Bacalaureat - Valmistujaiset (2016)

Ohjannut Cristian Mungiu

Romania, Ranska & Belgia 2016, 128 min.

Draama, Rikos

Pääosissa: Adrian Titieni, Maria Dragus, Lia Bugnar

 

Some important steps in life depend on small things.

 

Keski-ikäinen Romeo (Titieni) on elämässään taitekohdassa. Etevän tyttären (Dragus) päättökokeet ovat alkaneet, ja niissä määrittyy jälkikasvun tulevaisuus. Saako hän stipendin Cambridgen yliopistoon, jotta voi jättää Romanian kurjuuden taakseen? Samalla Romeon avioliitto rakoilee tai oikeastaan jo sortuu, nuoruuden idealismistakin on jäljellä enää tottumus. Olisiko tämä oikea hetki aloittaa alusta? Lopulta maa järisee, kun tytär joutuu seksuaalirikoksen uhriksi kokeiden ratkaisevalla hetkellä.
 

Valmistujaiset (engl. Graduation) on moraalivalintojen draama, joka pitää varpaillaan. Keski-ikäisen miehen syrjähypyt täydentävät tarinaa, mutta se on samalla aiheena kulunut. Melkein toivoisi, että pääosassa olisikin ollut perheen äiti. Kuitenkin Eliza-tyttären omapäisyys ja valinnat saavat ravistella Romeo-isää, vaikka maailma tuntuu pyörivän pitkälti miesten ja korruptoituneiden rikollisten ehdoilla. Jospa nuoressa sukupolvessa olisi tulevaisuus ja Eliza saisi määrittää oman polkunsa.

Cannesissa ensi-iltansa saanut elokuva kilpaili Kultaisesta palmusta ja Cristian Mungiu palkittiin parhaasta ohjauksesta. Valmistujaiset on linjassa Mungiun muun tuotannon kanssa (esim. 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää, 2007), sillä yhteiskunnallinen elokuva tarkastelee Mungiun kotimaan Romanian oloja. Korruptio ja rikollisuus, naisten asema... Samat teemat jatkuvat Mungiun uusimmassa teoksessa Fjord (2026), joka on tuore Kultaisen palmun voittaja. Komeaa jatkoa Cannesissa näkyvyyttä saaneelle uralle ja romanialaisen elämänmenon kuvaukselle.

Pisteytys: 7/10

Toni Erdmann - Isäni Toni Erdmann (2016)

Ohjannut Maren Ade

Saksa, Itävalta, Monaco, Romania, Ranska & Sveitsi 2016, 162 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Peter Simonischek, Sandra Hüller

 

Don't lose the humor.

Winfried Conradi (Simonischek) matkustaa Bukarestiin tapaamaan aikuista Ines-tytärtään (Hüller). Isän ja tyttären välit ovat etääntyneet, mutta Winfried ei anna periksi. Tekohampaat, peruukki ja pierutyyny aseinaan hän loihtii itselleen alter egon, Toni Erdmannin, jonka omalaatuinen persoona purjehtii Ineksen bisnesillallisille aiheuttamaan yleistä hämmennystä ja hupia.

 

Yllättävä, tyrskähdyttävä ja lämmittävä draamakomedia valloittaa väistämättä. Aihe on tavallaan pöhkö kuin paraskin iskävitsi, mutta juuri siksi se on niin vetoava. Perhesuhteiden ohella elokuva ravistelee hellästi jakuissa ja puvuissa pönöttäjiä, muistuttaen, ettei elämä ole niin kamalan vakavaa. Kuten Conradi-Erdmann iän tuomalla viisaudella toteaa, elämä on kuitenkin tässä ja nyt.

 

Isäni Toni Erdmann on sikäli mainio draamakomedia, että lajityypit tuntuvat limittyvän hieman yllättävin tavoin. Pöhkö huumori sekoittuu aika vakaviinkin teemoihin vaivihkaa, ujuttautuu hiljaisiin hetkiin kuin pierutyyny sohvalle. Mitä pidemmälle elokuva etenee, sen enemmän huomaa hymyilevänsä, eikä mitään slapstickia tarvita. Kriitikoiden ylistämä elokuva palkittiin Cannesissa FIPRESCI-palkinnolla ja se sai myös esimerkiksi parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-ehdokkuuden. Käsikirjoittaja-ohjaaja Maren Ade (s. 1976) ei ole sittemmin luonut uusia filmejä, mutta häärii kuitenkin Toni Erdmannin Hollywood-remaken tuotantotiimissä. Senkin ensi-iltaa saadaan varmaan odotella vielä hyvän aikaa.

 

Pisteytys: 8/10