LUUKKU 10 ─ 70 vuotta sitten (Quo Vadis, 1951)

I command you to stop loving me!

Päivän luukusta paljastuu elokuvavuoden 1951 ehdoton ykköshitti ja mahtavin spektaakkeli. Antiikkidraama oli vuoden suurin kassamagneetti, mutta Oscareilla mitaten vuoden menestyjiä olivat näytelmäklassikkoon perustuva draama Viettelyksen vaunu, Gene Kellyn tähdittämä musikaali Pariisin lumoissa sekä George Stevensin Amerikka-trilogian aloittava Paikka auringossa. Näiden klassikoiden lisäksi aikansa elokuvahistoriaa kuvaavat osuvasti esimerkiksi scifiklassikko Uhkavaatimus maalle ja Alfred Hitchcockin kultakauden alkusysäys Muukalaisia junassa.

Quo Vadis

Ohjannut Mervyn LeRoy

USA 1951, 171 min.

Historia, Biografia, Draama

Pääosissa: Robert Taylor, Deborah Kerr, Peter Ustinov

 

Keisari Neron (Ustinov) valtakauden (54─68) Roomaan sijoittuva elokuva dramatisoi jylhin sävyin aikansa synkeitä tapahtumia. Kristittyjen vainot kulminoituvat Rooman paloon, jonka syy vieritetään vainottujen harteille. Kärjistyvien tapahtumien kulisseissa ihmiset silti löytävät toinen toisensa: armeijan komentaja Marcus Vincius (Taylor) rakastuu kristittyyn vankiin Lygiaan (Kerr), joka puolestaan lämpenee eriuskoisen miehen lemmelle hitaasti.

Quo Vadis oli vuoden 1951 ykköshitti, joka keräsi lippuluukuilla ison potin ja syytä olikin, sillä elokuvan tekoon paloi myös melkoinen määrä rahaa. Kahdeksan Oscarin ehdokas ei kuitenkaan lopulta napannut yhtäkään palkintoa, vaikka lavasteiden, musiikkien tai Peter Ustinovin väkevän tulkinnan olisi voinut kuvitella yltävän voittoon. Hulppeat lavasteet, suuret joukkokohtaukset ja Technicolor-kuvaus tekevät filmin katselusta edelleen nautinnollista. Tarina etenee jouhevasti, vaikka muutamat paasaavat kohtaukset hieman puuduttavat. Niistä olisi ollut helppo leikata, mutta eihän suurfilmi sitten tietenkään olisi pakollisen kolmituntinen spektaakkeli.

Nobel-palkitun Henryk Sienkiewiczin samannimiseen romaaniin (1896) perustuva kertomus pohjaa todellisiin tapahtumiin. Tulkinnat edustavat omaa aikaansa, eikä keisari Neroa nykytiedon valossa kuvattaisi enää samanlaisena. Toki mukana on tarkoituksellista fiktiotakin. Kuvitteellisuutta edustaa eritoten romanssijuoni, joka tuntuu nykypäivänä piinallisen vaivaannuttavalta kaikessa 1950-lukulaisuudessaan. Elokuvan ansioksi laskettakoot, että autenttisuuteen pyrkivää aikalaiskuvaa on ansiokkaasti pyritty tutkimaan: esimerkiksi elokuvan musiikit säveltänyt Miklós Rózsa hyödynsi musiikkiteemoissaan antiikin ajalta säilyneitä nuottien fragmentteja.

Pisteytys: 7/10

LUUKKU 7 - 80 vuotta sitten (Sumujen silta, 1940)

Every parting from you is like a little eternity!

Vuonna 1940 toisen maailmansodan melskeet velloivat ympäri Eurooppaa ja ruudinkatku kantautui hiljalleen kohti toisiakin mantereita. Elokuvissa vuoden 1940 sotatapahtumia käsittelevät esimerkiksi Dunkirk (2017), Rouva Miniver (1942) ja Talvisota (1989). Suomessa ankara talvisota sentään saatiin päätökseen maaliskuussa, mutta harva huokasi helpotuksesta. Elämää juoksuhaudoissa soi ja veti mielen matalaksi; ties mitä ne Hilleri ja Talliinin Joopi vielä päidemme menoksi keksivät! Yhdysvalloissa saatiin vielä pysyä erossa meren takaisista kuohuista ja elokuvateollisuus kukoisti. Päivän yhdysvaltalaisfilmi vie silti sotatunnelmiin, mutta pommisateessa versoo rakkaus.

 

Waterloo Bridge - Sumujen silta
Ohjannut Mervyn LeRoy

USA 1940, 108 min.

Draama, Romantiikka, Sota

Pääosissa: Vivien Leigh, Robert Taylor, Virginia Field

Eletään syyskuun alkupäiviä vuonna 1939 ja Iso-Britannia juuri on julistanut sodan Saksaa vastaan. Eversti Roy Cronin (Taylor) on matkalla Ranskaan, mutta suo kiireiltään hetken pysähtyä Thamesin ylittävälle Waterloon sillalle. Muistot kiirivät kahden vuosikymmenen taa, jolloin samaisella sillalla syttyi huumaava salamaromanssi. Salskea kapteeni Roy ja ballerina Myra (Leigh) tempautuivat rakkauden pyörteisiin keskellä pommituksia, mutta lopulta sodan oli määrä erottaa rakastavaiset iäksi.

Sumujen silta on siveä kertomus rakkaudesta ja sen menettämisestä. Klassisen kohtalokas melodraama vertautuu Joutsenlampi-balettiin, jota Myra tietenkin on parhaillaan harjoittelemassa rakkaustarinan alkaessa. Sotatapahtumien melskeissä Roy katoaa ja Myra luulee hänen kuolleen. Suru ja kurja kohtalo johtavat epätoivoisiin tekoihin, joita Myra ei usko Royn antavan anteeksi. Kuten Joutsenlammessa, myös tämä rakkaustarina johtaa riipaisevaan loppuun erehdysten ja epätietoisuuden saattelemana.

Tunnelmallinen Sumujen silta perustuu Broadway-näytelmään (1930), josta oli jo aiemmin tehty yksi filmatisointi (1931). Tämä elokuva on tarinan parhaiten tunnettu versio, joka keräsi kiitosta jo ilmestyessään. Kohtalokkaan tarinan ansioita ovat näyttävä toteutus, komeat musiikit ja pätevät näyttelijät. Varsinkin Vivien Leigh säkenöi roolissaan! Puhtoisuutta vaalivassa tarinassa on nykypäivästä katsoen omat kummallisuutensa, jotka toki selittyvät ajan ja moraalin muutoksella, unohtamatta myöskään entisajan elokuvasensuuria.

 

Pisteytys: 8/10

Camille - Kamelianainen (1936)

Ohjannut George Cukor
USA 1936, 109 min.
Draama, Romantiikka, Historia
Pääosissa: Greta Garbo, Robert Taylor, Lionel Barrymore, Henry Daniell

Don't you believe in love, Marguerite?

Klassikkoromaaniin perustuva Kamelianainen tutustuttaa katsojansa viehkeän kurtisaanin rakkausseikkailuihin 1800-luvun Pariisissa. Ilmiömäinen Greta Garbo kannattelee voimakkaiden tunteiden pukudraamaa jäljittelemättömällä näyttelijäntyöllään. Ikimuistoisen roolisuorituksen lisäksi elokuvan esittämä moraalitematiikka osuu 1930-luvun sensuurisäädösten ytimeen.

Paroni de Varvillen (Daniell) rakastajattareksi päätynyt kurtisaani Marguerite Gauther (Garbo) rakastuu palavasti häntä ihailevaan nuoreen Armand Duvaliin (Taylor). Rakkauden yhtälö on kuitenkin mahdoton. Koskettava rakkaustragedia käsittelee alkuperäisteoksensa tavoin moraalisia kysymyksiä, ja aikansa sensuurisäädöksiin nähden elokuva tuntuu hetkittäin yllättävänkin uskaliaalta. Rakkauden ikiaikainen arvoitus kuitenkin nousee seksuaalimoraalia merkittävämmäksi teemaksi. Millainen rakkaus on aitoa, mahdollista tai tavoiteltavaa?

Alexandre Dumas nuoremman vuonna 1848 kirjoittama Kamelianainen on kirjailijan tunnetuin teos, josta on tehty lukuisia televisio- ja elokuvaversioita. Dumasin romaani on löyhänä taustatarinana esimerkiksi elokuvassa Moulin Rouge! (2001) - kyseisestä elokuvasta pitäville myös tämä versio tarjonnee uusia näkökulmia. Lukuisista Kamelianaisen filmatisoinneista tämä nimenomainen elokuva lienee tunnetuin, samoin filmiä on pidetty Greta Garbon uran suurimpana tähtihetkenä. Oscar-ehdokkuus ei tuottanut tähtinäyttelijälle pystiä, mutta Garbon suoritus on joka tapauksessa täydellinen. Muutoinkin elokuva on tasapainoinen kokonaisuus, joka ei sorru ylilyönteihin tai eksy aiheestaan harhapoluille. Jopa pinnallisia pukudraamoja ja rakkaustragedioiden syvimpiä vesiä kavahtaville tätä elokuvaa uskaltaa lämpimästi suositella.

Pisteytys:

8/10