USA 1959, 160 min.
Rikos, Draama, Mysteeri
Pääosissa: James Stewart, Lee Remick, Arthur O'Connell, Ben Gazzara
 |
| Panties, your honor. |
Paul Biegler (Stewart) on pikkukaupungin asianajaja, jonka ura on kääntynyt laskusuuntaan jo aikapäiviä sitten. Hieman yllättäen Bieglerille tarjotaan murhajuttua, johon hän päättää tarttua kaikella tarmollaan. Bieglerin asiakas on murhasta syytetty luutnantti Frederick Manion (Gazzara), joka on ampunut vaimonsa (Remick) raiskaajan. Manion ei tosin muista murhatapahtumista mitään, eikä raiskauksestakaan tunnu löytyvän pitäviä todisteita. Mitä todella tapahtui ja millaisen tuomion Manion ansaitsee?
John D. Voelkerin samannimiseen romaaniin (1958) perustuvan Erään murhan anatomian tarina on saanut innoituksensa todellisista rikosjutuista, Voelker nimittäin toimi leipätyökseen juristina. Eipä siis ole ihme, että asiantunteva pohjateksti vaikuttaa valkokankaallakin erityisen realistiselta tosielämän jännitysnäytelmältä. Erään murhan anatomia on kasvanut yhdeksi kaikkien aikojen oikeussalidraamoista; yhäkin elokuva herättää ajatuksia yhdysvaltalaisen oikeusjärjestelmän toimivuudesta niin hyvässä kuin pahassa. Ilmestyessään elokuva menestyi mainiosti, vaikka joitakin aikalaisia raisu kielenkäyttö pöyristytti. Raiskaus- ja alusvaatepuheistaan huolimatta Erään murhan anatomia tienasi seitsemän Oscar-ehdokkuutta, joskaan ei yhtään voittoa.
Otto Preminger (1905─1986) oli ehtinyt rikkoa tabuja jo toisessa rikosdraamassaan Kultainen käsivarsi (1955). Jälkeenpäin arvioiden vanhentuneiden moraalinvartijoiden horjuttaminen ja haastaminen tosin suorastaan istui ajan henkeen. Samaten nykypäivästä katsoen Erään murhan anatomia ei välttämättä vaikuta kovin radikaalilta, vaan pikemminkin monin tavoin varsin perinteiseltä Hollywood-draamalta. Tietyt piirteet erottavat teoksen perusdraamojen massasta: maininnan arvoisia ovat ainakin Duke Ellingtonin hieno jazz-score sekä jo ensinäkemältä kiinnostuksen herättävät, nokkelasti käsikirjoitetut hahmot. En aivan osaa päättää, mitä mieltä olisin tarinan nopeasta loppuratkaisusta, joskaan en välttämättä osaisi päättää kertomusta toisinkaan. Samaten elokuvan kesto tuntuu yhtäältä hieman ylimitoitetulta, vaan eipä siinä ole mitään ylimääräistäkään!
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti