tiistai 10. huhtikuuta 2018

Black Orpheus - Musta Orfeus (1959)

Ohjannut Marcel Camus
Brasilia, Ranska & Italia 1959, 100 min.
Draama, Fantasia, Musikaali, Romantiikka
Pääosissa: Breno Mello, Marpessa Dawn

Samba!
Antiikin taruissa Orfeus ja Eurydike ovat rakastavaiset, joiden lempi päättyy traagisella tavalla. Käärmeenpuremaan menehtyvä Eurydike siirtyy manalan majoille, josta surun murtama Orfeus palaa häntä hakemaan. Apollonin lyyralla jumalaisia säveliä soittava Orfeus luulee hetkeksi saavansa rakkaansa takaisin soittotaitonsa avulla, mutta hän kuitenkin menettää Eurydiken pian uudelleen. Marcel Camusin elokuvasovituksessa tuttu taru on siirretty Rio de Janeiron slummikortteleihin. Sambakarnevaalin tahtiin tanssivassa kaupungissa kitaristi-tanssija Orfeus (Mello) ja kuolemaa pakeneva Eurydike (Dawn) tapaavat ja rakastuvat, mutta kolmiodraama ja Eurydiken vainoaja uhkaavat päättää lemmen ennen aikojaan.

Realismia ja fantasiaa saumattomasti yhdistelevä Musta Orfeus (Orfeu Negro) syntyi neorealistiseen tyyliin minimibudjetilla ja amatöörinäyttelijöiden voimin. Köyhään yhteisöön sijoitettu elokuva on lähtökohdiltaan arkinen, mutta sambakarnevaalin juhlahumu sopii symbolisesti täyttä tarua olevaan pohjatarinaan: karnevaali vie slummikorttelit hetkeksi jumalten vuorten yltäkylläisiin pitoihin. Kiihkeän huumaava samba sykkii tietenkin lähes tauotta läpi elokuvan, ja lopussa kuullaan myös voodoo-sävyjä saavia mystisiä rytmejä.

Elokuvahistoriaan Musta Orfeus on jäänyt harvinaislaatuisella kolmoisvoitollaan. Elokuva palkittiin Kultaisella palmulla sekä parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla ja Golden Globella. Suosiota selittänee upean tarinan, kerronnan ja musiikin ohella myös karnevaalin väriloisto ja eksotiikka ─ elettiinhän aikaa ennen kaukomatkojen yleistymistä, väritelevisiosta, internetistä tai muusta nykypäivän kuvatulvasta puhumattakaan. Mustan Orfeuksen menestys ja edellämainittu eksotiikka siivittivät osaltaan bossa novan menestystä 1960-luvulla. Elokuvassa kuullaan jokusia pakahduttavan kauniita bossa nova -rytmejä, joita säveltämässä oli muun muassa lajityypin grand old man Antônio Carlos Jobim. Jobimin tunnetuin, upea sävellys Garota de Ipanema (1962) lienee tuttu useimmille ainakin The Girl from Ipanema -versiona. Mustan Orfeuksen herkimmät sävelmät ovat varsin samankaltaisia, niinpä samban, jazzin ja bossa novan ystäville elokuva on taattu nautinto.

Pisteytys:
8/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti