8 x Halloween: osa I (Nauruihminen, 1928)

What a lucky clown you are.

Viime vuonna alkanut eli täten jo perinteeksi muodostunut 8 x Halloween -sarja palaa jälleen. Vuodenajan teemaan sopivia elokuvia esitellään kahdeksana päivänä ja elokuvat on valittu 1001-listan ulkopuolelta, siis ainakin tämänhetkisen listatiedon mukaisesti. Tekstit ilmestyvät jäljellä olevan lokakuun ajan aina maanantaisin ja keskiviikkoisin.

Ensimmäinen All Hallows' Even tunnelmiin vievä elokuva on Universalin kauhuklassikko 90 vuoden takaa. Nauruihminen ei ehkä ole mykkäkauhujen ikimuistoisin teos, mutta ainakin sen päähenkilö Gwynplaine on sittemmin inspiroinut Batmanin Jokeria!

The Man Who Laughs - Nauruihminen

Ohjannut Paul Leni

USA 1928, 110 min.

Draama, Kauhu

Pääosissa: Conrad Veidt, Mary Philbin, Olga Baclanova, Cesare Gravina

Viktor Hugon samannimiseen romaaniin (1869) perustuva Nauruihminen sijoittuu 1600—1700-lukujen taitteen Englantiin. Kuningas James II on mestannut vastustajansa ja rangaissut myös tämän poikaa Gwynplainea (Veidt) antamalla kaiverruttaa hänen kasvoillensa ikuisen virneen. Vääristyneen hymyn takana piilee kuitenkin syvä murheellisuus ja pian myös pelko, sillä vuosia myöhemmin jalosukuiset ovat jälleen Gwynplainen perässä.

Saksalaissyntyisen ohjaajan Paul Lenin (1885─1929) lyhyeksi jääneet Hollywood-vuodet ehtivät tuottaa neljä elokuvaa, joista ensimmäinen oli kauhukomedia Kissa ja kanarialintu (1927). Hyvin alkanutta menestystarinaa täydensi ison budjetin Universal-kauhu Nauruihminen, vaikka siitä ei tullutkaan mittavien panostensa mukaista suurta hittiä. Yli puoli vuosisataa sai kulua, ennen kuin elokuva sai kriitikot puolelleen: Nauruihminen tunnetaan tätä nykyä yhtenä viimeisistä saksalaista ekspressionismia henkivistä elokuvista.

Nauruihminen asettuu temaattisesti samaan kategoriaan Oopperan kummituksen (1925), Frankensteinin (1931) ja The Freaksin (1932) kanssa ─ kaikki kertovat rakkautta ja hyväksyntää kaipaavista hylkiöistä, joista muut tekevät hirviöitä. Mainittujen elokuvien tapaan myös Nauruihminen on visuaalisesti vaikuttavan synkkä kuvaelma ja sen tunnelma sopii mainiosti syksyn tummuuteen. Harmi, että siihen isot onnistumiset oikeastaan jäävätkin: lupaavasti alkava tarina ei kanna loppuun asti ja Gwynplainen hahmossakin olisi hiomisen varaa.

Pisteytys: 7/10

Freaks - Kummajaiset (1932)

Ohjannut Tod Browning
USA 1932, 64 min.
Draama, Kauhu, Trilleri
Pääosissa: Olga Baclanova, Harry Earles, Daisy Earles, Wallace Ford, Leila Hyams, Roscoe Ates, Henry Victor

Gooble Gobble?

Kiertävässä kummajaisnäytöksessä yleisö on kauhuissaan. Kuka on muodoton olento, jonka väitetään kerran olleen kaunis trapetsitaiteilija? Cleopatra (Baclanova) todellakin oli kerran valloittava sirkusesiintyjä, joka heilasteli voimamiehen Herculeksen (Victor) kanssa. Myös eräs sirkuksen kummajaisista, kääpiö Hans (H. Earles) rakasti Cleopatraa palavasti. Tilanne kärjistyi kurjaan juoneen: Cleopatra aikoi naida Hansin, myrkyttää tämän ja lopulta päästä käsiksi Hansin valtavaan omaisuuteen. Mitä karmeaa sirkuksessa lopulta tapahtui?

Tod Browning tutkiskeli sirkusmiljöötä ja sen erikoista tunnelmaa useamman kerran uransa aikana (esim. Kädetön Alfonso). Omakohtaiset kokemukset sirkustaiteilijana esiintymisestä auttoivat Browningia realistisen tunnelman luomisessa, mutta vasta Kummajaiset vei aitouden huippuunsa: siinä kun näyttelivät ihka oikeat luonnonoikuiksi leimatut ihmiset. Kaikki esiintyivät myös oikeasti sirkusten ja karnevaalien friikkinäytöksissä. Hassua sinänsä, että elokuva oli tirkistelynäytöksiin tottuneelle aikalaisyleisölle kauhistus. Ei niinkään siksi, että sen näyttelijöitä olisi ollut hirveää katsella, vaan koska teosta pidettiin moraalisesti arveluttavana.

Väärinymmärrettyä elokuvaa jouduttiin leikkaamaan rajusti, eikä se siltikään saavuttanut suosiota ennen 1960-lukua. Vaikka elokuvaa onkin sittemmin suitsutettu kriitikoiden taholta ja siitä on tullut suorastaan kulttiklassikko, ei Kummajaisia silti vieläkään aina täysin ymmärretä. Monelta katsojalta on vuosien saatossa jäänyt huomioimatta erityisesti se, ettei elokuva itsessään ole friikkishow, vaikka se sellaista kuvaakin. Genrerajoja rikkova, tunteita kuohuttava Kummajaiset on kaikin puolin varsin omalaatuinen tapaus ja kaikkinensa äärimmäisen mielenkiintoinen elokuva: kiehtova, uniikki, koskettava ja mieleenpainuva.

Pisteytys:

10/10