Ugetsu - kalpean kuun tarinoita (1953)

Ohjannut Kenji Mizoguchi

Japani 1953, 96 min.

Draama, Fantasia

Pääosissa: Masayuki Mori, Eitarô Ozawa, Machiko Kyô

 

Success always comes at a price.

Ugetsu - kalpean kuun tarinoita sijoittuu 1500-luvun Japaniin, jossa riehuu sota. Savenvalaja Genjuro (Mori) ja hänen lankonsa Tobei (Ozawa) lähtevät rosvoja uhmaten myymään Genjuron ruukkuja kotikylää kauemmas. Ahneuden sokaisemat miehet ajautuvat umpikujaan: aaveprinsessa Lady Wasaka (Kyô) viettelee Genjuron ja Tobei hankkii kyseenalaista kunniaa varastetussa haarniskassa ─ molempien miesten vaimot joutuvat maksamaan puolisoidensa erheistä kalliin hinnan.

Kenji Mizoguchin nimekäs mestariteos kuvaa kaoottista, sotaan langennutta maata rehellisesti ja silti kauniisti. Tarina vertautuu sodanjälkeiseen Japaniin 1950-luvulla, jossa moni elämä oli muuttunut peruuttamattomalla tavalla. Sotaan lähdetään innolla, mutta siitä maksetaan lopulta liian kova hinta. Onnenetsijöiden väistämätön ahdinko koskettaa, sillä suurten rikkauksien sijaan käsiin jää vain kasa tuhkaa. Surumielisyydestä huolimatta Ugetsu on viehättävää katsottavaa. Miljöö on viehättävän autenttinen ja fyysinen näyttelijäntyö täydentää kaunista kuvakerrontaa.

Venetsian hopealeijonalla palkittu Ugetsu menestyi näyttävästi maailmalla, ja se oli myös ehdolla puvustus-Oscarin saajaksi. Voitot ovat kuitenkin vielä melko vaatimattomia elokuvan myöhempään maineeseen nähden, onhan se ohjaajansa kärkiteoksia ja ylipäätään japanilaiselokuvan kultakauden tähtihetkiä. Moni myöhempi ohjaaja (mm. Martin Scorsese ja Andrei Tarkovski) on nimennyt Ugetsun yhdeksi suosikkiteoksistaan. Elokuvan kova maine on helppo ymmärtää, niin vaivattoman kauniisti se onnistuu kertomaan pohjimmiltaan lohduttoman surullisen tarinan elämän armottomuudesta.

Pisteytys: 8/10

Floating Weeds - Kiertolaiset (1959)

Ohjannut Yasujirô Ozu
Japani 1959, 119 min.
Draama
Pääosissa: Ganjirō Nakamura, Machiko Kyô, Hiroshi Kawaguchi

They don't bite at all, uncle.

Teatteriseurue saapuu idylliseen kalastajakylään helteisenä kesäpäivänä. Kokoonpanon esittämät perinteiset näytelmät muistetaan vielä yli vuosikymmenen takaiselta aiemmalta vierailulta, mutta nyt näytelmät ovat jo aikansa eläneitä. Vaikka esitykset eivät saa menestystä, teatteriväki viihtyy kylässä pitkään. Seurueen johtaja Komajuro (Nakamura) tahtoo nimittäin viettää aikaa entisen heilansa ja poikansa Kiyoshin (Kawaguchi) kanssa, joka tosin luulee miestä sedäkseen. Tapaamiset saavat Komajuron rakastajattaren Sumikon (Kyō) mustasukkaiseksi, ja niinpä hajoavan teatteriseurueen ohella myös erikoisen perheen suhteet tulevat muuttumaan.

Kiertolaiset (Ukigusa) on uusintafilmatisointi Yasujirô Ozun (1903─1963) aiemmasta elokuvasta Ugikusa monotari (1934). En ole nähnyt alkuperäisteosta, mutta ymmärtääkseni tämä uudempi versio on tunnelmaltaan lempeämpi. Vaikka elokuva käsittelee raskaitakin teemoja, sen pohjavire on kuitenkin hempeä ja arkisuudessaan viehättävä ─ tarinaa ja rauhallista tunnelmointia ei voi olla seuraamatta pieni hymynkare suupielessä. Täysin staattisena paikallaan pysyvän kameran luomat kuvat ovat nekin yksinkertaisuudessaan täydellisen kauniita.

Temaattisesti Kiertolaiset käsittelee elämän jatkuvaa muuttumista ja uusiutumista; ainoa vaihtoehto on tietenkin vain mennä eteenpäin. Läpi elokuvan mukana kulkee tunne hyvästijättöjen ainaisesta haikeudesta, ovathan päähenkilöt saapumassa kukin omaan tienristeykseensä etsimään uutta polkua kuljettavaksi. Jopa helteisen kesäpäivän luoma tunnelma on pysähtyneen odottava, samalla raukea ja äärimmilleen virittynyt. Lopulta tietenkin sataa ja ilma puhdistuu, ja uuteen astuminen on jälleen mahdollista.

Pisteytys:

10/10

Rashômon - paholaisen temppeli (1950)

Ohjannut Akira Kurosawa
Japani 1950, 88 min.
Rikos, Draama, Mysteeri
Pääosissa: Toshirô Mifune, Machiko Kyô, Masayuki Mori, Takashi Shimura

One of you must die.

Kolme miestä pitää sadetta hylätyssä pyhäkössä ja kertaa kauheaa tapahtumaa, joka vastikään sattui läheisessä metsässä. Pahamaineinen roisto (Mifune) raiskasi metsässä naisen (Kyô) ja tappoi tämän miehen (Mori). Tarinasta nähdään jokaisen osapuolen kertoma versio tapahtumien kulusta: ensin roiston, sitten vaimon ja kolmanneksi kuullaan kuollutta miestä. Lopulta selviää, että tapahtumalla oli myös silminnäkijä (Shimura), joka ei kuitenkaan haluaisi kertoa näkemäänsä.

Takautumia on käytetty kerronnan keinona lukemattomissa elokuvissa, mutta Rashômonin tarinan muoto oli ilmestyessään ainutlaatuinen. Tarkasti hiottu kerronta syventää henkilöitä kiehtovasti. Jokainen tietenkin kertoo tarinaansa siten, että kuulijat näkisivät hänet parhaassa mahdollisessa valossa. Ketä onkaan uskominen? Omalaatuisen kerrontatapansa vuoksi elokuvan päänäyttelijät esittävät itse asiassa neljä erilaista roolia. Suoritukset ovat ilmiömäisiä, erityisesti Toshirô Mifunen fyysinen ilmaisuvoima on vertaansa vailla.

Intensiivinen ja fyysisyydessään lähes vimmainen elokuva oli ilmestyessään suurmenestys. Se nosti Akira Kurosawan maailmankartalle, ja filmi palkittiin myös vuonna 1952 erikois-Oscarilla. Akira Kurosawan (1910–1998) ura on huomattavan pitkä ja laaja - kolmisenkymmentä ohjausta ja yli tuplaten käsikirjoituksia - vaikka suuri yleisö muistanee hänet lähinnä Seitsemästä samuraista (1954). Myönnettäköön, etten itsekään ollut nähnyt Kurosawalta mitään muuta, mutta jo samuraiden perusteella hänet voi julistaa yhdeksi kaikkien aikojen merkittävimmistä elokuvantekijöistä. Upea Rashômon vahvisti käsitystäni Kurosawan mestarillisuudesta. Tutustumiskurssi Kurosawa 101 saa myös jatkoa, sillä 1001-listalla on Rashômonin jälkeen luvassa vielä viisi Kurosawan ohjausta.

Pisteytys:
10/10