LUUKKU 12 - 60 vuotta sitten (Prinsessa Ruusunen, 1959)

In a faraway land, long ago...

Tänä vuonna kuusikymppisiään viettävät Hollywood-hitit Piukat paikat ja Vaarallinen romanssi. Vuoden isoin hitti taisi kuitenkin olla spektaakkelimainen Ben Hur, joka pärjäsi Oscar-kisoissakin. Cannesissa sen sijaan Kultaisen palmun vei brasilialainen Musta Orfeus. Eurooppalaisesta tuotannosta on mainittava tietenkin ranskalaisen uuden aallon käynnistäjät, 400 kepposta sekä Hiroshima, rakastettuni. Jälkimmäinen vie Japaniin, jossa puolestaan syntyi valloittavan kaunis Kiertolaiset. Tämän päivän elokuva on kotoisin Yhdysvalloista, joskin kerronnan perinteet juontavat juurensa eurooppalaisiin satuihin ja taiteen kaanoniin.

Sleeping Beauty - Prinsessa Ruusunen
Ohjannut Clyde Geronimi
USA 1959, 75 min.
Animaatio, Fantasia
Pääosissa: Mary Costa, Bill Shirley, Eleanor Audley

Satuklassikkoon perustuva Prinsessa Ruusunen sijoittuu kaukaiseen aikaan ja maahan. Kuninkaallisessa hovissa vietetään juhlaa vastasyntyneen prinsessa Auroran (Costa) kunniaksi, mutta kesken ilonpidon paikalle änkeää julma Pahatar (Audley) ja uhkaa prinsessan kohtaavan kuolemansa 16 vuoden kuluttua. Taikaa ei voida täysin peruuttaa, mutta Auroran hyvät ja höperöt haltiakummit yrittävät tehdä parhaansa prinsessaa suojellakseen.

Disneyn tuotannossa Prinsessa Ruusunen edustaa animaation taitekohtaa. Elokuvan tekoon upposi valtava määrä työtä ja niinpä teos olikin aikansa kallein animaatio. Lopputulos on klassisen tyylikäs, mutta tekotavoiltaan uutta edustava: jokainen yksityiskohta on mietitty ihailtavan tarkasti ja toteutettu alusta loppuun käsityönä. Taidevaikutteita animaattorit ovat saaneet keskiajan länsimaisesta taiteesta, joka kaukaisena ja nykypäivälle vieraalta tuntuvana aikakautena on usein muutenkin toiminut inspiraationa erilaisille fantasiamaailmoille.

Ikimuistoisen Lumikin (1937) ohella Prinsessa Ruusunen on Disneyn prinsessasaduista viehättävin. Tarina on tasapainoinen yhdistelmä jännitystä ja komediaa ja upeaa animointia on nautinto katsoa. Mikäli animaatio-Oscareita oltaisi jaettu jo 1950-luvulla, olisi Disney jo aloittanut voittokulkunsa. Tosin toisin kuin nykyään, näissä klassikoissa olisi jotain palkitsemisen arvoistakin. Yksi Oscar-ehdokkuus elokuvalle tuli musiikkien ansioista. Pjotr Tšaikovskin Prinsessa Ruusunen -balettiin (1890) perustuvat sävelmät sointuvat tyylikkäästi kokonaisuuteen.

Pisteytys: 8/10