brien, Margaret Wycherly

To the top of the world.
Postijuna ryöstetään väkivaltaisin ottein Kalifornian rajalla ja jäljet johtavat Arthur "Cody" Jarrettin (Cagney) rikollisjengin luokse. Cody pakoilee virkavallan epäilyksiä vaimonsa Vernan (Mayo) ja rakkaan äitinsä (Wycherly) kanssa, mutta jää kuitenkin lopulta kiinni. Vankilasta pakeneminen ei tosin koidu Codylle ongelmaksi, mutta mestaririkollisellakin on omat heikkoutensa.

Raoul Walshin ohjaama intensiivinen rikostarina on täynnä lukuisia voimakkaita ja ikimuistoisia kohtauksia, joista mainittakoon Codyn totaalinen flippaaminen vankilan ruokalassa tai koko elokuvan loppukohtaus, jossa Codyn järki vaikuttaa lopullisesti sumentuneen. Päähenkilö on erikoinen ja kiinnostava persoona: tässä elokuvassa paatuneen rikollisen luovat selittämättömät migreenikohtaukset, vaivaannuttavalla tavalla räjähtävät raivarit ja pakkomielteet, joista liioiteltu äidinrakkaus ei suinkaan ole vähäpätöisin. Tuskinpa tätä kiehtovaa hahmoa kukaan tulkitsisi legendaarista James Cagneyta paremmin! Tarina etenee vauhdilla, jännitys alkaa aivan elokuvan ensihetkiltä ja jatkuu aivan sen viimeisiin hetkiin saakka.

Jännitystä piisasi elokuvan ilmestyessä peräti siihen malliin, että Valkoinen hehku ei Suomessa kuunaan päässyt teatterilevitykseen, vaikka maailmalla se saikin positiivisia arvioita. Kieltämättä Codyn mielenmaisemat tuntuvat aikakautensa elokuviin verraten erikoisen rajuilta, myös intensiivinen tunnelma tiivistyy hetkittäin liki ahdistavaksi. Valkoinen hehku on loistava gangsteriklassikko, yhtä ikimuistoinen kuin Yhteiskunnan vihollinen (1931) tai Arpinaama (1932) - ellei jopa parempi!

Pisteytys:
9/10

sunnuntai 26. elokuuta 2012

The Thief of Bagdad - Bagdadin varas (1924)

Ohjannut Raoul Walsh
USA 1924, 155 min.
Mykkäelokuva, Seikkailu, Fantasia
Pääosissa: Douglas Fairbanks, Julanne Johnston, Snitz Edwards

When I held you in my arms-the very world did change.
Bagdadin varas on maaginen matka Tuhannen ja yhden yön tarinoiden maailmaan, jossa mikään ihme ei ole mahdoton. Seikkailussa nähdäänkin niin salaperäisiä aarteita, kamppailua prinsessan rakkaudesta, lentäviä mattoja kuin kauhistuttavia hirviöitäkin. Lisäksi kahden miljoonan budjetilla tehty seikkailuelokuva on edelleen täydessä terässään, eikä sen vaikuttavuus ole vuosien saatossa kärsinyt.

Elokuva kertoo Bagdadin kaupungissa elelevästä taiturimaisesta varkaasta Ahmedista (Fairbanks), joka eräällä ryöstöreissullaan törmää hurmaavaan prinsessaan (Johnston) ja rakastuu silmittömästi. Ahmed onnistuu myös valloittamaan neidon sydämen, mutta avioliitton onneen pääseminen korkea-arvoisen prinsessan kanssa ei ole helppoa pahaiselle varkaalle. Prinsessan asettaman ehdon mukaan hänet saa vaimoksensa se urho, joka noutaa hänelle seitsemän kuukauden kuluessa maailman harvinaisimman ihmeen. Ahmed syöksyy epäröimättä seikkailuun, kilpailijoista ja matkan vaaroista huolimatta.

Satumainen seikkailu maailman suurimpien ihmeiden maailmassa on toteutettu eritoten suurten lavasteiden, taidokkaan akrobatian ja erikoistehosteiden luoman taianomaisuuden myötä. Osansa on myös elokuvan suurilla tähdillä, Fairbanksilla ja Walshilla. Douglas Fairbanks oli yksi 1900-luvun alkupuolen valkokankaan sankarinimistä - hänet oli nähty jo ennen Ahmedin roolia muun muassa Zorrona sekä Robin Hoodina. Kepeästi liikkuva Ahmed onkin rosvoilustaan huolimatta elokuvan sankari, jolle mikään ei ole mahdotonta.

Erinomaisista lähtökohdistaan huolimatta Bagdadin varas jätti katsojan tällä kertaa hieman kylmäksi. Ehkäpä nämä Tuhannen ja yhden yön tarinat eivät varsinaisesti ole minulle se aiheista kiinnostavin, vaikkakin tämän elokuvan myötä ajattelin tutustua aiheeseen paremmin: jospa itse filmin taustalla olevan teoksen lukeminen tekisi tämän seikkailun katsomisesta vielä kiehtovampaa. Suurelle nykypäivän yleisölle tutuin filmi tästä aihepiiristä lienee Disneyn Aladdin (1992), jota Ahmedinkin aarteen- ja prinsessanmetsästys toki lähenee useassa käänteessä. Ilmeisesti Bagdadin varas -filmatisointi vuodelta 1940 kuitenkin on enemmän Aladdinin kaltainen.

Pisteytys:
7/10