lauantai 30. elokuuta 2014

Rebecca

Ohjannut Alfred Hitchcock
USA 1940, 130 min.
Trilleri
Pääosissa: Laurence Olivier, Joan Fontaine, George Sanders, Judith Anderson

I watched you go down just as I watched her...

Vuonna 1939 Alfred Hitchcock muutti Yhdysvaltoihin ja joutui miltei ensi töikseen totuttautumaan Hollywoodin omalaatuiseen studiojärjestelmään. Vuoden kuluttua, useita omaehtoisen ohjaajan ja kaikkivaltiaan tuottajan välisiä kompromisseja myöhemmin valmistui kauhuromanttinen teos Rebecca. Yleisö rakasti elokuvaa, useimmat kriitikot kirjoittivat siitä suopeita arvosteluja ja menestyksen kruunasi parhaan elokuvan Oscar-palkinto.

Daphne du Maurierin romaaniin (1938) perustuva Rebecca on synkkä kertomus identiteeteistä, mutta myös hyväksikäytöstä ja ihmisten välisistä valtasuhteista. Rivieralla, rikkaan väen huolettomassa huvikeskuksessa saa alkunsa kohtalokas romanssi erään nuoren neidon (Fontaine) ja leskimiehen (Olivier) välillä. Pian neidosta tulee rouva de Winter, ja tuore aviomies Maxim kuljettaa uuden vaimonsa kotiinsa Manderleyn kartanoon. Manderley ei kuitenkaan ole halukas vastaanottamaan tunkeilijaa: Maximin edesmenneen vaimon Rebeccan salamyhkäinen muisto elää sen sopukoissa ja liikkuu painajaismaisena varjona kaikkien talon tapahtumien kannoilla.

Vaikka arvostettu teos onkin, Rebecca ei ole jännityksen mestarin ohjauksista tunnetuimpia - täytyykin myöntää, etten muista edes kuulleeni koko elokuvasta ennen sen löytymistä katselulistaltani. Suureksi löydöksi tätä klassikkoa ei valitettavasti voi kutsua: syystä tai toisesta Rebecca ei liiemmin innostanut, ja parin tunnin Manderley-trippi tuntui hivenen pitkäveteiseltä. Kyseessä on kuitenkin vaikuttava, yksityiskohtia myöten hiottu trilleri, joka kannattaa tilaisuuden tullen katsoa. Ehkäpä en katseluhetkellä ollut parhaassa mahdollisessa vireessä vastaanottamaan elokuvan hienouksia, antanen vielä joskus Manderleyn haamuille toisenkin tilaisuuden.

Pisteytys:
6/10

sunnuntai 24. elokuuta 2014

His Girl Friday - Meidän vastaeronneiden kesken

Ohjannut Howard Hawks
USA 1940, 92 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Cary Grant, Rosalind Russell, Ralph Bellamy

Divorce doesn't mean anything nowadays!
Sukkelasanainen screwball-komedia Meidän vastaeronneiden kesken kertoo toimittajista rakkauden pyörteissä. Päätoimittaja Walter Burns (Grant) yrittää keinolla millä hyvänsä palata yhteen ex-vaimonsa, tähtireportteri Hildegard Johnsonin (Russell) kanssa. Aikaa ei ole hukattavaksi, sillä Hildy on jo menossa uusiin naimisiin ja asettumassa aloilleen - kauhistus sentään - kotivaimoksi! Onneksi Walter tuntee entisen vaimonsa paremmin kuin uusi sulho Bruce Baldwin (Bellamy), ja kaupungissa vellova murhajuttu on omiaan houkuttelemaan Hildyn takaisin kirjoituskoneen ääreen.

Elokuvan alkuperäisessä näytelmäversiossa Hildegardin tilalle oli käsikirjoitettu mies, mutta Howard Hawks keksi muokata toimittajien kisailusta ex-aviopuolisoiden tahtojen taiston. Idea on loistava, eikä elokuvan voisi kuvitella toimivan paremmin muunlaisena. Cary Grantin ja Rosalind Russelin kemiat soljuvat yhteen täydellisesti ja osin improvisoitujen repliikkien tykitys saa katsojankin hengästymään. Mehevän sanailu, piikittely ja vitsailu ovat elokuvan parasta antia, mutta kiinnostavaa on myös tarkastella hahmojen häilyvää moraalia ja toiminnan täydellistä ajoitusta.

Tämän elokuvan myötä 1001-projektini siirtyy jälleen uudelle vuosikymmenelle. 1940-luvun Hollywood on edelleen studioiden kulta-aikaa, ja tämänkin elokuvan edustama screwball-komedia kukoistaa ainakin vielä vuosikymmenen alkupuolella. 1940-luku tuo tullessaan vielä monenlaisia myllerryksiä, muutamina mainittakoon sota ja propaganda, televisioajan alku sekä Hollywoodin studiojärjestelmän vapautuminen. Vuonna 1940 Eurooppa on jo sodassa, eivätkä merentakaiset tapahtumat jää tässäkään filmissä huomiotta. "Take Hitler and stick him on the funny page!"

Pisteytys:
8/10