Monsieur Verdoux - Ritari Siniparta (1947)

Ohjannut Charlie Chaplin
USA 1947, 124 min.
Komedia, Romantiikka, Rikos
Pääosissa: Charlie Chaplin, Martha Raye, Marilyn Nash

These are desperate days, my dear.

Monsieur Henri Verdoux (Chaplin) on vanha veijari, joka tienaa elantonsa naimalla rikkaita neitoja ja perimällä heidän omaisuutensa kuoleman koittaessa. Valitettavasti vaimojen murhaaminen kuuluu Verdouxin työnkuvaan, mutta mitäpä mies ei elantonsa eteen tekisi. Ongelmia ilmenee, kun muuan etsivä on päästä herrasmiesmurhaajan jäljille. Ja sitten on vielä se yksi vaimo (Raye), jota ei meinaa millään saada hengiltä...

Hurjaa kyllä, elokuvan tarina pohjautuu noin sadan vuoden takaisiin tositapahtumiin. Ranskalaisen sarjamurhaajan tarina tuli Charlie Chaplinille tutuksi aiheeseen paneutuneen Orson Wellesin ansiosta, joka puolestaan vaati tästä hyvästä nimensä elokuvan alkuteksteihin. Traagisesta tosikertomuksesta syntyi mestarikoomikon työstämänä hulvattoman hauska musta komedia, joka on monella tapaa todellinen neronleimaus. Aikalaisyleisö tosin ei ymmärtänyt sodanvastaista murhakomediaa, joka onkin saavuttanut merkittävää arvostusta vasta vuosikymmeniä ilmestymisensä jälkeen. Ritari Siniparran huonon menestyksen lisäksi Chaplin joutui 1940-luvun puolivälissä FBI:n hampaisiin kommunismisympatioista ja arveluttavista poliittisista kannoista syytettynä. Vastoinkäymisten seurauksena Chaplin jätti lopulta Hollywoodin taakseen ja muutti Eurooppaan vuonna 1953. 

Diktaattori (1940) oli Chaplinin ensimmäinen äänielokuva ja Ritari Siniparta toinen, joskin jo Nykyaika (1936) ja Kaupungin valot (1931) hyödynsivät ääniteknologiaa, jälkimmäinen tosin lukeutuu vielä aivan selkeästi mykkäelokuvaksi. Äänielokuviin siirtymisen myötä Chaplin hylkäsi kulkurihahmonsa, vaikkakin Diktaattorin parturi vielä muistuttaakin tuota tuttua kulkijaa. Uusista tuulista huolimatta Ritari Siniparrassa loistaa edelleen se tuttu ja takuuvarma elokuvamestarin kädenjälki, jota katsoessaan ehtii läpikäydä lähes koko ihmismielen tunteman tunneskaalan. Verdouxin toilailuita seuratessa tuntee niin myötätuntoa, surua, iloa, rakkautta kuin onneakin. Ja tietenkin kaiken taustalla on myös syvällinen, edelleen ajankohtainen ja ajaton sanoma ihmisarvon ja rauhan puolesta.

Pisteytys:

10/10