Pickpocket - Taskuvaras (1959)

Ohjannut Robert Bresson

Ranska 1959, 76 min.

Draama, Rikos

Pääosissa: Martin LaSalle, Marika Green

What a strange path I had to take.

Näpistelyn jännityksestä huumaantunut Michel (LaSalle) ei pysty lopettamaan varastelua, vaikka mikään saalis ei täytäkään sisällä vellovaa tyhjiötä. Michel uppoutuu yhä syvemmälle paheelliseen harrastukseensa, liittyy rikollisliigaan, jää kiinni ja pakenee ulkomaille. Varkaudet tarjoavat masentuneelle miehelle adrenaliinia, jonka avulla unohtuu äidin kuolema ja elämän yleinen kolkkous. Lopulta Michel oivaltaa, että samaan olisi pystynyt myös rakkaus.

Taskuvaras on toinen osa Bressonin niin kutsutussa vankilatrilogiassa, jonka aloitti tositapahtumiin pohjautuva Kuolemaantuomittu on karannut (1956). Tämä elokuva ei ole ihan yhtä voimakas kuin edeltäjänsä, vaikka kertookin aiheestaan kiehtovan yksiselitteisesti ja tarkasti. Kamera fokusoituu käsiin ja näppäriin sormiin, pysytellen alati apatiaan uppoavan Michelin rinnalla. Elokuvan mielenmaisemana on tyhjyys, mutta lopussa välähtää toivon kipinä.

 

Päiväkirjamaisesti kerrottu Taskuvaras on kuvaelma siitä, kuinka ihminen voi jäädä oman itsensä vangiksi ja vieraantua ympäristöstään. Elokuvan toteutus on Robert Bressonin taattua minimalistista tyyliä, eikä mukana ole yhtään ylimääräistä hahmoa, lavastetta saati repliikkiä. Riisuttu kerronta lienee syy sille, miksi elokuva ei aikanaan saanut järin suurta huomiota, mutta sittemmin teoksen on kerrottu vaikuttaneen moniin merkkiteoksiin (mm. Elää elämäänsä 1962, Taksikuski 1976).

Pisteytys: 8/10

A Man Escaped - Kuolemaantuomittu on karannut (1956)

Ohjannut Robert Bresson
Ranska 1956, 101 min.
Draama, Trilleri, Sota
Pääosissa: François Leterrier, Charles Le Clainche

I think my courage abandoned me for a moment...

Kuolemaantuomittu on karannut (Un condamné à mort s’est échappé ou Le vent souffle où il veut) perustuu André Devignyn muistelmiin. Devigny toimi toisen maailmansodan aikaan Ranskan vastarintaliikkeessä, jäi kiinni ja tuomittiin kuolemanrangaistukseen. Kuten päätellä voi, mies onnistui kuitenkin ihmeen kaupalla pakenemaan. Tässä tositapahtumien filmiversiossa Devignyn vastineena toimii luutnantti Fontaine (Leterrier), jonka vankila-aikaa ja pakoa elokuvassa seurataan. Knoppina mainittakoon, että elokuvassa esiintyvät, pakovälineinä käytetyt koukut auttoivat aikanaan Devignyn vapauteen ja elokuvaa varten ne saatiin lainaan museosta. Niin ikään kuvauspaikat olivat, studioon rakennettu vankiselli poislukien, todellisia tapahtumapaikkoja lyonilaisessa vankilassa.

Minimalistisesti toteutettu elokuva on yhtä askeettinen, kuin Fontainen selli ja vähäiset pakovarusteet. Mutta kuten miehen mielessä kalseassa sellissä, myös elokuvassa karun ulkokuoren alla muhii syvällisempi sanoma inhimillisyydestä ja luovasta ihmismielestä, joka hetkittäin voi kohota fyysisen maailmamme yläpuolelle ja, elokuvan ranskankielistä nimeä mukaillen, kiitää vapaana tuulen tavoin. Hienovaraiset eleet ohjaavat korutonta, mutta merkityksellistä tarinaa upealla tavalla. Ytimekäs kerronta virittää katsojan hetkessä surullisen ahdistuneeksi, mutta myös jännittyneeksi. Masentava toivottomuus ei onneksi pääse valtaamaan mieltä, kun sydän tykyttäen seuraa Fontainen hämmästyttävää mission impossiblea.

Toisen maailmansodan aikana itsekin sotavankina lusinut Robert Bresson (1901─1999) teki läpimurtonsa ohjaajana 1950-luvun alussa. Bressonin merkittävälle uralle mahtui vain 13 kokopitkää teosta, ja niistä arvostetuimmaksi muodostunut Kuolemaantuomittu on karannut valloitti yleisöt jo ilmestyessään. Elokuvaa hehkutettiin muun muassa Cannesissa, jossa Bresson palkittiin parhaana ohjaajana. Sama vankilateema jatkui myös merkkiteoksissa Taskuvaras (1959) ja Jeanne d'Arc (1962), ensiksi mainittu löytyy myös 1001-listalta muutaman muun Bressonin teoksen tavoin.

Pisteytys:

9/10