8. luukku: 40 vuotta sitten (Arsenikkia ja vanhoja pitsejä, 1944)

Just a pinch of cyanide!

Sota-ajan tunnelmat piirtyivät valkokankaille esimerkiksi elokuvissa Kirjava satama (1944) ja Iivana Julma (1944). Elokuvavuoden suurimmat hitit kuitenkin olivat pikemminkin todellisuuspakoa. Vuoden isoin kassamagneetti ja parhaan elokuvan Oscarin voittaja oli Leo McCareyn musikaali Kulje tietäni (1944). Sen ohella suurmenestykseksi ylsi toinen musikaali, Tyttö ja kosija (1944), joka sopii oivasti katsottavaksi juuri joulun tienoilla. Päivän elokuvassa kuitenkin hypätään yllättävän myrkylliseen Halloween-iltaan erään 1940-luvun menestyskomedian matkassa.

Arsenic and Old Lace - Arsenikkia ja vanhoja pitsejä

Ohjannut Frank Capra

USA 1944, 118 min.

Komedia, Rikos

Pääosissa: Cary Grant, Priscilla Lane, Raymond Massey

Teatterikriitikko Mortimer Brewster (Grant) on ikuinen poikamies, joka kuitenkin on viimein aikeissa avioitua. Hääsuunnitelmiin kuitenkin tulee melkoinen töyssy, kun Mortimer vie nuorikkonsa (Lane) kylään rakkaiden tätiensä luokse. Herttaisten rouvien kellarista nimittäin paljastuu kokonainen hautausmaa, jonne muorit ovat lapioineet surmaamiaan papparaisia. Ja entäpä Mortimerin sekopäiset veljet, joiden temput ovat toinen toistaan älyttömämpiä? Koko suku on tullut hulluksi!

Arsenikkia ja vanhoja pitsejä on mustanpuhuva farssi, jonka humoristista yllätysasetelmaa korostetaan näyttelijöiden fyysisellä ilmaisuvoimalla. Varsinkin Cary Grant saa ilveillä ihan tosissaan! Tarina sijoittuu lähes kokonaan tätien asuntoon, mikä luo filmiin melko teatterimaisen tunnelman. Elokuva toki perustuu samannimiseen näytelmään, joka sai ensi-iltansa Broadwaylla alkuvuodesta 1941. Filmiversion oli määrä päästä valkokankaille vuonna 1942, mutta näytelmä olikin niin suosittu, että elokuva sai odottaa vuoroaan aina syksyyn 1944 saakka.

Jos teatteriversio oli suosittu, katsojia ja kriitikoiden kehuja ropisi myös elokuvaversiolle. Arsenikkia ja vanhoja pitsejä on mainio komedia, vaikkei aivan Frank Capran ikimuistoisin teos olekaan. Elokuva on puhdasverinen komedia siinä mielessä, ettei tarinassa erityisemmin nosteta esille syviä teemoja tai draamaa. Murha-asetelma tuo mieleen Charlie Chaplinin aikalaiskomedian Ritari Siniparran (1947), jossa kuitenkin käydään lävitse melkoinen tunneskaala. Joka tapauksessa tämä kevytmielinen ja silti aavistuksen mustanpuhuva komedia sopii oivasti syysiltojen kevennykseksi.

Pisteytys: 7/10

Mr. Deeds Goes to Town - Mr. Deeds tulee kaupunkiin (1936)

Ohjannut Frank Capra
USA 1936, 115 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Gary Cooper, Jean Arthur, George Bancroft

People here are funny!

Maailma kärvistelee laman kourissa, mutta herra Longfellow Deedsiä (Cooper) potkaisee onni. Deeds perii yllättäen valtavan omaisuuden ja lähtee selvittelemään perintöasioitaan New Yorkiin, jossa juoruja janoava lehdistö nappaa Deedsin hampaisiinsa. Tähtireportteri Louise "Babe" Bennett (Arthur) soluttautuu Deedsin läheisyyteen kirjoittaakseen tästä mehukkaita paljastuksia, mutta huomaakin yllättäen rakastuneensa aitoon ja maanläheiseen mieheen. Lehdistön lisäksi Deedsin kimpussa ovat tämän omat asianajajat, jotka tietenkin himoitsevat osuuttaan muhkeasta perinnöstä. Kun Deeds yrittää lahjoittaa ylimääräiset rahansa hyväntekeväisyyteen, pidetään häntä tietenkin aivan tärähtäneenä.

Frank Capran kepeätunnelmainen klassikkodraama haluaa sanoa, ettei vauraus ole tie onneen. Lisäksi elokuva kritisoi juorulehdistöä ja oikeuslaitosta sekä toisaalta taas ylistää yksinkertaisuutta ja "tervettä järkeä". Teema on ajattomuudessaan iskevä! Oikeudentunnosta ja omatunnosta muistutteleva elokuva vetosi sekä kriitikoihin että yleisöön, ja Capra voitti ohjauksestaan Oscarin. Myös herra Deedsiä vakaasti tulkitseva Gary Cooper oli ehdolla, mutta palkinto jäi saamatta.

Mr. Deeds tulee kaupunkiin on todella ohjaajansa näköinen elokuva. Sen screwball-henkinen romanssi muistuttaa uran alkupuolen komedioista. Elokuva lähes toisintaa Capran edellisen suurmenestyksen Tapahtuipa eräänä yönä (1934) asetelmaa, jossa kauas kotoaan joutunut päähenkilö lyöttäytyy yhteen kieron toimittajan kanssa. Kuitenkin loppukohtauksen oikeussalidraama viittaa jo tuleviin, syvällisempiin elokuviin. Erityisesti mieleen tulee tietenkin Mr. Smith lähtee Washingtoniin (1939). Selkeistä yhtäläisyyksistä huolimatta Mr. Deeds on täysin omannäköisensä elokuva, ilahduttavan hyväntuulinen ja hauska seikkailu rikkaiden kummallisessa maailmassa. Pakahduttavat epäoikeudenmukaisuudet purkautuvat mahtavassa katharsiksessa ja hyvyys sekä inhimillisyys voittavat jälleen. Capran elokuvat ovat todella omiaan herättelemään joskus naiiviltakin tuntuvaa toiveikkuutta!

Pisteytys:

8/10

It's a Wonderful Life - Ihmeellinen on elämä (1946)

Ohjannut: Frank Capra
USA 1946, 130 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: James Stewart, Donna Reed, Lionel Barrymore, Thomas Mitchell, Beulah Bondi

Strange, isn't it? Each man's life touches so many other lives.

George Bailey (Stewart) on onnekas mies. Aina avulias ja epäitsekäs George on pienessä kotikaupungissaan arvostettu henkilö, hänellä on hyvä työpaikka pankissa ja kotona odottavat vaimo ja lapsikatras. Georgen elämässä on toki ollut omat vastoinkäymisensä, jotka huipentuvat kriisiin työpaikalla. Pankista on kadonnut suuri summa rahaa, ja pahimmillaan George voi joutua tapauksen vuoksi vankilaan. Epätoivoissaan George kaavailee itsemurhaa ja toivoo, ettei olisi koskaan syntynytkään - ja taianomaisesti hänen toiveensa toteutuu. Millainen olisi maailma ilman Georgea?

Philip Van Doren Sternin novelliin The Greatest Gift (1943) perustuvan elokuvan idea on simppeli mutta nerokas, ja niinpä samaa tarinakaavaa on jäljitelty populaarikulttuurissa monet kerrat. Mututuntumalla voisi arvailla, että kenties Stern on saanut innoituksen tarinaan Charles Dickensin Joulutarinasta (1843). Elokuvan draaman kaaressa on lukuisat hauskat hetkensä ja sitä kuuluisaa joulun taikaa, mutta kertomus myös liikkuu perustavanlaatuisten moraalikysymysten äärellä. Mitä on hyvä elämä? Millaista on olla hyvä ihminen? Erinomaista tarinaa täydentää elokuvan ensiluokkainen näyttelijäkaarti, eikä muissakaan puitteissa ole moitittavaa. Kaikesta huolimatta Ihmeellinen on elämä ei ilmestyessään ollut varsinainen yleisömenestys, ja se pikemminkin tuotti hieman tappiota. Frank Capra kuitenkin voitti ohjauksestaan Golden Globen ja elokuvalla oli peräti viisi Oscar-ehdokkuutta. Ihmeellinen on elämä noteerattiin kunnolla vasta sen televisiointien myötä 1970-luvulla - ja lopun tiedämmekin.

Frank Capran draamaklassikko on Suomessakin tullut tutuksi viimeistään parinkymmenen vuoden aikana jokajouluisen televisioinnin ansiosta. Minun jouluperinteisiini elokuva ei kuulu, vaikka muutamana vuonna olenkin seuraillut sivusilmällä George Baileyn edesottamuksia. Toisin sanoen katsoin elokuvan nyt ensimmäistä kertaa kunnolla ja ajatuksen kanssa. Lämminhenkinen ja paikoin sentimentaalinen kertomus sopii kyllä jouluun, samaten kuin elokuvan sanoma, joka kertoo jokaisen yksilön olevan arvokas ja vaikuttavan aina merkittävästi myös muiden elämään. En oikeastaan keksi elokuvasta mitään moitittavaa ja sitä oli mukavaa katsoa, mutta jokajouluinen Ihmeellinen on elämä tuntuisi yliannostukselta. Ihmiset ovat kuitenkin jouluperinteidensä kanssa niin hupsuja, että en suinkaan hämmästele heitä, joiden ehdottomiin perinteisiin tämä klassikko kuuluu. Voisin kuitenkin hyvin kuvitella palaavani elokuvan pariin, kunhan muutama joulu on kulunut.

Pisteytys:
8/10

Mr. Smith Goes to Washington - Mr. Smith lähtee Washingtoniin (1939)

Ohjannut Frank Capra
USA 1939, 129 min.
Draama
Pääosissa: James Stewart, Jean Arthur, Claude Rains, Edward Arnold, Thomas Mitchell, Guy Kibbee

I want to make that come to life for every boy in this land!

Washingtonissa muhii poliittinen kriisi. Kuolleen senaattorin tilalle päätyy sattuman oikusta kirkasotsainen partiojohtaja Jefferson Smith (Stewart), jota rahanahneet poliitikot aikovat käyttää hyödyksi omien etujensa ajamiseen. Kaikkien yllätykseksi herra Smith ryhtyykin taistelemaan korruptiota vastaan, tavoitteenaan elvyttää Yhdysvaltain demokratian jalo henki. Mutta pärjääkö yksi keltanokka massiiviselle valtakoneistolle?

Vaikka elokuvan tarina kalskahtaa raskaalta paatokselta, komediallinen ote keventää juonen kulkua. Itsenäisyysjulistuksen ihanteellisuus kaikuu tosin vahvana, eikä maailmanparannussanomaa voi olla huomaamatta. Elokuvan tulkinta on toki täysin katsojasta kiinni. Vuonna 1939 elokuva saavutti yhtäältä suurta suosiota, mutta kirvoitti myös kauhistunutta kritiikkiä Washingtonin taholta. Filmi palkittin Oscarilla parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta, joka kieltämättä on valtavan hyvä.

Mr. Smith lähtee Washingtoniin on loistavilla näyttelijöillä tähditetty politiikka-filmien klassikko. Vaikka elokuva sijoittuukin Washingtoniin, suuremmassa mittakaavassa siinä on kyse oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden voitosta. Frank Capran filmit onnistuvat aina piristämään ja luomaan positiivista ilmapiiriä, tämäkin elokuva oli mainio maanantaipäivän pelastus!

Pisteytys:

8/10

It Happened One Night - Tapahtuipa eräänä yönä (1934)

Ohjannut Frank Capra
USA 1934, 105 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Clark Gable, Claudette Colbert, Walter Connolly

Just keep your eye on that thumb...

Tapahtuipa eräänä yönä on sujuvalla sanailulla ja mainiolla huumorilla höystetty tunnelmallinen roadtrip 1930-luvun Yhdysvaltoihin. Elokuvassa äveriään herra Andrewsin (Connolly) pilalle hemmoteltu tytär Ellie (Colbert) karkaa kotoaan, kun ei saa isältään siunausta avioliittoaikeilleen. Karkumatkalla avuton Ellie lyöttäytyy yhteen toimittaja Peter Warrenin (Gable) kanssa. Peter suostuu auttamaan Ellien New Yorkiin mehevää lehtijuttua vastaan. Kaksikko joutuu matkan aikana kohtaamaan monenlaisia vastoinkäymisiä sekä sietämään toistensa seuraa - kunnes huomaavat tuntevansa toisiaan kohtaan jotain syvempää.

Frank Capran taitava tarinankerronta makustelee pienillä arkisilla askareilla. Hahmojen kehityksen seuraaminen on kutkuttavaa ja karismaattiset näyttelijät sopivat rooleihinsa täydellisesti. Elokuva-akatemia palkitsi filmin viidellä tärkeimpänä pidettynä Oscarilla (paras elokuva, pääosanäyttelijät, ohjaus ja käsikirjoitus) - siihen saavutukseen on sittemmin yltänyt vain kaksi muuta elokuvaa, Yksi lensi yli käenpesän (1975) ja Uhrilampaat (1991). Tämän ennätyssaavutuksen lisäksi Tapahtuipa eräänä yönä on jättänyt jälkensä populaarikulttuuriin: nokkelaa elokuvaa on parodisoitu ja uudelleenfilmattu useaan kertaan.

Paitsi että Tapahtuipa eräänä yönä on nautinnollista viihdettä, on elokuvassa toki myös kiinnostavia aikalaisaspekteja. Filmi on yksi ensimmäisiä screwball-komedioita, joissa farssimaisin asetelmin kuvataan yhteiskuntaluokkien välisiä ristiriitoja. Lajityyppi syntyi Yhdysvalloissa 1930-luvun lamavuosien keskellä, jossa todellisuuspako sekä yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudet olivat aihepiireinä osuvia ja siksi myös vetoavia. Elokuva tosin on varsin tenhoava edelleenkin. Vajaassa kahdeksassakymmenessä vuodessa filmi ei ole menettänyt hiventäkään tehostaan, ajan kuluminen on vain lisännyt siihen hieman kiehtovaa vanhan maailman viehätystä.

Pisteytys:

8/10

The Bitter Tea of General Yen - Myrsky yli Aasian (1933)

Ohjannut Frank Capra
USA 1933, 88 min.
Draama, Romantiikka, Sota
Pääosissa: Barbara Stanwyk, Nils Asther, Toshia Mori, Walter Connolly, Gavin Gordon

Conquest of a province, or the conquest of a woman?

Megan Davis (Stanwyk) on saapunut sisällissodan piinaamaan Kiinaan mennäkseen naimisiin lähetyssaarnaajana toimivan nuoruuden rakastettunsa (Gordon) kanssa. Sodan melskeissä Davis joutuu kuitenkin kiinalaisen sotapäällikön, Yenin (Asther), kidnappaamaksi. Vieras, eksoottinen kulttuuri on sekä pelottava että kiehtova - kuten myös salaperäinen Yen.

Frank Capran Myrsky yli Aasian on klassinen Hollywood-rakkaustarina, mutta erikoisen kosketuksensa elokuvalle antaa kuitenkin sen orientalistinen sävy. Länsimaisesta perspektiivistä kumpuava Aasian eksotisoiminen, vieraiden kulttuurien tulkinta sekä kuriositeetteja etsivä esittämisen tapa ovat kiinnostavia teemoja. Eikä vähiten siksi, että kiinalaista pääpahista tai intohimojen kohdetta esittää ruotsalainen Nils Asther.

Monin tavoin kiinnostava Myrsky yli Aasian on jäänyt Capran myöhempien menestysteosten varjoon. Ilmestyessään elokuva ei myöskään saavuttanut suosiota aivan toivotulla tavalla; päätähti Barbara Stanwyk arveli huonojen katsojalukujen johtuvan filmin rasistisiksi tulkittavista sävyistä. Ennen pahimpia sensuurisäädöksiä ilmestynyt elokuva vihjailee myös varsin avoimesti rotujen välisestä romanssista ja eroottisista unista. Kiehtovien teemojen lisäksi elokuva käy toki myös mukavasta viihteestä: erityisesti Myrsky yli Aasian valloittanee ne sydämet, jotka tuntevat vetoa melodramaattisia Hollywood-klassikoita kohtaan.

Pisteytys:

7/10