Welcome to the Dollhouse - Tervetuloa nukkekotiin (1995)

Ohjannut Todd Solondz

USA 1995, 88 min.

Komedia, Draama

Pääosissa: Heather Matarazzo, Brendan Sexton III, Matthew Faber

 

I don't mean to be a cunt.

 

Dawn Wiener (Matarazzo) on koulukiusattu varhaisteini, joka ei noin vain lannistu päälleen satavasta loasta. Eikä kiusaajissa, viiltävissä ihastuksissa ja vaivaannuttavissa kaverisuhteissa ole vielä kylliksi kärsittävää. Kotona nimittäin odottaa napiseva äiti, ärsyttävä nörtti-isoveli ja kaikkien lellimä pikkusisko ─ eikö missään saa olla rauhassa ja varttua omaksi itsekseen?

Todd Solondz tunnetaan tabuja rikkovista teoksistaan, nimekkäimpänä onnettomien ihmisten tarinoita yhteenkutova Onni (1998). Tervetuloa nukkekotiin ei koostu vielä yhtä revittelevistä piirteistä, mutta kyllä tässäkin tabujen rajoja koetellaan. Kummat perhesuhteet tulevat hauskasti esille molemmissa elokuvissa. Dawn Wienerin maailmassa kaikki on rajua mutta rehellistä, liioiteltua mutta aitoa. Räväkät musatehosteet ja kornin rajamailla häilyvät asut korostavat osuvasti varhaisnuoruuden jatkuvaa epäreiluutta ja piinallista kiusallisuutta.

Tervetuloa nukkekotiin oli ilmestyessään menestys, jonka musta huumori ja teiniyden terävä kuvaus miellytti kriitikoita. Sittemmin komedia on lisätty The New York Timesin 1001 -elokuvalistalle. Se on hyvä saavutus pienen budjetin indiefilmille, joka oli vasta Solondzin toinen kokopitkä ohjaustyö. Nuoruuden angstin ikiaikainen tunnelma tuntuu edelleen osuvalta, vaikka maailma ympärillä muuttuukin. Todd Solondzin ura jatkuu edelleen ja paraikaa työn alla on draamakomedia, jonka päärooliin nousee 11-vuotias poika ja hänen äitinsä. Päästäänkö jälleen perhesuhteiden ytimeen?

Pisteytys: 7/10

Happiness ─ Onni (1998)

Ohjannut Todd Solondz

USA 1998, 134 min.

Komedia, Draama

Pääosissa: Philip Seymour Hoffman, Dylan Baker, Jane Adams

I know who you are and you are nothing.

Onni yhdistää onnettomien ihmisten tarinat toisiinsa. Maplewoodien täydellisen oloista ydinperhettä riivaa perheenisä Billin (Baker) niljakas salaisuus, jonka paljastuminen on enää ajan kysymys. Kaiken lisäksi Billin kälyt aiheuttavat kumpikin omanlaistaan riesaa sekaantumalla epätoivottuihin ihmissuhteisiin, ja appivanhemmatkin ovat yhtäkkiä avioeron partaalla. Onnea ei näköjään löydä etsimällä eikä itse takomalla, se vain tulee jos on tullakseen.

Kaikki elokuvan hahmot ovat jollain tapaa onnettomia. Onni karkaa kauas saavuttamattomiin, onnelliseksi tekevät teot eivät ole soveliaita tai oma nautinto tekee muut onnettomiksi. Läheisyyttä kaipaava mies osaa vain soitella niljakkaita puheluita, täydellistä elämää viettävä nainen puolestaan elää ikuisessa roolissa, eikä tule nähdyksi omana itsenään. Hahmot tekevät kyseenalaisia tekoja ja muutamat jopa ankaria rikoksia, mutta kaikki ovat silti jotenkin sympaattisia ihmisparkoja.

Onni on pikimusta komedia, jonka absurdi huumori on keitetty kasaan järkyttävistä ja surullisista aineksista. Teemat ovat sen verran kontroversiaaleja, että filmi oli jopa vaikea saada levitykseen. Elokuvasta kuitenkin tuli arvostelumenestys ja se palkittiin muun muassa Cannesin FIPRESCI-palkinnolla rohkeudestaan. Ohjaaja-käsikirjoittaja Todd Solondz (1959─) on sittemminkin jatkanut uraansa tummasävyisillä satiireilla, joissa keskiluokkaisten amerikkalaisten pimeät salaisuudet kiskotaan päivänvaloon. Onnen menestystä Solondz ei ainakaan toistaiseksi ole vielä uusinut.

Pisteytys: 8/10