Ranska & Italia 1959, 90 min.
Kauhu, Rikos, Draama
Pääosissa: Pierre Brasseur, Alida Valli, Edith Scob
 |
| She's happy this time. |
Menestynyt kirurgi-professori Génessier (Brasseur) lavastaa oman tyttärensä kuoleman. Todellisuudessa tytär Christiane (Scob) piileskelee isänsä kartanossa, samaan aikaan kun isä ja hänen rakastajansa Louise (Valli) sieppaavat nuoria tyttöjä raa'asti leikeltäviksi. Christianen kasvot ovat nimittäin tuhoutuneet auto-onnettomuudessa, ja määrätietoinen kirurgi-isä on päättänyt luoda tyttärelleen sekä uudet kasvot että uuden identiteetin.
Unenomainen Silmät ilman kasvoja (Les yeux sans visage) tuo mieleen Georges Clouzot'n jännityselokuvat, erityisesti Pirulliset (1955). Ote on kuitenkin herkempi ja runollisempi. Georges Franjun mestariteos tavoittaa huikealla tavalla yhtäaikaisen kauneuden ja kauheuden ─ välillä tekisi mieli katsoa toisaalle, mutta kuitenkaan elokuvasta ei halua menettää hetkeäkään. Kerronta on vihjailevaa, hienoisesti symbolista ja ennen kaikkea mielikuvitusta kutkuttavaa. Mikä professori on todella miehiään, entä mitä hänen vaimolleen on tapahtunut?
Silmät ilman kasvoja valmistui vuonna 1959, mutta sen ensi-ilta osui vasta vuoden 1960 puolelle. Näin ollen ilmestymisajankohdasta löytyy kahta tietoa, mutta käytettäköön tässä nyt 1001-listaa mukaillen elokuvan valmistumisvuotta. Ilmestyttyään elokuva aiheutti poikkeavan näyttävässä brutaaliudessaan kauhua niin katsojissa kuin kriitikoissakin, eikä täysin positiivisella tavalla. Suomessa Valtion elokuvatarkastamossa pöyristyttiin siinä määrin, että Silmät ilman kasvoja kiellettiin aluksi kokonaan.
Ensimmäinen televisiointi sai odottaa aina vuoteen 2013, jolloin katsoin
elokuvan ensimmäistä kertaa (ks. silloinen arvio tästä). Kulttimaine ja arvostus toki ovat kasvaneet ajan kanssa. Sittemmin Silmät ilman kasvoja on vaikuttanut varsin selkeästi ainakin Pedro Almodóvarin hienoon trilleriin Iho jossa elän (2011).
Pisteytys:
9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti