torstai 27. lokakuuta 2016

The Reckless Moment - Pelastettuja sieluja (1949)

Ohjannut Max Ophuls
USA 1949, 82 min.
Rikos, Draama
Pääosissa: James Mason, Joan Bennett

Everyone has a mother like me.
Lucia Harper (Bennett) on tavanomaisen amerikkalaisperheen äiti, jolla tosin on kiusallinen ongelma. Hänen taidekoulussa opiskeleva kapinallinen tyttärensä on nimittäin ryhtynyt heilastelemaan itseään rutkasti vanhemman rentun kanssa ja äiti haistaa tilanteessa orastavan skandaalin. Lucia yrittää päästä inhottavasta hiipparista eroon, mutta joutuu tahtomattaan kiristetyksi ja lopulta peittelemään murhan jälkiä. Pian pieni perhedraama kasvaa lukuisiksi salaisuuksiksi ja kokonaiseksi rikostarinaksi.

Film noiria, melodraamaa ja hivenen ironiaakin yhdistelevä Paljastettuja sieluja tempaa mukaansa omalaatuisuudellaan. Tarinan kuvio on toisaalta kuin vaikkapa elokuvassa Nainen ilman omatuntoa (1944), jossa viaton sivullinen joutuu vahingossa rikoksen pyörteisiin. Tämän elokuvan asetelma herättää kuitenkin kysymyksen siitä, onko päähenkilö-äiti tarinassa lopulta aina niskan päällä. Kontrolloiko hän sittenkin kiristäjäänsäkin mielensä mukaan?

Elokuva käsittelee myös kiinnostavasti yhdysvaltalaista sotienjälkeistä perheihannetta ja suorastaan naureskelee kuluneille käsityksille vaikkapa nyt äidin tehtävistä. Asetelma perheenäidin salaisesta elämästä rikollisuuden parissa on kyllä loistava! Jäin miettimään, että lieneekö vastaanvanlaisia elokuvia muita - en keksinyt yhtäkään. Perheenäidin salaiset syrjähypyt nyt eivät ole sama asia, pikemminkin olisi hauska katsoa jotain "äiti päivisin, supersankari öisin" -tyylisiä tarinoita. Mutta onko niitä?

Pisteytys:
8/10

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

The Heiress - Perijätär (1949)

Ohjannut William Wyler
USA 1949, 115 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Olivia de Havilland, Montgomery Clift, Ralph Richardson, Miriam Hopkins

Being cruel.
1850-luvun New Yorkiin sijoittuva Perijätär on kertomus naiivista nuoresta naisesta Catherine Sloperista (de Havilland), joka rakastuu komeaan nuorukaiseen, Morris Townsendiin (Clift). Ikävä kyllä Catherinen julma isä (Richardson) ei suostu hyväksymään vastarakastuneen pariskunnan seurustelua saati avioliittoa, sillä hän uskoo Townsendin olevan vain Catherinen suuren perinnön perässä.

Perijätär on viiltävää ja taitavasti rakennettua melodraamaa ─ juuri sellaista oikeaa laatua, joka kouraisee mahanpohjasta kaikkine tunnemyrskyineen ja epäoikeudenmukaisuuksineen! Tarinan alussa on luontevaa asettua puolustamaan alisteisessa asemassa olevaa Catherinea, mutta isänkin tyrannimaiset piirteet saavat hetkittäin selityksensä. Erityisen kiinnostavaa on huomata, miten isän ja tyttären statukset vaihtuvat päikseen elokuvan loppupuolella. Ylipäätään hyytävä loppuratkaisu yllättää, mutta se tuntuu myös ymmärrettävältä.

Perijätär oli aikanaan menestys, joka pärjäsi hienosti akatemiakisailussa. Erityisesti Olivia de Havillandin roolityö on ikimuistoinen ja hyvinkin Oscarin arvoinen suoritus. Kelpo työtä tekevä Montgomery Clift jäi tässä kolmannessa elokuvaroolissaan pystittä, eikä hän sellaista ehtinyt urallaan saavuttaa myöhemminkään, vaikka ehdokkuuksia tulikin neljä.

Pisteytys:
8/10

perjantai 7. lokakuuta 2016

Syyskuun elokuvat 2016

Hymyilevä mies - 
The Happiest Day in the Life of Olli Mäki
Ohjannut Juho Kuosmanen
Suomi, Ruotsi & Saksa 2016, 92 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Jarkko Lahti, Eero Milonoff, Oona Airola



Yksi vuoden 2016 mielenkiintoisimmista ja kenties parhaista elokuvista on Juho Kuosmasen Hymyilevä mies. Tositapahtumiin perustuva draama kuvaa nyrkkeilijä Olli Mäen (Lahti) valmistautumista uransa tärkeimpään otteluun valmentaja Elis Askin (Milonoff) johdolla. Parrasvalojen välkkeessä ajelehtiva Olli huomaa yhtäkkiä olevansa rakastunut ja elämän merkityksellisyys valkenee. Elämä on hetkittäin kuin elokuvaa ja elokuvat ovat parhaimmillaan elämää.

Pisteytys: 10/10

Shutter Island - Suljettu saari
Ohjannut Martin Scorsese
USA 2010, 138 min.
Trilleri, Mysteeri
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Mark Ruffalo, Ben Kingsley, Michelle Williams



Martin Scorsesen elokuva pureutuu ihmismielen syövereihin, kun muuan seriffi (DiCaprio) saapuu tutkimaan katoamistapausta tarkoin vartioidulle mielisairaalasaarelle. Tuleeko työstä mitään, kun oudot unihoureet riivaavat? Elokuva alkaa selittämättömällä tavalla oudosti: kaikki tuntuu olevan hieman epätasapainossa, niin musiikki kuin näytteleminenkin. Kumma rytmi herättää epäilyksen siitä, että jokin tarinassa on merkittävällä tavalla vinossa. Vaikka lopputuleman ehtisikin jo päätellä ennen mysteerin lopullista selviämistä, on palasten loksahtelua kuitenkin ihan kiinnostavaa seurata. Hetkittäiseen tarinan rönsyilyyn kaipaisi kyllä tiivistystä.

Pisteytys: 7/10

Child's Play
Ohjannut Tom Holland
USA 1988, 87 min.
Kauhu
Pääosissa: Catherine Hicks, Brad Dourif, Alex Vincent



Riivatuista nukeista on tehty yksi jos toinenkin kauhuelokuva, mutta harvan lelun tarinaa on kerrottu yhtä innokkaasti kuin vanhan kunnon Chuckyn edesottamuksia. Kuusiosainen ja siitäkin yhä kasvava Child's Play -elokuvasarja alkaa Andy-pojan (Vincent) syntymäpäiväjuhlista, mutta lahjaksi saatu nukke on valitettavasti voodoo-taitoisen murhaajan (Dourif) hengen vallassa. Elokuvasta irtoaa enemmän hupia kuin kauhua, mutta viihdettähän sekin on. Sitä paitsi pieni leikittelevyys sopii nukke-teemaan. Liekö Toy Storyn (1995) Andy saanut nimensä tästä filmistä?

Pisteytys: 6/10

Hotaru No Haka - Tulikärpästen hauta
Ohjannut Isao Takahata
Japani 1988, 89 min.
Animaatio, Draama, Sota
Pääosissa: Tsutomu Tatsumi, Ayano Shiraishi




Studio Ghiblin animaatio seuraa sisarusten selviytymistaistelua toisen maailmansodan runtelemassa Japanissa. Koskettava elokuva herättää voimakkaita ajatuksia sodan karusta todellisuudesta ja järjettömyydestä, vaikka ohjaaja Isao Takahatan mukaan elokuvassa ei ensisijaisesti ole kyse sotakuvauksesta tai ainakaan sodanvastaisesta retoriikasta. Surumielisyydessään Tulikärpästen hauta on myös hyvin kaunis kertomus ja visuaalisena luomuksena niin ikään upea.
 
1001-listan mukainen arvostelu täällä.

Pisteytys: 10/10

Kollektivet - Kommuuni
Ohjannut Thomas Vinterberg
Tanska, Ruotsi & Hollanti 2016, 111 min.
Draama
Pääosissa: Ulrich Tomsen, Trine Dryholm




Kommuuni on kiinnostava kuvaus pinttyneistä tavoista, muutoksen vaikeudesta ja yksinkertaisesti ihmisten yhteiselosta. Elokuvassa keskiluokkainen ydinperhe perustaa kommuunin ystäviensä kanssa, mutta vapaamielisessä ratkaisussa on omat haasteensa, joskin toki myös ilonsa. Pääparin Erikin (Tomsen) ja Annan (Dryholm) parisuhde joutuu koetukselle, mutta ongelmat ratkotaan liki vallankumouksellisin keinoin. Elokuva on hyvä, mutta odotukset olivat kieltämättä korkeammalla varsinkin Thomas Vinterbergin erinomaisen Jahdin (2012) jälkeen. Annan hahmo on kenties elokuvan kiinnostavin anti, muutoin kokonaisuus katoaa mielestä aika nopeasti. Mikäli 1970-luvun pohjoismainen kommuunielämä sinällään kiehtoo, Lukas Moodysonin Kimpassa (2000) on parempi kuvaus aiheesta ja oikeastaan muutoinkin näistä samoista yhdessäolon teemoista.

Pisteytys: 7/10