Ranska 1956, 101 min.
Draama, Trilleri, Sota
Pääosissa: François Leterrier, Charles Le Clainche
 |
| I think my courage abandoned me for a moment... |
Kuolemaantuomittu on karannut (Un condamné à mort s’est échappé ou Le vent souffle où il veut) perustuu André Devignyn muistelmiin. Devigny toimi toisen maailmansodan aikaan Ranskan vastarintaliikkeessä, jäi kiinni ja tuomittiin kuolemanrangaistukseen. Kuten päätellä voi, mies onnistui kuitenkin ihmeen kaupalla pakenemaan. Tässä tositapahtumien filmiversiossa Devignyn vastineena toimii luutnantti Fontaine (Leterrier), jonka vankila-aikaa ja pakoa elokuvassa seurataan. Knoppina mainittakoon, että elokuvassa esiintyvät, pakovälineinä käytetyt koukut auttoivat aikanaan Devignyn vapauteen ja elokuvaa varten ne saatiin lainaan museosta. Niin ikään kuvauspaikat olivat, studioon rakennettu vankiselli poislukien, todellisia tapahtumapaikkoja lyonilaisessa vankilassa.
Minimalistisesti toteutettu elokuva on yhtä askeettinen, kuin Fontainen selli ja vähäiset pakovarusteet. Mutta kuten miehen mielessä kalseassa sellissä, myös elokuvassa karun ulkokuoren alla muhii syvällisempi sanoma inhimillisyydestä ja luovasta ihmismielestä, joka hetkittäin voi kohota fyysisen maailmamme yläpuolelle ja, elokuvan ranskankielistä nimeä mukaillen, kiitää vapaana tuulen tavoin. Hienovaraiset eleet ohjaavat korutonta, mutta merkityksellistä tarinaa upealla tavalla. Ytimekäs kerronta virittää katsojan hetkessä surullisen ahdistuneeksi, mutta myös jännittyneeksi. Masentava toivottomuus ei onneksi pääse valtaamaan mieltä, kun sydän tykyttäen seuraa Fontainen hämmästyttävää mission impossiblea.
Toisen maailmansodan aikana itsekin sotavankina lusinut Robert Bresson (1901─1999) teki läpimurtonsa ohjaajana 1950-luvun alussa. Bressonin merkittävälle uralle mahtui vain 13 kokopitkää teosta, ja niistä arvostetuimmaksi muodostunut Kuolemaantuomittu on karannut valloitti yleisöt jo ilmestyessään. Elokuvaa hehkutettiin muun muassa Cannesissa, jossa Bresson palkittiin parhaana ohjaajana. Sama vankilateema jatkui myös merkkiteoksissa Taskuvaras (1959) ja Jeanne d'Arc (1962), ensiksi mainittu löytyy myös 1001-listalta muutaman muun Bressonin teoksen tavoin.
Pisteytys:
9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti