 |
| Amazing grace! |
Tänään aikakone vie viidenkymmenen vuoden taakse, jolloin hippiliike vielä kukoistaa ennen kuihtumistaan. Vuonna 1969 ihminen käveli ensi kerran kuun pinnalla ja Stonewallissa mellakoitiin seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta. Suomessa vuosi kuohahti käyntiin monien mielestä iloisissa merkeissä, sillä keskiolut vapautui kauppoihin. Päivän elokuva tuudittaa katsojansa lempeästi kapinan ja muutoksen vuosikymmenelle, nauttimaan viimeisen hippivuoden rauhasta, rakkaudesta ja pitkistä hiusmalleista!
Ohjannut Arthur Penn
USA 1969, 111 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Arlo Guthrie, Patricia Quinn, James Broderick, Pete Seeger
Alicen ravintola perustuu folkmuusikko Arlo Guthrien lauluun Alice's Restaurant Massacree (1967), jolla puolestaan on juurensa tositapahtumissa. Guthrie itse esittää päähenkilö Arloa, joka hengailee kommuunissa muiden hyväntahtoisten hippien kanssa. Leppoisten päivien varrella tielle osuvat kutsunnat, isän sairaus ja pieni putkakeikkakin, mutta kaikesta selvitään rauhan ja rakkauden avulla.
Temaattisesti elokuva käsittelee Vietnamin sotaa, jota vastustetaan kuitenkin melko hyvässä hengessä ja ketään suuremmin demonisoimatta. Sodanvastaisuudelle oli aikanaan tilausta, ja niinpä Alicen ravintola oli ilmestymisvuotensa katsotuin elokuva Yhdysvalloissa. Filmille siunaantui myös yksi Oscar-ehdokkuus ohjaustyöstä. Kiistämättä Arthur Penn pitää haahuilevan tarinan ihmeen hyvin kasassa, mutta kovin suurta klassikkoa aikansa hittielokuvasta ei silti ole muodostunut.
Tyyliltään Alicen ravintola on turhankin vetelä ja niin päämäärättömästi ajelehtiva elokuva, ettei sen tarinassa useinkaan tunnu olevan mitään ideaa. Kohtausten rento sarja toki on tehty aivan tarkoituksella ja päämääränä lienee aitouden tavoittelu. Tunnelma on tarinan löysyydestä huolimatta ihan kivasti aikaansa kuvaava ja musiikki on mukavan leppoisaa. Hippitunnelmia ja kommuunielämää kaipaavalle Alicen ravintola toimii takuulla kivana aikamatkana, mutta paremmin tähän aikakauden janoon vastannee vaikkapa musiikkidokumentti Woodstock (1970).
Pisteytys: 6/10
Temaattisesti elokuva käsittelee Vietnamin sotaa, jota vastustetaan kuitenkin melko hyvässä hengessä ja ketään suuremmin demonisoimatta. Sodanvastaisuudelle oli aikanaan tilausta, ja niinpä Alicen ravintola oli ilmestymisvuotensa katsotuin elokuva Yhdysvalloissa. Filmille siunaantui myös yksi Oscar-ehdokkuus ohjaustyöstä. Kiistämättä Arthur Penn pitää haahuilevan tarinan ihmeen hyvin kasassa, mutta kovin suurta klassikkoa aikansa hittielokuvasta ei silti ole muodostunut.
Tyyliltään Alicen ravintola on turhankin vetelä ja niin päämäärättömästi ajelehtiva elokuva, ettei sen tarinassa useinkaan tunnu olevan mitään ideaa. Kohtausten rento sarja toki on tehty aivan tarkoituksella ja päämääränä lienee aitouden tavoittelu. Tunnelma on tarinan löysyydestä huolimatta ihan kivasti aikaansa kuvaava ja musiikki on mukavan leppoisaa. Hippitunnelmia ja kommuunielämää kaipaavalle Alicen ravintola toimii takuulla kivana aikamatkana, mutta paremmin tähän aikakauden janoon vastannee vaikkapa musiikkidokumentti Woodstock (1970).
Pisteytys: 6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti