 |
| Kolomekertaanen eläköön-huuto! |
Suurten uutispäivien vuosi 1989 jätti jälkensä historian lehdille. Berliinin muuri murtui ja lähes kaikkialla Itä-Euroopassa räiskyivät vallankumoukset. Suomessa villitsi pikemminkin Lambada-huuma ja kulutusonnelan aallonharja, eikä Neuvostoliiton hajoamista saati seuraavan vuosikymmenen lamaa vielä osattu odottaa. Päivän elokuvassa pysytellään Suomen kamaralla, joskin Talvisota muistuttaa turvallisessa hyvinvointivaltiossa eläjiä surkeammista ajoista.
Ohjannut Pekka Parikka
Suomi 1989, 199 min.
Sota, Historia, Draama
Pääosissa: Taneli Mäkelä, Vesa Vierikko, Timo Torikka, Konsta Mäkelä
Antti Tuurin romaaniin Talvisota (1984) perustuva elokuva seuraa talvisodan tapahtumia pohjanmaalaisten sotilaiden silmin. Päähenkilöiksi nousevat Hakalan veljekset, joista esikoispoika Martti (T. Mäkelä) yrittää taisteluiden tuoksinnassa huolehtia pikkuveljestään Paavosta (K. Mäkelä). Veljekset lähtevät yhtä matkaa kertausharjoituksiin lokakuun harmaudessa ja joutuvat pian tositoimiin. Komppaniasta moni saa surmansa ja myös toinen Hakalan veljeksistä palaa kotiin arkussa.
Pekka Parikan Talvisodassa Edvin Laine kohtaa amerikkalaisen pyrotekniikan. Kuudella Jussilla palkittu sotakuvaus oli ilmestymisvuoteensa mennessä kaikkien aikojen kallein suomalaistuotanto ja miehitetty lukuisilla nimekkäillä eturivin näyttelijöillä. Tuotanto huokuu mahtipontisuutta vielä 30 vuotta myöhemminkin ja rintaman rytinä on yhä sangen näyttävää. Lopputuloksena on silti tuskastuttavan perinteinen ja raskassoutuinen spektaakkeli. Kehuttu rivimiehen näkökulmakin tuntuu hieman pinnalliselta.
Traditionaalisen lähestymistavan ja rahantuhlauksen kyllä ymmärtää: olihan vuosi 1989 talvisodan 50. muistovuosi ja elokuvassa oli paras pelata varman päälle. Tosifanien iloksi järisyttävän pitkästä Talvisodasta tehtiin vielä reipasta tuntia pidempi tv-sarja! Mikäli kokee olevan Tuntemattoman sotilaan elokuvaversioiden kohderyhmää, on Talvisota varmasti myös antoisa elämys. Itsekin toki mieluummin katsoin tämän elokuvan kuin kykin talvipakkasella poterossa tosipaikan edessä, mutta perhanan koville se otti tämäkin. Kotomaamme sotaelokuvien sijaan taidan jatkossa mieluummin nauttia suomalaisen sotahistorian annokseni kirjallisuuden ja museonäyttelyiden kautta.
Pisteytys: 4/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti